We call cajun on a Wednesday

Tuhannet paukkuu kävijämäärissä! Tosin se voi johtua siitäkin, että Panun kanssa koitetaan kaikilta näkemiltämme koneilta aina käydä täällä, jotta näyttäisimme suosituilta ja saisimme ystäviä, ja meidät bongattaisiin näyttelemään vaikka johonkin saippuasarjaan, tai mielummin vielä telenovelaan, koska se on tyhmempi sanana. Panu ei tosin suostuisi, ja mäkin vaatisin hyviä ruokapalveluita työsuhde-eduksi, ja sitä että olisin kuvattuna aina vasemmasta viistosta itsestäni päin katsoen.

Jälleen kerran on aika kertoa oikea rivi hakusanoja, joilla tänne löytää, koska en keksi muutakaan. Edelleenkään niitä ei ole montaa uutta, ja siksi kirjoitan ne kursiivilla, joka muuten on salainen intohimoni, tänne leipätekstin joukkoon, enkä tee niistä numeroitua tai bulletoitua listaa. Näistä siis erityisesti mieltäni, ja varmasti myös Panun erityismieltä, lämmitti LSD laskuri. Vaikken tarkalleen tiedä, mitataanko tällä harhojen voimakkuutta Richterin asteikolla vai vaikutusatomien puoliintumisaikaa, on se aika lystikäs. Hakusanat Susan Kuronen Oho ovat sellaiset, joiden kautta voi odottaa suoranaista hyökkäystä tänne, koska aivan kaikkiahan kiinnostaa. Joku on myös kerinnyt jo googlata syöpävakuutus (ehkä Panun sisko), Leppävaaran juoksuhaudat on miellyttävän ja vakavasti otettavan kuuloinen historiakatsaus, sekä sokerina pohjalla Dolls Dancers. Sillä hakusanalla juuri minä tahdon löytyä.

Tänään olen ollut tavanomaista huomattavasti karkinhimoisempi. Tavanomaisestihan en ole sitä lähes ollenkaan, mielummin syön voileipiä, pastaa tai jotain oikein hyvää salaattia; ne on sellaiset, mihin olen heikkona. Tänään olen syönyt levyn Lontoonraesuklaata, puolikkaan Pirkka Karuselli-pussin ja sitten pari sellaista lakritsitoffeejuttua, jonka nimi on kai Käck. Pienenä muistan, kun iskän autosta löytyi aina Käckejä ja sitten niitä Draculakarkkeja, kun vain jaksoi etsiä. Iskällä oli mersu, jonka etupenkillä opin myös viheltämään.

Odotettavissa on edelleen osaltani otsikkovaikeuksia, tämänkin merkinnän otsikon takana on herra Google ja Tori Amos, eikä siinä siis ole juurikaan järkeä, mutta jotain oli luonnollisesti keksittävä vaikka mikä olisi.

Ps. Taidan olla viallinen, sillä meinaan aina revetä, kun tänne soittaa ihmisiä, jotka kysyvät jotakuta henkilöä "saako Matti Meikäläinen?". Tekisi mieli vastata, että valitettavasti en osaa sanoa, sen uuden kuuman ponnaripojan kohdalla voisin sanoa leikkisästi jopa että kyllä, mikäli se minusta riippuu. Onneksi on enää kaksi päivää tätä, koska ilmeisesti tämä vaikuttaa päähäni suunnilleen samalla tavalla kuin käänteinen magneettikenttä kaneihin, eli arvaamattomasti.