Ostin lauantaina macarons-leivoksia Aikatalon jostain putiikista, ja voin kertoa, että ne eivät olleet lähelläkään hyviä. Ensipuraisun macaronsseihin sain Cochonista, ja ne olivat aivan eri maailmasta; suosittelen eniten valkoisia ja pinkkejä, sekä ruskeita, jos tykkää suklaasta tietenkin. En malta olla miettimättä kesäisiä skumppa-macarons -piknikkejä jo nyt. Tai pizza-olut -piknikkejä, tai siideri-vaahtokarkki -piknikkejä, tai vodka-suolakurkku -piknikkejä. Mikä on sinun suosikkipiknikkisi?
Eilinen Kiellettyjen Laulujen raportti kannattaa tsekata Kesikseltä, koska se on nimi- ja termidroppailussa ihan omaa luokkaansa. Viime viikolla olin Mierolaisen kanssa katsomassa myös ihastuttavaa musikaalia nimeltä Rebecca, ja nyt lauantaina menen katsomaan perheen kanssa Taikahuilua. Aikamoista. Tätä kutsuisin jo kulttuuripläjäykseksi.
Mielestäni aikuisten naisten ei tulisi käyttää saparokampausta eikä pastellivärisiä pipoja, joissa on jotain sellaista hassuutta kuin kissan tai luppakorvakanin korvat. Se näyttää aivan törkeän tyhmälle kummissakin tapauksissa. Naamiaiset on eri asia, mutta kaikki eivät tätä tunnu muistavan. Näin eräänä päivänä bussissa myös keski-ikäisen naisen, joka muistutti pienuudessaan ja harmaudessaan hiirulaista, ja jolla oli pipo, jossa luki "rumat meikkaa". Se oli jotenkin tosi huono mun mielestä, koska meikkaaminen ei liity mitenkään rumuuteen oikeasti. Meikkaaminen on mukavaa ja siitä tulee kiva olo, kun tietää, että naaman osat ovat oikeassa järjestyksessä ja oikean sävyiset. Se on myös mielestäni hyvätapaista, sillä on sopivaa olla huoliteltu sekä tilanteen mukaisesti pukeutunut; itse laskisin meikin melkeinpä tähän kategoriaan. Meikki on se viimeinen asuste, joka kruunaa asun, ja sitä voi vaihdella loputtomiin tilanteen ja fiiliksen mukaan. Paljossa meikissä on toisaalta turvallinen olo; kuin se olisi suojamuuri oikean itsen edessä, toisaalta taas riehakas. Silti mulla ei ole mitään ongelmaa olla ilman meikkiä, kun tilanne on siihen sopiva, mutta faktahan on, että kaikki näyttävät hyvin meikattuina paremmalta kuin ilman meikkiä. Se, joka väittää muuta, valehtelee.
Ostin eilen myös apteekista puuvillakäsineet ja oikein kosteuttavaa voidetta, jotta saisin talven kuivattamista käsistä taas käyttökelpoiset. Suosittelen, ne oikeasti pysyivät koko yön käsissä ja niillä pystyy jopa kääntämään kirjan sivuja. Aamulla kätöset olivat huomattavasti paremmat, "vauvan pylly" olisi silkkaa liioittelua, mutta toisaalta tuskinpa siihen realistisesti olisi mahdollista tai haluakaan pyrkiä. Hyi, vauvoja.
EDIT: Kiva. Huomasin istuneeni noin tunnin kaksi paidannappia liikaa auenneena. Kiva kun kukaan ei sano mitään, hymyilevät vain.
keskiviikko 28. tammikuuta 2009
sunnuntai 25. tammikuuta 2009
Mä en digannu
Oikeasti aion nyt blogata vain siksi, että inhoan kolmea asiaa, ja on pakko päästä jakamaan ne kaikille, koska kaikkia kiinnostaa. Myös muu teksti tulee olemaan todella, todella kiinnostavaa, joten älä klikkaa muualle. Hei, kaveri, mä sanoin et älä klikkaa muuallÄH
Ensimmäinen ärsyttävä asia on hitaat kävelijät, ja vielä enemmän hitaat kävelijät 2.0, jotka ovat vieneet ärsyttävyyden tässä kastissa ihan uudelle tasolle. Ne nimittäin hoippuvat hitaasti kävellessään siten, ettei niiden ohi pääse kopistelemaan närkästyneesti huuliaan suipistellen. Niillä on usein myös joku rankka perässä pyörivä laukku, joka vie hyvin paljon tilaa, ja joihin näillä ei tasan ole ajokorttia aiheutetuista vaaratilanteista päätelleen. Kapeilla kulkuväylillä vaanivat myös hengaajat, jotka suorastaan pakottavat tuuppaamaan itseään kivuliaasti täydellä isolla laukulla kylkeen. Mikä vittu saa ihmiset seisoskelemaan kulkuväylillä kaikkien tiellä, eikä niitä edes tunnu se mitenkään vaivaavan tai hävettävän. Toivottavasti evoluutio korjaa. Näitä hengaajia on myös ratsastustiloissa, ja tänään ratsastin uljaalla lainamustalla päin yhtä, enkä oikeasti ajatellut uljaan mustan olevan ihan niin itsetuhoinen. Se nimittäin syöksyi sitä toista päin kuin aggressiivinen pooloponi, mutta valitettavasti suurin pilkka osui omaan polveeni, joka kiilautui satulan ja toisen ratsun lihaksikkaan sohvaperseen väliin. Polvi on nyt kauttaaltaan sininen, mutta se on pieni hinta tästä kostosta ja kauhun levittämisestä. Niin ja se yksi rankka asia vielä on sellainen, että jotkut linkittävät lukemansa blogit omaansa siten, että ne aukeavat uuteen ikkunaan. Meinaan aina puukottaa itseäni huuto-oksentaen naamaan kun näin käy, koska se on äärimmäisen ärsyttävää. Miksi välilehdet muuten olisi keksitty, ja kuka on niin itsekeskeinen, että haluaa jättää aina oman sivunsa auki, vaikka yleensähän linkeistä klikataan juuri siksi, että sieltä päästäisiin pois.
Nyt häiriinnyin pahasti, koska uusi American Idolin kausi alkaa.
Ensimmäinen ärsyttävä asia on hitaat kävelijät, ja vielä enemmän hitaat kävelijät 2.0, jotka ovat vieneet ärsyttävyyden tässä kastissa ihan uudelle tasolle. Ne nimittäin hoippuvat hitaasti kävellessään siten, ettei niiden ohi pääse kopistelemaan närkästyneesti huuliaan suipistellen. Niillä on usein myös joku rankka perässä pyörivä laukku, joka vie hyvin paljon tilaa, ja joihin näillä ei tasan ole ajokorttia aiheutetuista vaaratilanteista päätelleen. Kapeilla kulkuväylillä vaanivat myös hengaajat, jotka suorastaan pakottavat tuuppaamaan itseään kivuliaasti täydellä isolla laukulla kylkeen. Mikä vittu saa ihmiset seisoskelemaan kulkuväylillä kaikkien tiellä, eikä niitä edes tunnu se mitenkään vaivaavan tai hävettävän. Toivottavasti evoluutio korjaa. Näitä hengaajia on myös ratsastustiloissa, ja tänään ratsastin uljaalla lainamustalla päin yhtä, enkä oikeasti ajatellut uljaan mustan olevan ihan niin itsetuhoinen. Se nimittäin syöksyi sitä toista päin kuin aggressiivinen pooloponi, mutta valitettavasti suurin pilkka osui omaan polveeni, joka kiilautui satulan ja toisen ratsun lihaksikkaan sohvaperseen väliin. Polvi on nyt kauttaaltaan sininen, mutta se on pieni hinta tästä kostosta ja kauhun levittämisestä. Niin ja se yksi rankka asia vielä on sellainen, että jotkut linkittävät lukemansa blogit omaansa siten, että ne aukeavat uuteen ikkunaan. Meinaan aina puukottaa itseäni huuto-oksentaen naamaan kun näin käy, koska se on äärimmäisen ärsyttävää. Miksi välilehdet muuten olisi keksitty, ja kuka on niin itsekeskeinen, että haluaa jättää aina oman sivunsa auki, vaikka yleensähän linkeistä klikataan juuri siksi, että sieltä päästäisiin pois.
Nyt häiriinnyin pahasti, koska uusi American Idolin kausi alkaa.
maanantai 19. tammikuuta 2009
Miss Sarajevo
Tänään koitin kusettaa itseäni töissä laittamalla näppiksen viereen kulhollisen rusinoita, jotten söisi suklaakonvehteja. Sinänsä se toimii, aina vahingossa otan rusinan, koska ne on siinä niin kätevästi, ja se maistuu joka kerta niin pahalle, ettei tee mieli mitään muutakaan. Muutenkin suklaansyöminen näin töissä on lähinnä joku sijaistoiminto, kun en keksi muutakaan millä näyttää tehokkaalle niin syön ja vien papereita roskiin touhukkaan näköisenä. Se toimii, tai sitten kukaan ei vain kehtaa sanoa mitään. Oikeastihan tässä työssä ei kauheasti tarvitsee esittää kiireistä, perusolettamuksena on se, että on ihan oikeasti kiire, ja samanaikaisesti on tehtävä vähintään kahta asiaa.
Kävin lauantaina Panun kanssa kirpputorilla. Niillä pitäisi käydä ehdottomasti enemmän, sillä kirppishinnoilla shoppailussa on edes jotain järkeä. Vielä pitäisi vain opetella katselemaan myös vaatteita, sillä ne on useimmiten laiskuuksissa helpoin ohittaa, koska ne eivät ole mitenkään liian hyvin esillä ja osa niistä on aivan randomkamaa. Sen sijaan koruja ja kenkiä on helppo bongailla, itsekin bongasin lauantaina ihastuttavat pastellililat Iines Ankan kenkien näköiset korkkarit, joissa on tosi iisi korko kävelyä ajatellen. Niiden lisäksi tein aivan jäätävän löydön, nimittäin ostin kahdellakympillä aitoa kettua olevan venäläistyylisen turkishatun. Pikkukoira Punkki on myös aivan ihastunut siihen, hattu on nyt parvekkeella tuulettumassa, ja joka mahdollisuuden tullen Punkki livahtaa sinne tuijottamaan vikisten ihanaa lakkia. Kun annoin sen katsoa sitä, se pyöritti sitä vähän aikaa, iski sitten hampaansa siihen ja koitti kaksin käsin pöllyttää paloja siitä irti. On se tappaja, ja tästä syystä hattuhyllyn ylimmästä tasosta tullee turkislakin asuinpaikka. Mietin sen nimeämistä Svetlanaksi. Se on ihan tosi lämmin, aidon turkiksen lämpöä ei kyllä voita mikään. Uutena en kuitenkaan turkkia ostaisi, sillä saisin ihan liikaa sellaisen fiiliksen, että pikku ketut tai kaniinit on nyljetty vain mua varten, enkä totisesti sellaista halua. Lapsena oli suorastaan kiihkoturkisvastainen, ja äiti olikin joutunut sanomaan mulle, että sen yhden kelsiturkin lampaat olivat kuolleet syöpään, jotta rauhoituin. Lapsena olin muutenkin semisti kammottava, tukkaa oli vain takaraivolla juiceleskismäisesti ja kaljulla päälaella verisuonet kuulsivat läpi. Tämän näköisenä olin vielä pikkuvanha ja moralisoiva ja lausuin kaikki konsonantit erittäin täsmällisesti ja kovaa.
Tällä hetkellä en oikein osaa nimetä sitä tapahtumaa, jota seuraavaksi odotan. Okei, ensi kuussa on Opethin keikka ja sitä seuraavassa Danko Jonesin, mutta niiden edellä tuntuu olevan pelkkää yhdentekevyyttä. Tykkään kovasti asioiden odottamisesta, ja silloin kun ei ole mitään odotettavaa, on olo jotenkin hämmentynyt.
Kävin lauantaina Panun kanssa kirpputorilla. Niillä pitäisi käydä ehdottomasti enemmän, sillä kirppishinnoilla shoppailussa on edes jotain järkeä. Vielä pitäisi vain opetella katselemaan myös vaatteita, sillä ne on useimmiten laiskuuksissa helpoin ohittaa, koska ne eivät ole mitenkään liian hyvin esillä ja osa niistä on aivan randomkamaa. Sen sijaan koruja ja kenkiä on helppo bongailla, itsekin bongasin lauantaina ihastuttavat pastellililat Iines Ankan kenkien näköiset korkkarit, joissa on tosi iisi korko kävelyä ajatellen. Niiden lisäksi tein aivan jäätävän löydön, nimittäin ostin kahdellakympillä aitoa kettua olevan venäläistyylisen turkishatun. Pikkukoira Punkki on myös aivan ihastunut siihen, hattu on nyt parvekkeella tuulettumassa, ja joka mahdollisuuden tullen Punkki livahtaa sinne tuijottamaan vikisten ihanaa lakkia. Kun annoin sen katsoa sitä, se pyöritti sitä vähän aikaa, iski sitten hampaansa siihen ja koitti kaksin käsin pöllyttää paloja siitä irti. On se tappaja, ja tästä syystä hattuhyllyn ylimmästä tasosta tullee turkislakin asuinpaikka. Mietin sen nimeämistä Svetlanaksi. Se on ihan tosi lämmin, aidon turkiksen lämpöä ei kyllä voita mikään. Uutena en kuitenkaan turkkia ostaisi, sillä saisin ihan liikaa sellaisen fiiliksen, että pikku ketut tai kaniinit on nyljetty vain mua varten, enkä totisesti sellaista halua. Lapsena oli suorastaan kiihkoturkisvastainen, ja äiti olikin joutunut sanomaan mulle, että sen yhden kelsiturkin lampaat olivat kuolleet syöpään, jotta rauhoituin. Lapsena olin muutenkin semisti kammottava, tukkaa oli vain takaraivolla juiceleskismäisesti ja kaljulla päälaella verisuonet kuulsivat läpi. Tämän näköisenä olin vielä pikkuvanha ja moralisoiva ja lausuin kaikki konsonantit erittäin täsmällisesti ja kovaa.
Tällä hetkellä en oikein osaa nimetä sitä tapahtumaa, jota seuraavaksi odotan. Okei, ensi kuussa on Opethin keikka ja sitä seuraavassa Danko Jonesin, mutta niiden edellä tuntuu olevan pelkkää yhdentekevyyttä. Tykkään kovasti asioiden odottamisesta, ja silloin kun ei ole mitään odotettavaa, on olo jotenkin hämmentynyt.
sunnuntai 18. tammikuuta 2009
The heat is on
Ihan tässä viime päivinä olen himoinnut jopa Jaffa kielletty hedelmä lightiä enemmän uusia tatuointeja. Tänään autoillessa päädyin kolmeen pääideaan, jotka ovat käytännön tasolla vielä hahmoittumatta, mutta kerron ne kohta kuitenkin. Itse suunnittelen tatuoinnit piirtämällä niitä ihooni spriitussilla, jolloin näkee, miltä ne oikeasti näyttäisivät päällä ja niihin voi myös totutella. Onnekseni olen viehtynyt hyvin yksinkertaisiin ja vain ääriviivallisiin kuvioihin, joita jopa mun piirustustaidolla on mahdollista tuottaa. Kun haluttu tatuointi on fyysisesti piirretty, tulee yleensä myös uusia ideoita ja niitä on helppo parannella, kun huomaa, kuinka ne iholla toimivat.
Joka tapauksessa. Ensimmäinen idea on jatkaa vatsassa ja alaselässä olevat tähdet siten, että niiden parvet yhdistyisivät ja nousisivat ylemmäs kylkeen, kohti kainaloa. Se vaatisi paljon piirrustamista, jotta keksisi, missä suhteessa toisiinsa ne ovat parhaiten. Tässä kohtaa ajattelin myös pysyä ihan vain mustissa ääriviivallisissa tähdissä, tähti on sinällään jo vahva muoto, ja pidän siitä, ettei niitä vedetä tukkoon väreillä tai varjostuksilla. Toinen idea on laittaa tähtirykelmä jalkapöytään. Silloin kyllä rikkoisin periaatettani tatuoinneista, jotka eivät näkyisi iltapuvussa. Toisaalta, jalkapöytä on vähän eri asia, ja se olisikin ehkä ainoa paikka, jossa voisi joustaa. Siis niin kauan kuin aion pysyä tässä periaatteessa, niitähän saa periaatteen tekijä vaihtaa milloin tahtoo. Kolmas idea olisi joku teksti, joka olisi naamioitu raapaisujäljeksi. Vähän sellainen, kuin Angelina Joliella on yläselässä. Siihen kuitenkin tarvitsisi sen tekstin, ja tekstien keksiminen on aika vaikeaa, ja siitä syystä tämä idea on ehkä eniten vaiheessa. Lause "second to none" on viehättänyt mua viime aikoina, mutta toisaalta se on niin lyhyt, etten tiedä, kuinka sen istuttaminen raapaisuun hienosti onnistuisi. Näitä pyöritellessäni mieleeni tuli paikoista myös alahuulen sisäpuoli, jonne taas voisi ottaa oikeastaan mitä vain, koska se ei koskaan näy vahingossa. Toisaalta se on siksi myös vähän tylsä, mutta toisaalta varsin erikoinen. Sinne voisin tatuoida vaikka heartagrammin, vaikka se kuviona onkin vähän epäilyttävä, mutta siksi se voisikin olla tuon paikan kanssa perfect match. En myöskään tiedä, tekeekö kaikki tatuointeja tuollaisiin paikkoihin.
Tässä kohtaa on melkein oltava tyytyväinen siihen, ettei ole paljoa rahaa eikä montaa itsestään selvää paikkaa, koska muuten mulla aivan varmasti lähtisi tatuoinnit ihan käsistä. Olisin yhtä tatuointia, jonka osat eivät täsmäisi.
Joka tapauksessa. Ensimmäinen idea on jatkaa vatsassa ja alaselässä olevat tähdet siten, että niiden parvet yhdistyisivät ja nousisivat ylemmäs kylkeen, kohti kainaloa. Se vaatisi paljon piirrustamista, jotta keksisi, missä suhteessa toisiinsa ne ovat parhaiten. Tässä kohtaa ajattelin myös pysyä ihan vain mustissa ääriviivallisissa tähdissä, tähti on sinällään jo vahva muoto, ja pidän siitä, ettei niitä vedetä tukkoon väreillä tai varjostuksilla. Toinen idea on laittaa tähtirykelmä jalkapöytään. Silloin kyllä rikkoisin periaatettani tatuoinneista, jotka eivät näkyisi iltapuvussa. Toisaalta, jalkapöytä on vähän eri asia, ja se olisikin ehkä ainoa paikka, jossa voisi joustaa. Siis niin kauan kuin aion pysyä tässä periaatteessa, niitähän saa periaatteen tekijä vaihtaa milloin tahtoo. Kolmas idea olisi joku teksti, joka olisi naamioitu raapaisujäljeksi. Vähän sellainen, kuin Angelina Joliella on yläselässä. Siihen kuitenkin tarvitsisi sen tekstin, ja tekstien keksiminen on aika vaikeaa, ja siitä syystä tämä idea on ehkä eniten vaiheessa. Lause "second to none" on viehättänyt mua viime aikoina, mutta toisaalta se on niin lyhyt, etten tiedä, kuinka sen istuttaminen raapaisuun hienosti onnistuisi. Näitä pyöritellessäni mieleeni tuli paikoista myös alahuulen sisäpuoli, jonne taas voisi ottaa oikeastaan mitä vain, koska se ei koskaan näy vahingossa. Toisaalta se on siksi myös vähän tylsä, mutta toisaalta varsin erikoinen. Sinne voisin tatuoida vaikka heartagrammin, vaikka se kuviona onkin vähän epäilyttävä, mutta siksi se voisikin olla tuon paikan kanssa perfect match. En myöskään tiedä, tekeekö kaikki tatuointeja tuollaisiin paikkoihin.
Tässä kohtaa on melkein oltava tyytyväinen siihen, ettei ole paljoa rahaa eikä montaa itsestään selvää paikkaa, koska muuten mulla aivan varmasti lähtisi tatuoinnit ihan käsistä. Olisin yhtä tatuointia, jonka osat eivät täsmäisi.
torstai 15. tammikuuta 2009
Lataa se nitoja ja sitten ammut vaan
Hyvä ystäväni Mierolainen haastoi mut. Onneksi ei oikeuteen; vielä. Tähän on oikeasti säännötkin, jotka auttavat kontrolloimaan hauskaa, ja ne menevät allaolevasti:
1. Linkitä henkilö joka haastoi sinut.
2. Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.
Sitten niihin sattumanvaraisiin asioihin. Sattumanvarainen on muuten aika hyvä ja kuvaava sana tällä hetkellä noin ihan yleisellä tasolla.
1. Kaksi etummaista ylähammastani on posliinia. Niihin tuli jossain vaiheessa teiniyttä kiillevauriot, joiden takia lopetin jossain vaiheessa hymyilemisen, joten sain ylioppilaslahjaksi uudet hampaat. Oikeastaan ne ovat kyllä vain posliiniset kuoret, eivätkä koko hampaat, ja niiden laittaminen sattui suunnilleen eniten maailmassa.
2. Näen seksiunia ihan häiritsevissä määrin. Niiden ohjaajalla ei myöskään ole mitään hajua mistään sovinnaisuudesta, vaan nään niitä ihan huoletta tuntemistani ihmisistä ja julkisuuden henkilöistä, ja tietenkin useimmiten sellaisista, joista se näkeminen on jotenkin häiritsevää. Usein niissä on myös jotain erityisen mieleenpainuvaa, ja on sitten vähän huvittavaa tai jopa kiusallista nähdä vastapuolia tosielämässä.
3. En kutia ollenkaan. Tämä aiheuttaa suuria pettymyksiä ihmisille, samoin kuin jokunen muukin ominaisuuteni.
4. Mua naurattaa omasta mielestäni vähän liian paljon pissakakkahuumori. Tahtoisin olla sen yläpuolella, mutta taas tänään todistin itseäni vastaan eli etten ole. Purskautin melkein Battery Juicedia nenästä, kun luin HIMin kirjasta, että ne oli hotellissa paskoneet pyyhkeelle ja menneet sitten koputtelemaan ihmisten huoneiden ovia. "Kun ne tuli avaamaan, siellä oli vain se pökäle. Siis ihan kuin pökäle olisi ollut se koputtaja. En oikein pysty selittämään asiaa, mutta silloin se tuntui toimivalle pilalle".
5. En ole koskaan ajanut nurmikkoa. Vaikka olenkin tehnyt suunnilleen kaikkia muita mahdollisia omakoti- ja maatalon töitä, on tämä aina langennut kiittämättömän sisareni kontolle. Ajattelinkin koittaa elää koko elämäni ajamatta yhtään nurtsia, se tuntuu hyvälle ohjenuoralle ihan näin suuremmassakin mittakaavassa.
6. Olen vasta ihan viime aikoina pystynyt alkaa juoda lonkeroa taas. Mua oksetti sen hajukin vuosi tolkulla, koska satuin juomaan sitä kerran kilpaa rekkakuskien kanssa Hanko-Rostock -lautalla. Yllättäen tämä kilpa päättyi siihen, että laatoitin koko yön ja aamunkin enkä ehkä koskaan ole ollut yhtä sairas krapulasta. Onneksi olen parantunut lonkerokammosta, koska se on oikeasti toisinaan ihan hyvää vaihtelua.
Siinä se sitten olikin. Tästä päivästä voisin mainita vielä sellaisia seikkoja kuin uusien nauhallisten kiilakorkkareiden käyttö, söpö DHL:n poika ja kanacaesar-salaatti. Nyt on aika melkein päästä töistä ja lähteä leivoskaupan kautta sushibileisiin.
1. Linkitä henkilö joka haastoi sinut.
2. Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.
Sitten niihin sattumanvaraisiin asioihin. Sattumanvarainen on muuten aika hyvä ja kuvaava sana tällä hetkellä noin ihan yleisellä tasolla.
1. Kaksi etummaista ylähammastani on posliinia. Niihin tuli jossain vaiheessa teiniyttä kiillevauriot, joiden takia lopetin jossain vaiheessa hymyilemisen, joten sain ylioppilaslahjaksi uudet hampaat. Oikeastaan ne ovat kyllä vain posliiniset kuoret, eivätkä koko hampaat, ja niiden laittaminen sattui suunnilleen eniten maailmassa.
2. Näen seksiunia ihan häiritsevissä määrin. Niiden ohjaajalla ei myöskään ole mitään hajua mistään sovinnaisuudesta, vaan nään niitä ihan huoletta tuntemistani ihmisistä ja julkisuuden henkilöistä, ja tietenkin useimmiten sellaisista, joista se näkeminen on jotenkin häiritsevää. Usein niissä on myös jotain erityisen mieleenpainuvaa, ja on sitten vähän huvittavaa tai jopa kiusallista nähdä vastapuolia tosielämässä.
3. En kutia ollenkaan. Tämä aiheuttaa suuria pettymyksiä ihmisille, samoin kuin jokunen muukin ominaisuuteni.
4. Mua naurattaa omasta mielestäni vähän liian paljon pissakakkahuumori. Tahtoisin olla sen yläpuolella, mutta taas tänään todistin itseäni vastaan eli etten ole. Purskautin melkein Battery Juicedia nenästä, kun luin HIMin kirjasta, että ne oli hotellissa paskoneet pyyhkeelle ja menneet sitten koputtelemaan ihmisten huoneiden ovia. "Kun ne tuli avaamaan, siellä oli vain se pökäle. Siis ihan kuin pökäle olisi ollut se koputtaja. En oikein pysty selittämään asiaa, mutta silloin se tuntui toimivalle pilalle".
5. En ole koskaan ajanut nurmikkoa. Vaikka olenkin tehnyt suunnilleen kaikkia muita mahdollisia omakoti- ja maatalon töitä, on tämä aina langennut kiittämättömän sisareni kontolle. Ajattelinkin koittaa elää koko elämäni ajamatta yhtään nurtsia, se tuntuu hyvälle ohjenuoralle ihan näin suuremmassakin mittakaavassa.
6. Olen vasta ihan viime aikoina pystynyt alkaa juoda lonkeroa taas. Mua oksetti sen hajukin vuosi tolkulla, koska satuin juomaan sitä kerran kilpaa rekkakuskien kanssa Hanko-Rostock -lautalla. Yllättäen tämä kilpa päättyi siihen, että laatoitin koko yön ja aamunkin enkä ehkä koskaan ole ollut yhtä sairas krapulasta. Onneksi olen parantunut lonkerokammosta, koska se on oikeasti toisinaan ihan hyvää vaihtelua.
Siinä se sitten olikin. Tästä päivästä voisin mainita vielä sellaisia seikkoja kuin uusien nauhallisten kiilakorkkareiden käyttö, söpö DHL:n poika ja kanacaesar-salaatti. Nyt on aika melkein päästä töistä ja lähteä leivoskaupan kautta sushibileisiin.
keskiviikko 14. tammikuuta 2009
Aika huono tunnelma
Näin viime yönä hyvin häiriintynyttä unta. Se oli myös sellainen, että se jatkui koko yön, koko ajan selvisi uusia vaikeuksia eikä siitä näkynyt ulospääsyä.
Unessa minun oli määrä osallistua nuorten ratsastajien SM-kilpailuihin, jotka käydään vaativa A -tasolla. Aikanani olen niihin osallistunutkin, mutta tällä kertaa minulla ei ollut silloista hevostani, vaan ensimmäinen oma ponini. Poni oli läikikäs, pieni ja lihava kuin teepöytä, eikä se tasan vetänyt puoliakaan niistä tempuista, joita sillä tasolla vaadittiin. Olin jo tästä aika ahdistunut. Kisapaikassa oli lisäksi sellainen ongelma, että areenalle täytyi tulla luiskaa pitkin, joka ei edes laskeutunut sille radalle, vaan hevosen tuli hypätä kymmenisen metriä alaspäin syvennyksessä olevalle kentälle. Epäilin suuresti myös tämän toteutumista. Paikan päällä myös huomasin, että ohjelmaksi oli vaihdettu "FEI vaativa A Sultana Special", jota koitin sitten googlata aivan panareissa, mutta jostain syystä noilla hakusanoilla ruutu lävähti niin täyteen pornoa, etten saanut ikkunoita suljettua, koska niitä aukesi koko ajan nopeammin lisää. Tällä välin lihava ponini oli valjastettu, mutta ihan päin prinkkalaa ja se oli vielä likainenkin, koska jostain syystä groomina mulla oli mukana hyvin pitkä ja pikimustaihoinen homomies, jolla oli hurjan paljon turkoosia ja liilaa meikkiä ja pelkät mustat PVC-hotpantsit. Tässä kohtaa muistan katsoneeni kelloa, joka oli 10.46, kun starttiaika oli 10.52, ja olin syystäkin ahdistunut kuin mikä.
En kehtaisi kysyä Freudilta tästä unesta. Tänään on kuitenkin kohtalaisen hyvä päivä, vaikken ihan mahdollisimman levännyt olekaan; hyviä asioita ovat Battery Juiced, johon olen joutunut ihan koukkuun sekä Animal Alphan levy Pheromones. Tyttöjen kirkumista on kiva kuunnella, etenkin sellaista, jossa ääni oikein särkyy. Mutta siis nimenomaan laulun muodossa, ei muuten vaan eikä varsinkaan vauvoina.
Unessa minun oli määrä osallistua nuorten ratsastajien SM-kilpailuihin, jotka käydään vaativa A -tasolla. Aikanani olen niihin osallistunutkin, mutta tällä kertaa minulla ei ollut silloista hevostani, vaan ensimmäinen oma ponini. Poni oli läikikäs, pieni ja lihava kuin teepöytä, eikä se tasan vetänyt puoliakaan niistä tempuista, joita sillä tasolla vaadittiin. Olin jo tästä aika ahdistunut. Kisapaikassa oli lisäksi sellainen ongelma, että areenalle täytyi tulla luiskaa pitkin, joka ei edes laskeutunut sille radalle, vaan hevosen tuli hypätä kymmenisen metriä alaspäin syvennyksessä olevalle kentälle. Epäilin suuresti myös tämän toteutumista. Paikan päällä myös huomasin, että ohjelmaksi oli vaihdettu "FEI vaativa A Sultana Special", jota koitin sitten googlata aivan panareissa, mutta jostain syystä noilla hakusanoilla ruutu lävähti niin täyteen pornoa, etten saanut ikkunoita suljettua, koska niitä aukesi koko ajan nopeammin lisää. Tällä välin lihava ponini oli valjastettu, mutta ihan päin prinkkalaa ja se oli vielä likainenkin, koska jostain syystä groomina mulla oli mukana hyvin pitkä ja pikimustaihoinen homomies, jolla oli hurjan paljon turkoosia ja liilaa meikkiä ja pelkät mustat PVC-hotpantsit. Tässä kohtaa muistan katsoneeni kelloa, joka oli 10.46, kun starttiaika oli 10.52, ja olin syystäkin ahdistunut kuin mikä.
En kehtaisi kysyä Freudilta tästä unesta. Tänään on kuitenkin kohtalaisen hyvä päivä, vaikken ihan mahdollisimman levännyt olekaan; hyviä asioita ovat Battery Juiced, johon olen joutunut ihan koukkuun sekä Animal Alphan levy Pheromones. Tyttöjen kirkumista on kiva kuunnella, etenkin sellaista, jossa ääni oikein särkyy. Mutta siis nimenomaan laulun muodossa, ei muuten vaan eikä varsinkaan vauvoina.
tiistai 13. tammikuuta 2009
If I just could lay here
Ruoan suhteen olen varsin järkevä kuluttaja. Teen paljon ruokaa itse, ja käytän mahdollisuuksien puitteissa tarjoustuotteita ja vuodenajan mukaan edullisia aineksia. Siksi juuri alan olla aivan kipurajoilla, kun fiilistelemieni salaattien hinnat ovat molemmissa lempipaikoissani nousseet 9,20 euroon. Se on mun mieleen vaan liikaa lounaasta ja salaatista, ja vaikka nousu ei ollut kuin 50 senttiä, on se mulle liikaa. Olen hyvin pahoillani, sillä olin juuri tyytyväinen tapaani syödä lounaaksi aina salaattia, ja useimmiten sen täytteenä vielä lohta, koska muuten en syö tarpeeksi kalaa. Kun miettii oikeasti sitä, että joka arkipäivä maksaa melkein kympin, eli melkein 60 markkaa lounaasta, joka ei kauheasti täytä kuitenkaan vatsaa, niin on se ihan sairas summa jo viikossa, puhumattakaan kuukaudessa tai vuodessa. Tietenkin käytän lounareita, joista saa muutaman euron etua, ja tietenkin salaatin raaka-aineet, etenkin jotkut, ovat kalliita ja tervellisiä, mutta ei mulla ole luonnetta tuhlata itseeni ja etenkin vain syömiseeni sellaisia rahoja. Tämä siis tarkoittaa, että mun on alettava syödä enemmän intialaista, mikä maun puolesta ei ole lainkaan hullumpi juttu, mutta sen terveellisyyden ja keveyden kannalta taas vähän on.
Tänään olen ollut oikein aikaansaava ja reipas. Inhoan itsessäni ehkä eniten sitä piirrettä, että vähän väsyneenä useiden tehtävien edessä lamaannun enkä tee sitten mitään. Jonkun puhelun soittamista tai meilin kirjoittamista voin lykätä kuukausia, kun en vain saa aikaan, vaikka tietäisin sen olevan viiden minuutin kivuton juttu. Jos vain saan ryhdyttyä hommaan, kaikki menee kepeästi ja oikeastaan pidän asioiden tekemisestä ainakin pääosin, ja siksi tämä irrationaalinen lamaantuminen vain ruokkii itseään; lamaannun enemmän siitä järkytyksestä, että olen lamaantunut. Laskujen maksaminen on myös tällaisen tilan laukaiseva tekijä, ja siksi joudun toistuvasti maksamaan maksuhuomautuksista perittäviä vitosia, koska en vain saa laskuja maksetuksi, ennenkuin on pakko. Tänään maksoin kaikki, olin taitava ja reipas, ja keitin iltapalaksi lanttukuutioita, jotka ovat myös yksi vähän jännä lempiruokani.
Tänään olen ollut oikein aikaansaava ja reipas. Inhoan itsessäni ehkä eniten sitä piirrettä, että vähän väsyneenä useiden tehtävien edessä lamaannun enkä tee sitten mitään. Jonkun puhelun soittamista tai meilin kirjoittamista voin lykätä kuukausia, kun en vain saa aikaan, vaikka tietäisin sen olevan viiden minuutin kivuton juttu. Jos vain saan ryhdyttyä hommaan, kaikki menee kepeästi ja oikeastaan pidän asioiden tekemisestä ainakin pääosin, ja siksi tämä irrationaalinen lamaantuminen vain ruokkii itseään; lamaannun enemmän siitä järkytyksestä, että olen lamaantunut. Laskujen maksaminen on myös tällaisen tilan laukaiseva tekijä, ja siksi joudun toistuvasti maksamaan maksuhuomautuksista perittäviä vitosia, koska en vain saa laskuja maksetuksi, ennenkuin on pakko. Tänään maksoin kaikki, olin taitava ja reipas, ja keitin iltapalaksi lanttukuutioita, jotka ovat myös yksi vähän jännä lempiruokani.
sunnuntai 11. tammikuuta 2009
Ja nyt; pasé!
Eilen oli yllätysjuhlapäivä Minkille. Kaikki alkoi siitä, kun odottelin seuruetta Sörkän steissillä pukeutuneena kodittomaksi. Sieltä matka vei jumppasaliin, jossa Frida neuvoi meille kaikkia somia balettiliikkeitä, nilkanojennuksia, sammakkoilmeitä ja sellaisia. Innostuin siitä ihan tosi kovin, ja joinain hetkinä tunsin melkein balettihameen ylläni, vaikka se haihtuikin sillä hetkellä kun katsoin peiliin. Illuusio sulokkuudesta oli kuitenkin siellä. Sitten muut menivät saunaan, itse olin estynyt, sillä olen nainen. Meninkin odottelemaan Panua Luftiin, jossa oli todella söpö tarjoilija, jolla oli poninhäntä ja liituraitakauluspaita, ja hymyilin sille kodittoman vaatteissani.
Panun lainakämppä oli ihana, ja kävin siellä suihkussa. Vetäisin pikaiset transumeikit ja ylleni mukavan tunikan ja kiiltolegginsit. Käväisin Fridan kämpässä, jossa oli ihanan punaiset seinät ja se oli tulvillaan ihanaa tyttöpuhetta ja -tuoksua. Soul Kitchenissä riemastuin hurjasti, kun huomasin listalla salasuosikkini eli jauhemaksapihvit puolukkahillolla ja muusilla. Tämä valinta punaviinin kanssa oli kuitenkin koituva kohtalokkaaksi illan loppupuolella. Kuitenkin, meininki oli hieno, naurettiin ja juteltiin ja humalluttiin. Mentiin vielä porukalla Fridalle lisäilemään meikkiä ja hajuvettä. Munkin tukkaa kiharrettiin, ja siitä tuli ihana. Jossain kohtaa alettiin siirtyä baariin, tai ainakin osa meistä. Astuessamme ulos taksista bongasin Mierolaisen seurueineen, ja luonteeni vastaisesti feidasin tytöt liittyen poikien seuraan. Pahoittelen, en tiedä miksi tein sen. Jatkoin siis uudessa seurassa Basen kautta strippiklubille. Olen aina halunnut käydä sellaisessa, ja se olikin varsin viihdyttävää, koska tytöt olivat oikeasti hyviä kroppaa, hiuksia ja kynsiä myöten. Aion mennä uudestaan ihan varmana, ja joskus haluaisin ostaa oman tytön tanssimaan mulle, mutta se on varmaan aika kallista.
Ajoimme taksiautolla Mierolaisen luo, ja itsenikin yllättäen onnistuin vähän pulauttamaan sinne autoon juuri, kun olimme perillä. Koin itseni kuitenkin varsin hyvävointiseksi siitä huolimatta, mutta se oli ehkä yksi pahiten harhaisia luulojani vähään aikaan. Mierolaisen luona nimittäin tein aivan ihastuttavan liikkeen oksentamalla polunomaisesti veripaltun näköistä ainesta sängystä kylppärin ovelle, jonne sitten kaaduin edelleen oksentaen. Sinä hetkenä tunsin itseni ennekaikkea voittamattomaksi, mutta myös ihastuttavaksi. Käytyäni suihkussa luuttusin lattoita pontevasti Mieron availlessa ikkunaa. Toisaalta, jos positiivista sävyä tästäkin halutaan hakea, niin parempi on oksentaa kuin vaikka sammua, etenkin näin tyttöihmisenä. Eikä darrakaan ole kovin paha, kun oksentaa silleen tosi reippaasti juuri ennen nukkumaanmenoa. On myös todella hienoa huomata, että pidetään huolta kaikennäköisistä alennustiloista huolimatta; parhaita ystäviä ei koskaan ole liikaa.
Panun lainakämppä oli ihana, ja kävin siellä suihkussa. Vetäisin pikaiset transumeikit ja ylleni mukavan tunikan ja kiiltolegginsit. Käväisin Fridan kämpässä, jossa oli ihanan punaiset seinät ja se oli tulvillaan ihanaa tyttöpuhetta ja -tuoksua. Soul Kitchenissä riemastuin hurjasti, kun huomasin listalla salasuosikkini eli jauhemaksapihvit puolukkahillolla ja muusilla. Tämä valinta punaviinin kanssa oli kuitenkin koituva kohtalokkaaksi illan loppupuolella. Kuitenkin, meininki oli hieno, naurettiin ja juteltiin ja humalluttiin. Mentiin vielä porukalla Fridalle lisäilemään meikkiä ja hajuvettä. Munkin tukkaa kiharrettiin, ja siitä tuli ihana. Jossain kohtaa alettiin siirtyä baariin, tai ainakin osa meistä. Astuessamme ulos taksista bongasin Mierolaisen seurueineen, ja luonteeni vastaisesti feidasin tytöt liittyen poikien seuraan. Pahoittelen, en tiedä miksi tein sen. Jatkoin siis uudessa seurassa Basen kautta strippiklubille. Olen aina halunnut käydä sellaisessa, ja se olikin varsin viihdyttävää, koska tytöt olivat oikeasti hyviä kroppaa, hiuksia ja kynsiä myöten. Aion mennä uudestaan ihan varmana, ja joskus haluaisin ostaa oman tytön tanssimaan mulle, mutta se on varmaan aika kallista.
Ajoimme taksiautolla Mierolaisen luo, ja itsenikin yllättäen onnistuin vähän pulauttamaan sinne autoon juuri, kun olimme perillä. Koin itseni kuitenkin varsin hyvävointiseksi siitä huolimatta, mutta se oli ehkä yksi pahiten harhaisia luulojani vähään aikaan. Mierolaisen luona nimittäin tein aivan ihastuttavan liikkeen oksentamalla polunomaisesti veripaltun näköistä ainesta sängystä kylppärin ovelle, jonne sitten kaaduin edelleen oksentaen. Sinä hetkenä tunsin itseni ennekaikkea voittamattomaksi, mutta myös ihastuttavaksi. Käytyäni suihkussa luuttusin lattoita pontevasti Mieron availlessa ikkunaa. Toisaalta, jos positiivista sävyä tästäkin halutaan hakea, niin parempi on oksentaa kuin vaikka sammua, etenkin näin tyttöihmisenä. Eikä darrakaan ole kovin paha, kun oksentaa silleen tosi reippaasti juuri ennen nukkumaanmenoa. On myös todella hienoa huomata, että pidetään huolta kaikennäköisistä alennustiloista huolimatta; parhaita ystäviä ei koskaan ole liikaa.
lauantai 10. tammikuuta 2009
Let me do ya, let me fool ya, let me screw ya
Kuten viime merkinnässä ennustin, on listaa pakko jatkaa vielä hiukan. Lupaan, että tämä on vähintään toiseksi viimeinen näistä merkinnöistä.
Eben Oleson (30 Days of Night)
Joshilla on aivan ihana ääni, eikä yhtään haittaa se, että se on sheriffi ja hymyilee sillä tavalla kuin se tekee. Mahtavaa tässä kuvassa on myös noi veriroiskeet.
Sway (Gone in 60 seconds)
En tajua, kuinka saatoin unohtaa tän ekalla kertaa. Swaylla on tosi hyvä asenne, ja harmittaa, etten löytänyt siitä parempaa kuvaa.
Archie Gates (Three Kings)
Majuri Gates on vähän niinkuin kiintiösotilas. Mark "Marky Mark" Wahlberg on ehkä vielä kuumempi ko. leffassa, mutta siitä ei ollut yhtään hyvää kuvaa.
Cher Horowitz (Clueless)
Clueless on yksi kaikkien aikojen suosikkileffojani. Cherillä on ihana tukka ja se on raivostuttavan diiva, ja se teputtaa ihanan tyttömäisesti.
Loki (Dogma) vasemmalla.
Oli niin harmi, etten löytänyt yhtään kuvaa, missä Lokilla on siivet auki. Suosikkikohtani on se, kun Loki ja Bartleby menevät sinne kokoukseen ja Loki lahtaa kaikki ja on lopulta ihan verinen. Don't run! Have faith, people!
Daisy Duke (Dukes of Hazzard)
Oijoi, se teksasilainen junttiaksentti, toi kroppa ja hampaat ja hiukset. Daisy on tooooosi hyvännäköinen, porno ja söpö samaan aikaan.
Max (Mad Max)
Olen aina salaa ollut ihastunut Mel Gibsoniin. Mad Maxin kuteet on viielät ja se on ihanan hullu, aavistettavuus olisi varmasti huono.
Achilleus (Troy)
Brad on tässä leffassa aivan syötävä. Olen hulluna tämän aikakauden sotureihin muutenkin, ja sitten sillä on toi tukka ja toi kroppa ja se on likainen.
Eben Oleson (30 Days of Night)
Joshilla on aivan ihana ääni, eikä yhtään haittaa se, että se on sheriffi ja hymyilee sillä tavalla kuin se tekee. Mahtavaa tässä kuvassa on myös noi veriroiskeet.
Sway (Gone in 60 seconds)
En tajua, kuinka saatoin unohtaa tän ekalla kertaa. Swaylla on tosi hyvä asenne, ja harmittaa, etten löytänyt siitä parempaa kuvaa.
Archie Gates (Three Kings)
Majuri Gates on vähän niinkuin kiintiösotilas. Mark "Marky Mark" Wahlberg on ehkä vielä kuumempi ko. leffassa, mutta siitä ei ollut yhtään hyvää kuvaa.
Cher Horowitz (Clueless)
Clueless on yksi kaikkien aikojen suosikkileffojani. Cherillä on ihana tukka ja se on raivostuttavan diiva, ja se teputtaa ihanan tyttömäisesti.
Loki (Dogma) vasemmalla.
Oli niin harmi, etten löytänyt yhtään kuvaa, missä Lokilla on siivet auki. Suosikkikohtani on se, kun Loki ja Bartleby menevät sinne kokoukseen ja Loki lahtaa kaikki ja on lopulta ihan verinen. Don't run! Have faith, people!
Daisy Duke (Dukes of Hazzard)
Oijoi, se teksasilainen junttiaksentti, toi kroppa ja hampaat ja hiukset. Daisy on tooooosi hyvännäköinen, porno ja söpö samaan aikaan.
Max (Mad Max)
Olen aina salaa ollut ihastunut Mel Gibsoniin. Mad Maxin kuteet on viielät ja se on ihanan hullu, aavistettavuus olisi varmasti huono.
Achilleus (Troy)
Brad on tässä leffassa aivan syötävä. Olen hulluna tämän aikakauden sotureihin muutenkin, ja sitten sillä on toi tukka ja toi kroppa ja se on likainen.
tiistai 6. tammikuuta 2009
Quick fix
Sain Minkilta haasteen, jota olen pähkäillyt ja teen sen nyt huonosti ja siten, että todennäköisesti joudun lisäämään tyyppejä siihen vaikka kuinka vielä. Tässä siis versio 1:
Sebastian Valmont (Cruel Intentions)
Ryan Philippe on tässä roolissa kuuma, röyhkeä ja pukeutuu erittäin hyvin. Meinasin unohtaa tämän, vaikka se on yksi suosikkiroolihahmojani ainakin näin panimittapuilla.
Bam Margera (Jackass, Viva La Bam, Bam's Unholy Union jne.)
Se vaan on niin kuuma. Plussaa tatskoista, kiharasta tukasta ja asenteesta.
J.D. (Thelma & Louise)
Brad on niin nuori ja kuuma sekä kaiken lisäksi cowboy. Unohtumaton laini menee jotenkin niin, että "I may be thief, but you're the one who stole my heart". Ja sitten bängätään niin, että lasit putoilee pöydiltä ja taulut seiniltä.
Saksikäsi Edward.
Tätä ei kai voi perustella. Hienot kuteet ja taas toi tukka.
Daniel Cleaver (Bridget Jones)
Danielilla on snobi ääni ja ihanat naururypyt, ja se on ihastuttavan törkeä. Sen kanssa ei voisi olla tekemättä jotain haureutta.
Vampyyri James (Twilight - Houkutus)
No se on vampyyri ja sillä on ponnari ja tuhma katse.
Smith Jerrod (tv-sarjasta Sinkkuelämää)
Se on absoluuttisen täydellinen, ja lisäksi sillä on aivan verraton pilke silmäkulmassa.
Maximus (Gladiaattori)
Oikein harmistuin, kun ei löytynyt sitä kuvaa, missä se ratsastaa sillä valkealla vaunuhevosella reisilihakset pullistellen. Veri ja naarmut vaan lisää kuumuutta.
Suki (2 Fast 2 Furious)
Se on aivan ihastuttavan notkean näköinen ja ajaa kovempaa kuin pojat pinkillä autollaan. Bend over, boy!
Dominic Torretto (The Fast and The Furious)
Jäätävän kuuma, etenkin kädet likaisena koneöljystä, ja joka kerta se kohta, kun Dopen Debonaire soi ja Dominic nostaa sen tytön syliinsä, saa aikaan kylmiä väreitä.
Shane McCutcheon (L-koodi)
Miau!
Joey Tribbiani (Frendit)
Joey on ihanan iso ja sillä on hyvät hampaat.
Huh. Olipas namia.
Sebastian Valmont (Cruel Intentions)
Ryan Philippe on tässä roolissa kuuma, röyhkeä ja pukeutuu erittäin hyvin. Meinasin unohtaa tämän, vaikka se on yksi suosikkiroolihahmojani ainakin näin panimittapuilla.
Bam Margera (Jackass, Viva La Bam, Bam's Unholy Union jne.)
Se vaan on niin kuuma. Plussaa tatskoista, kiharasta tukasta ja asenteesta.
J.D. (Thelma & Louise)
Brad on niin nuori ja kuuma sekä kaiken lisäksi cowboy. Unohtumaton laini menee jotenkin niin, että "I may be thief, but you're the one who stole my heart". Ja sitten bängätään niin, että lasit putoilee pöydiltä ja taulut seiniltä.
Saksikäsi Edward.
Tätä ei kai voi perustella. Hienot kuteet ja taas toi tukka.
Daniel Cleaver (Bridget Jones)
Danielilla on snobi ääni ja ihanat naururypyt, ja se on ihastuttavan törkeä. Sen kanssa ei voisi olla tekemättä jotain haureutta.
Vampyyri James (Twilight - Houkutus)
No se on vampyyri ja sillä on ponnari ja tuhma katse.
Smith Jerrod (tv-sarjasta Sinkkuelämää)
Se on absoluuttisen täydellinen, ja lisäksi sillä on aivan verraton pilke silmäkulmassa.
Maximus (Gladiaattori)
Oikein harmistuin, kun ei löytynyt sitä kuvaa, missä se ratsastaa sillä valkealla vaunuhevosella reisilihakset pullistellen. Veri ja naarmut vaan lisää kuumuutta.
Suki (2 Fast 2 Furious)
Se on aivan ihastuttavan notkean näköinen ja ajaa kovempaa kuin pojat pinkillä autollaan. Bend over, boy!
Dominic Torretto (The Fast and The Furious)
Jäätävän kuuma, etenkin kädet likaisena koneöljystä, ja joka kerta se kohta, kun Dopen Debonaire soi ja Dominic nostaa sen tytön syliinsä, saa aikaan kylmiä väreitä.
Shane McCutcheon (L-koodi)
Miau!
Joey Tribbiani (Frendit)
Joey on ihanan iso ja sillä on hyvät hampaat.
Huh. Olipas namia.
perjantai 2. tammikuuta 2009
Sleep all day, party all night - It's fun to be a vampire
Miten perjantai voi tuntua näin maanantaille? Eihän sellaisen pitäisi olla mitenkään mahdollista. Tässä kohtaa vähintään järjen tulisi voittaa tunteet, ja pitäisi oikeasti olla mahdollista uskotella itselleen, etti ole hätää, vaan tänään on ihan oikeasti perjantai. Vaikkei siltä tunnukaan, on onnenpäivä. Luulisi, että jos tarpeeksi montaa kertaa katsoisi allakkaa, "kas, tänäänhän on perjantai!" tai pyytäisi ihmisiä jatkuvasti kyselemään sellaisia asioita kuin "onko perjantaisuunnitelmia" tai "miten aiot aloittaa viikonlopun", tajuaisi vähän jähmeämpikin aivo (kyllä sitä voi käyttää yksikössä, HILJAA), että ihan totta nyt on perjantai, juhlinnan ensimmäinen kronologinen askelma. Silti huomaan naamalleni hiipivän kerta toisensa jälkeen tuskaisen kuolinnaamion, joka on suoraan verrannollinen pakonomaisten maanantaiajatusteni määrään. Joka siis on suuri ja harhauttamaton.
Siivosin uutta vuotta varten, mikä tietysti tarkoittaa sitä, etten tänään löytänyt mitään kuteita. Niinpä panareissa laitoin yhden kynähameen, jota en ole kertaakaan pitänyt, ja keksin kyllä nopeasti mistä syystä. Se on niin kapea, että sillä joutuu teputtamaan hyvin pieniä askelia; ylämäki ja portaat ovat kokonaan poissuljettuja. Olinkin vähän ongelmissa noustessani junaan, ja etenkin ratikasta poistuminen muodostui sellaiseksi ongelmaksi, että jouduin ratkaisemaan sen hyppäämällä ylimmältä portaalta tasajalkaa ulos. Ihmiset katsoivat.
Tänään menen katsomaan elokuvan nimeltä Twilight - Houkutus. Panu oli vähän epähuomiossa ollutkin hankkimatta niitä lippuja, muttei se haitannut, koska sain ne ihan helposti. Paitsi että olin ahdistua raivonpunaiseksi, kun jostain syystä PDF-liput eivät auenneet. Kun soitin sinne sitten huutaakseni, vastasi puhelimeen vilpittömän reippaalla ja soinnillisella äänellä Stella-niminen tyttö. Raivo laantui jo vähän tässa kohtaa, koska eihän useimmiten Stella-nimisille voi olla vihainen, koska ne usein ovat poneja tai muita söpöjä eläimiä. Luulen kyllä, ettei tämä ollut, koska eläimet eivät osaa puhua noin hyvin, eikä niillä useimmilla ole edes käsiä, joilla vastata puhelimeen. Joka tapauksessa, kun sain vielä apua siinä, että tarvitsee vain ottaa yksi numero ylös ja meille printataan liput meidän puolesta, olin ihan myyty ja ennen kaikkea tyyni. Kiitos, näin ne asiat hoidetaan. Meinasin alkaa soperrella vuolaita kiitoksia ja hyväjätkäillä, mutta onneksi en kuitenkaan mennyt siihen, vaan pysyin normaalilla kiitostasolla.
Loppuun vielä iloinen pikku lista, jonka jokainen tirriäinen siellä voi itsekin kirjoittaa sitten:
1.) Intialainen ruoka, erityisesti palak paneer, jota söin taas tänään lounaaksi.
2.) HIMin albumi Venus Doom, joka soi sillä tavalla, että se peittää raivokkaimpienkin lasten kirkunan helposti. On ihana katsoa, kun lapsi aukoo suutaan naama punaisena, mutta kuulee vain Ville Valoa, eikä vinkaisukaan pääse sen ohi.
3.) 175€:n arvoiset Rules By Maryn saappaat, joita käytän ihan joka päivä; nämä tosiaan oli hintansa väärtit. Hyvä ostos. Järkevä ja taloudellinen, pitkäaikainen investointi. Ihanaa löllyä tässä itsekehutilassa.
4.) Jacob Black, joka siis on yksi Twilight-kirjasarjan hahmoista. Pelkään, että jos Jacob ei näytä elokuvassa siltä, kuin kuvittelen sen näyttävän, nousen penkille huudelleen vittua ja huoraa ja turvamiehet joutuvat raahamaan mut hiuksista ulos lasten itkiessä ja vanhempien pidellessä niitä korvista. Pidetään siis peukkuja, ettei niin käy.
EDIT: Jos kauppaa hyväntekeväisyyskamaa, ei kannata olla näsäviisas ja vittumainen. Se ei oikein ole imagon mukaista ja muutenkin se tekee aika huonon tunnelman niiden tukityöllistettyjen vai mitä olikaan ympärille. Ässäviastakaan ei saa yhtään sympatiapistettä, eikä siitä, että kun jouduin laittamaan tyypin minuutiksi pitoon, oli se heitellyt luuria korvaan. Toivotaan että niillä on vähän asiallisempiakin kaupparatsuja, tai muuten saalis lienee aika laiha.
Siivosin uutta vuotta varten, mikä tietysti tarkoittaa sitä, etten tänään löytänyt mitään kuteita. Niinpä panareissa laitoin yhden kynähameen, jota en ole kertaakaan pitänyt, ja keksin kyllä nopeasti mistä syystä. Se on niin kapea, että sillä joutuu teputtamaan hyvin pieniä askelia; ylämäki ja portaat ovat kokonaan poissuljettuja. Olinkin vähän ongelmissa noustessani junaan, ja etenkin ratikasta poistuminen muodostui sellaiseksi ongelmaksi, että jouduin ratkaisemaan sen hyppäämällä ylimmältä portaalta tasajalkaa ulos. Ihmiset katsoivat.
Tänään menen katsomaan elokuvan nimeltä Twilight - Houkutus. Panu oli vähän epähuomiossa ollutkin hankkimatta niitä lippuja, muttei se haitannut, koska sain ne ihan helposti. Paitsi että olin ahdistua raivonpunaiseksi, kun jostain syystä PDF-liput eivät auenneet. Kun soitin sinne sitten huutaakseni, vastasi puhelimeen vilpittömän reippaalla ja soinnillisella äänellä Stella-niminen tyttö. Raivo laantui jo vähän tässa kohtaa, koska eihän useimmiten Stella-nimisille voi olla vihainen, koska ne usein ovat poneja tai muita söpöjä eläimiä. Luulen kyllä, ettei tämä ollut, koska eläimet eivät osaa puhua noin hyvin, eikä niillä useimmilla ole edes käsiä, joilla vastata puhelimeen. Joka tapauksessa, kun sain vielä apua siinä, että tarvitsee vain ottaa yksi numero ylös ja meille printataan liput meidän puolesta, olin ihan myyty ja ennen kaikkea tyyni. Kiitos, näin ne asiat hoidetaan. Meinasin alkaa soperrella vuolaita kiitoksia ja hyväjätkäillä, mutta onneksi en kuitenkaan mennyt siihen, vaan pysyin normaalilla kiitostasolla.
Loppuun vielä iloinen pikku lista, jonka jokainen tirriäinen siellä voi itsekin kirjoittaa sitten:
1.) Intialainen ruoka, erityisesti palak paneer, jota söin taas tänään lounaaksi.
2.) HIMin albumi Venus Doom, joka soi sillä tavalla, että se peittää raivokkaimpienkin lasten kirkunan helposti. On ihana katsoa, kun lapsi aukoo suutaan naama punaisena, mutta kuulee vain Ville Valoa, eikä vinkaisukaan pääse sen ohi.
3.) 175€:n arvoiset Rules By Maryn saappaat, joita käytän ihan joka päivä; nämä tosiaan oli hintansa väärtit. Hyvä ostos. Järkevä ja taloudellinen, pitkäaikainen investointi. Ihanaa löllyä tässä itsekehutilassa.
4.) Jacob Black, joka siis on yksi Twilight-kirjasarjan hahmoista. Pelkään, että jos Jacob ei näytä elokuvassa siltä, kuin kuvittelen sen näyttävän, nousen penkille huudelleen vittua ja huoraa ja turvamiehet joutuvat raahamaan mut hiuksista ulos lasten itkiessä ja vanhempien pidellessä niitä korvista. Pidetään siis peukkuja, ettei niin käy.
EDIT: Jos kauppaa hyväntekeväisyyskamaa, ei kannata olla näsäviisas ja vittumainen. Se ei oikein ole imagon mukaista ja muutenkin se tekee aika huonon tunnelman niiden tukityöllistettyjen vai mitä olikaan ympärille. Ässäviastakaan ei saa yhtään sympatiapistettä, eikä siitä, että kun jouduin laittamaan tyypin minuutiksi pitoon, oli se heitellyt luuria korvaan. Toivotaan että niillä on vähän asiallisempiakin kaupparatsuja, tai muuten saalis lienee aika laiha.
torstai 1. tammikuuta 2009
Same old, same old
Tänään piti olla reipashenkinen tallipäivä, mutta ilmeisesti niin ei ollutkaan tarkoitettu. Sisareni Puppe vei autoni avaimet toiseen kaupunkiin, joten olen saanut hyvän tilaisuuden maata yöpaidassa koko päivän. (Oikeasti olen pukeutunut Pörrin metsurihenkiseen flanellipaitaan, joka on hamepituinen mulle ja laittanut siihen vyön, ja se näyttää oikeastaan aika kivalle. Ja tuoksuukin.) Lataan parhaillaan True Bloodin ensimmäistä kautta, mutta en kai oikein osannut valita oikeaa niistä, koska tossa tuntuu kestävän saatanan kauan. Tai toisaalta, onhan kokonainen kausi aika paljon kamaakin, en minä tiedä?
Eilinen oli leppoisa. Laitoin syömingeiksi ysärihenkisiä cocktail-tikkuja, dippejä sipseillä ja juustolautasen. Join varmaan pullon viiniä, mutta en tullut humalaan oikein enkä sitä kauttaa krapulaankaan. Olisiko tässä ratkaisu siihen, etten saisi darraa? Saattaisin kyllä lihota aika kovalla kädellä, jos näin söisin kaiken alkoholin kaloreiden päälle, ja siihen en kyllä ala.
Viime vuoden ensimmäisenää päivänä en tehnyt mitään lupauksia. Nytkään en lupaa, mutta mietein silti vähän asioita, joita voisin tehdä paremmin. Voisin elää vähän terveellisemmin ja panostaa terveelliseen ruokaan ja juoda enemmän vettä ja muistaa syödä talvisin monivitamiineja säännöllisesti. Voisin meikata hienommin ja opetella laittamaan tukan töihin jollekin vakavalle kampaukselle. Voisin laihtua jonkun verran, jotta mulla olisi parempi olo. Mun pitäisi olla paremmin yhteydessä kaikkiin kavereihin ja olla kotona vähän kiltimpi ja tiuskia vähemmän ja tehdä yllätyksiä. Oikeastaan nyt kun alkaa miettiä, niin näitä asioita on aivan hullun paljon, joten taidankin mennä syömään eilisiä juustonjämiä pastaan sekoitettuna ja katsoa Simpsoneita.
Eilinen oli leppoisa. Laitoin syömingeiksi ysärihenkisiä cocktail-tikkuja, dippejä sipseillä ja juustolautasen. Join varmaan pullon viiniä, mutta en tullut humalaan oikein enkä sitä kauttaa krapulaankaan. Olisiko tässä ratkaisu siihen, etten saisi darraa? Saattaisin kyllä lihota aika kovalla kädellä, jos näin söisin kaiken alkoholin kaloreiden päälle, ja siihen en kyllä ala.
Viime vuoden ensimmäisenää päivänä en tehnyt mitään lupauksia. Nytkään en lupaa, mutta mietein silti vähän asioita, joita voisin tehdä paremmin. Voisin elää vähän terveellisemmin ja panostaa terveelliseen ruokaan ja juoda enemmän vettä ja muistaa syödä talvisin monivitamiineja säännöllisesti. Voisin meikata hienommin ja opetella laittamaan tukan töihin jollekin vakavalle kampaukselle. Voisin laihtua jonkun verran, jotta mulla olisi parempi olo. Mun pitäisi olla paremmin yhteydessä kaikkiin kavereihin ja olla kotona vähän kiltimpi ja tiuskia vähemmän ja tehdä yllätyksiä. Oikeastaan nyt kun alkaa miettiä, niin näitä asioita on aivan hullun paljon, joten taidankin mennä syömään eilisiä juustonjämiä pastaan sekoitettuna ja katsoa Simpsoneita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
