keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Drunk on shadows and lost in life

Koska Minkki heitti mua pallolla, niin naamaanhan se tietysti osui. Taas. Se on syy siihen, etten voi juurikaan pelata pallopelejä, koska aina ennemmin tai myöhemmin sattuu nenään ja kaikkia nolottaa mun puolesta ja seuraa itkua hampaidenkiristyksellä.

Joka tapauksessa, tahdon jakaa tähän mennessä suurimman aamiaistragediani. Ykköspalkinto menee ehdottomasti aamulle, jona olin erityisen virkistävän aamiaisen tarpeessa, joten kaadoin itselleni kupin kahvia, ja lasillisen jääkylmää Pepsi Maxia, johon olin tuohon aikaan vakavasti addiktoitunut. Pepsi Maxia oli pullossa jäljellä tasan tuo yksi lasillinen, ja siitä oli lähtenyt juuri sen verran hiilihappoja, että tiesin sen olevan makuuni aivan täydellistä. Istuin pöytään laseineni, ja kaadoin maitoa - kahvin sijasta Pepsi Maxiin. Meinasin oikeasti purskahtaa itkuun.

Muutenkin edelleen vituttaa. Kesäloman alkuun on enää kaksi aamua herättävänä töihin, ja ne pelottaa mua koska olen äärettömän toraisa ja riidanhaluinen. Tänään on onneksi Billy Idolin keikka, ja voisin juoda vähän kaljaa siellä, jotta huomenna olisin tyynempi. Sitten voin myös rikkoa vaikka vähän mukeja, koska sellaisestahan tulee aina parempi mieli, etenkin kun turpaanveto tai tuomiopäivähenkinen kiukuttelu ei ole kuitenkaan oikea vaihtoehto.

Eilen kyllä oli mukavaakin, kävin ratsastamassa Paukiksella. Kerrankin joku oli menossa samaan aikaan meidän kanssa, ja niinpä päätettiin mennä ystäväni kanssa ulos niityille käyskentelemään. Paukis on niin pahoin läheisriippuvainen ja laumamielinen, että jos joku menee edeltä, se saattaisi mennä jopa tulimeren läpi sen perässä, joten kyseessä oli suorastaan leppoinen heppahetki auringon paistaessa ja pitkän ruohon suhistessa ratsujen jaloissa. Leona Lewisillä on muuten selässä hieno tatska liittyen siihen, että sekin on heppatyttö. Siinä seisoo näin että:

"Their beauty captures every eye
A gift from god for all mankind
They lend us wings so we may fly
To ride a horse is to ride the sky."

Aika poeettista.

perjantai 4. kesäkuuta 2010

I saw him standing there by the record machine

Nyt kesällä aivan tekemisen aatelia on lounastaa puistossa ja katsella joko turisteja tai työmiehiä. Joskus voi myös oksentaa lounastunnilla paperipussiin jakkupuvussa puistonpenkillä istuen, ja toivoa, että ihmiset luulevat minun olevan mielummin raskaana kuin niin darrassa. (En siis ole raskaana, ja helvetin hyvä niin). Skouppailen myös ajaessani erityisesti asvalttimiehiä, koska niissä on joskus sellaisia tatuoituja nameja. Ja ne on likaisia ja hikisiä. Vähän niinkuin vaikka gladiaattorit.

Lomaan on nyt viikko, ja jokainen päivä töissä on tuskaa. Ei, vaan jokainen sekunti on tuskaa. Pakko sanoa, että mulla on juuri nyt ihan tosi huono asenne, mutta kenelläpä ei olisi, jos kolmeen kesään ei ole ollut kunnon lomaa. Nään duunipainajaisia, joissa asiakkaat muuttuvat zombeiksi ja nappailevat ohikulkevia assareita syödäkseen. Johtoportaan henkilöt kuvailivat mua äskettäin "vähän tiukkikseksi", ja se tuntuu kivalle siksi, koska kuitenkin viime viikolla dokasin arkena toistuvasti.

Onko mahdollista muuttaa löhöilyhimo hölkkähimoksi?