Day 13 A song that is a guilty pleasure

Tämä biisi on aika klassikko, mutta siis oikeasti aika nolo, ja kerran fiilistellissäni sitä sattui vähän kurja juttu. Tuolloin mulla oli vielä ensimmäinen oma autoni, rakas Lily, eli punainen paholainen, eli järkyttävän pieni Pökötti 106. Kruisasin moottoritietä kohdalla, jossa 120 km/h rajoitus vaihtuu sataseen, ja juuri sillä hetkellä tämä biisi alkoi soida radiossa. Herää kysymys, että mitäköhän kanavaa olen kuunnellut? Joka tapauksessa, vinguin kertsiä ultraäänitaajuuksilla ja bailasin niin paljon kun turvavyöt antoivat myöten, lauloin antaumuksella välillä silmät kiinni ja paukutin rattia kätösilläni volat kaakossa. Jossain kohtaa vilkaisin taustapeiliin, ja sielläpä ajeli poliisiauto pillit päällä. Sain sellaisen "voivittuvoivittu"-paniikin ja vetäisinkin auton asappina tien penkalle. Poliisisedät pysähtyivät taakseni, sammutin radion, ja odotin sheriffin tepastelevan autoni luo.

Herra konstaapeli pyysi yllätyksellisesti ajokorttia ja rekisteriotetta. Sitten se kysyi, että tiesinkö yhtään, kuinka kovaa ajoin. Sanoin rehellisyydestä ja säikähdyksestä kostein silmin, ettei hajuakaan, johon konstaapeli totesi, etten myöskään ilmeisesti katsele juurikaan taustapeiliä kuten en nopeusmittariakaan. Kytät olivat kuulemma ajaneet perässäni pillit päällä useita kilometrejä. Muistaakseni pääsin käväisemään maijassa, jossa armolliset lainsuojelijat kirjoittivat mulle huomattavasta ja huomattavan pitkästä ylinopeudesta huolimatta vain rikesakon, varmaan noloudestani johtuen. Onneksi en sentään nyyhkyttäen tunnustanut, että kuuntelin ja lauloin A-HA:n Take On Meta niin kovaa, etten kuullut enkä nähnyt mitään.

On aivan varmasti muitakin noloja biisejä, joista tykkään ja joita laulan vinkuvalla äänellä, mutta niitä juuri nyt en muista. Eikun muistan, yksi on legendaarisen poikabändin East 17:n Stay Another Day. Sehän on ihan kauhea.

EDIT: Muistin juuri, että tykkään myös Negativen Still Alivesta. Shame on me!

EDIT2: Voiton vie ehkä kuitenkin tämä: Paris Hiltonin Stars Are Blind on musta todella hyvä ja tarttuva laulu. Ja Paris laulaa mun mielestä hyvin. Aika paha on myös se, että kuuntelen joskus Kim Heroldin Social Butterflyta, ja mulla on siihen sellainen pieni tanssikin jonka teen aina kertsissä. Muistin myös, että Justin Timberlaken vanha bändi ´NSync on sellainen, jonka melkein kaikki laulut osaan ulkoa. Ja myös Backstreet Boysien, mutta onneksi Puppesisko jakaa nämä kaksi vikaa mun kanssa.

Day 12 A song from a band you hate

Ihan aikuisten oikeasti en voi sanoa, että vihaisin mitään bändiä (vaikka veikkaan, että mut tuntevat voi vetää tähän montakin kohtaa jossa olen jostain kumpuavalla uholla nimenomaan vihannut enkä yhtään vähempää). Yksi, joka tulee mieleen, on sellainen josta en pidä oikeastaan yhtään, ja se on tavallaan outoa, koska tiedän monta tyyppiä, joilla on ihan hyvä musamaku ja ne tykkää siitä. (Keksin muuten juuri kaksi bändiä lisää, joista en pidä yhtään). Joka tapauksessa kiistatonta on kuitenkin se, että tämä orkesteri on tosi hyvä esiintymään livenä. Olenkin nähnyt ne useasti, koska ensi näkemän jälkeen en voinut enää kieltäytyä, koska oikeesti ne oli kyllä hyviä. Ja onhan niiden biiseissä hyviä laineja, esimerkiksi:

Tuokaa suuri pullo halvinta mitä vaan.

ja:

ja Hiltonissa väki paheksuu
et noi on pelti kiinni.
Höh. Otan pekonii.

Tässä siis on PMMP:n Kesäkaverit. Siitä on vain liveversioita tarjolla näemmä, muttei se mitään.

Ne muut, joista en pidä, ovat Coldplay ja The Baseballs. Vaikka ei kai kukaan oikeasti voikaan tykätä ainakaan The Baseballsista. Häpeäkseni myönnän, että pystyn nykyään kuuntelemaan Coldplayta, koska mua pakotettiin siihen duunissa. Tosta pakottamisesta on myös seurannut jotain hyvää, koska en tiennyt, että Frank Sinatrahan on ihan sikakova ja New York, New Yorkin tahtiin on mahdottoman hupia tanssia sateenvarjojen kanssa.

Day 11 A song from your favourite band

Mun lempibändi on HIM. Tähän kohtaan voisin laittaa siltä yhden cover-biisin, josta tulee mieleen mun ja Pöntön reissu meidän landelle. Kuunneltiin tätä erinomaisen näppärästä kaiuttimestani, johon voi liittää minkä tahansa soittimen, ja se soi vielä hyvin ja aika kovaa. Loppuillasta oltiin aika skumppatutkalla, oli hämärää ja suojattiin hyttyskynttilöitä tekemällä kämmenistä kupit niiden ympärille, ja soitettiin tätä biisiä repeatilla. Veikkaan, että soitettiin tätä myös saunassa. Kun kuulin tämän biisin pitkän tauon jälkeen, parisen vuotta sitten, olin menossa hämäränä aamuna töihin varmaankin darrassa, koska muistan olleeni aika säikyllä tuulella. Luulin tämän biisin alkaessa, että nythän meillä on tässä mukava ja rauhallinen laulu, mutta sitten kun väliosan aavemaiset urut alkoivat soida, niin kiskaisin paniikissa napit irti korvista, kun se kuulosti niin kammottavalle. En mä niitä enää kyllä pelkää.

Biisi on siis (Don't Fear) the Reaper. Video lienee jonkun ihkuttajan itsedataama.

Day 10 A song that makes you fall asleep

Uni on ollut aina mulle vähän vaikea, ja kaikkea mutta kuin itsestäänselvä asia. Siksipä en juurikaan nukahda mihinkään musiikkiin, koska en välttämättä nukahda muutenkaan.

Kuitenkin, keksin tähän ehkä yhden, joka melkein vastaa tehtävänantoa. Muutin pois kotoa kämppikseksi yhdelle parhaalle ystävälleni Mrs. Smithille. Mrs. Smithillä oli juuri mennyt poikki avoliitto, ja tavallaan hassua oli se, että exän nimestä ovessa tarvitsi minun muuttaessani sisään vaihtaa vain kaksi kirjainta. Veikkaan, että itsekin olin aika äskettäin sinkkuuntunut tuolloin, joten meillä oli aika paljon bileitä ja aika paljon treffejä. Kumpikaan meistä ei kuitenkaan ollut valmis oikein muuhun kuin hauskanpitoon, ja kaveruussuhteemme oli meille kaikki kaikessa. Niinä iltoina, kun jompi kumpi, tai hämmästyttävän usein molemmat, tunsimme inhoa ja pettymystä miehiä kohtaan, vedimme yleensä kovat kännit kuivasta Ballet´sta, joka muuten on edelleen lempiskumppani, ja tuolloin se oli myös vielä halvempaa kuin nykyään ja siinä oli vähiten sokeria. Kerran unohdimme kaksi pulloa pakastimeen, jossa ne olivat jäätyessään räjähtäneet auki, ja korkit olivat jäätyneet pakastelokeron oveen kiinni. Pokerinaamalla kaavimme skumppahileen lusikoilla pakastimen seinistä kulhoihin ja söimme. Mutta siis, anyhow, edellämainittuina iltoina yleensä makoilimme sohvalla tai lattialla käsi kädessä, seitinhienossa kuplivassa humalassa ja kuuntelimme repeatilla liian kovaa yhtä biisiä, joka on tosi nätti. Se on Avaimen 5 päivää 5 yötä. Veikkaan, että olen joskus kyllä vähintään sammunut sen soidessa.

Tuhma Jebou

Viime aikoina tapahtunutta:
Toissa viikolla vuokraemäntäni (joka on ihana nainen) soitti ja kertoi, että he ovat suunnitelleet kämppäni myymistä. Tällä viikolla ostin kämpän. Se on tavallaan aika peloittavaa, koska vauvoja enemmän pelkään vain asuntolainaa. Onneksi olin hetken aikaa lempi-ns. olotilassani eli ns. läpällä ja kännissä katsellut asuntoja, joten olin edes jotenkuten juonen päässä kiinni. Siltikin olen noin kaksi viikkoa ollut suuren hermoromahduksen vallassa, ja tehnyt ratkaisuja minkä kerkiän. Onneksi nyt näyttää sille, että ne ratkaisut ovat olleet kohtalaisen hyviä. Valitettavasti aikajänne ostoprosessille on kuitenkin kohtalaisen pitkä ja vasta ensi viikolla kirjoitan kauppakirjat ja sitä seuraavalla lainaehdot ja tätä seuraavassa kuussa maksan loppusumman ja ensi vitun vuonna pääsen muuttamaan. Oikeastihan pari kuukautta on ajanlaskussa ihan lastenleikkiä ja vauvatouhua (pelottaa), ja nyt vain pitäisi tyytyväisenä odotella. Mutta mä en vain ole sellainen.

Voi moskova. Koitan kääntää pelon osittain myös onnentunteeksi, mutta se on sitä vain sykleittäin. Olen jo sopeutunut vakiduuniin, mutta toi asuntolaina, joka mulla siis jo käytännössä on jo, kuulostaa edelleen jollekin läpälle. Ja se, että se on iso summa, mutta sillä ei esimerkiksi saisi yhtään sellaista heppaa, minkä mä haluisin. On se sairasta, miten maailma on näin jumalauta vääristynyt. Missään ei oo järkee.

Day 09 A song you can dance to

Omalla kohdallani tanssimiseen ei vain liity verbi "osata". Tanssiminen on mielestäni oikeastaan sitä, että fiilis tavallaan tulee liikkeinä ulos kropasta, on jotenkin niin innoissaan, että se purkautuu niinsanottuna bootyn sheikkauksena. Ylipäätään mä jostain syystä tanssin lähinnä kiemurrellen ja pyöritellen, se on jotenkin sellainen liike joka tulee kun fiilis on oikea.

Tähän kohtaan on pakko sanoa sellainen biisi, jota Minkin kanssa toivotaan yleensä juuri näissä fiiliksissä. Sen kuuleminen tuo mieleen Slutgardenin, sen lauteet ja strippipolet, katon, joka on mun ja Minkin pituisille vähän liian matalalla ja josta tulee otettua tukea, skumpan coolerissa, ja sen asenteen, että midnight, I'm drunk, I don't give a fuck. E huolta huomisesta kunhan vaan tänään on siistii, ja voi vääntelehtiä tanssimalla kylkensä kipeiksi.

Katsoin muuten Pinkin U + Ur Handin videon äsken ekaa kertaa ikinä, ja Pinkin kahdesta ekasta lookista tulee häkellyttävän paljon mieleen juuri Minkki (tsihi, sanaleikki!!). Eleet on joissain kohdin myös aivan täsmäävät. Onpa mulla ikävä sitä tässä yhteydessä. Onneksi kuulin tänään sen synttäreiden tulevan teeman, ja aion kiillottaa maiharini sitä varten huomenna ja katsoa, mahtuisinko maastonvihreään minihameeseeni.

Day 08 A song you know all the words to

Nyt on pakko sanoa, että tämä on vähän sellainen, johon en oikein keksi mitään hauskaa tarinaa. Se on aina kurjaa, kun kuitenkin pidän kovasti tarinoista, ja kuten Minkin kanssa keskustelimme jossain kommenttilaatikossa, niin sehän on oikeasti se nainen koko tämän haasteen takana; biisivalinnat eivät sinänsä ole kuin sivuhenkilöitä niissä tosielämän kertomuksissa.

No ehkä vähän tarinaa tulee kuitenkin. Olin yläasteella silloin, kun se levy, jolla tämä biisi on, julkaistiin. Tuona aikana olin kaikkea muuta kun parhaimmillani, mulla oli hammasraudat, punertavaksi värjätty tukka ja muttei kulmakarvoja eikä tissejä. Koulun ehkä suosituin tyttö kuunteli tätä biisiä, osasi ne tanssiaskeleetkin ja muisti täsmälleen minkä kohdan kukin laulaa, ja sillä todellakin oli tissit. Muistan opetelleeni ankarasti päntäten tämän biisin sanoja, koska tuntui sille, että se oli vähintä, mitä saatoin siinä tilanteessa tehdä, vaikka kokonaishirveyden kannalta sillä ei juurikaan ollut väliä.

Kuulin muuten tämän laulun viimeksi Flamingon Onnelassa firman juhlissa, ja nousin pöydälle tanssimaan ja lauloin kaikki sanat, tietenkin. Ei kuitenkaan mennyt kauaakaan, kun hoitohenkilökunta tuli paikalle, ja ystävällisesti pyysi astumaan alas pöydältä, jolloin ojensin käteni, johon hölmistynyt portsari tarttui. Hypähdin tuettuna itselleni epätyypillisen sirosti alas pöydältä, ja pyörähdin piruetin poken käden alta vielä, jossa kohtaa se oli jo totaalisen pihalla.

Tässä on myös hieno bros before hos -kohta:

If you wanna be my lover
you gotta get with my friends
Make it last forever
frienship never ends

Biisi on siis Spice Girlsin Wannabe. En pygee linkittää kun oon duunissa, mutta onneksi kaikki tietää tän kyllä.

Day 07 A song that reminds you of a certain event

Olin kerran työporukalla laivalla. Se oli sillä tavalla rajattujen toimintojen koulutuspäivä, että paikalla oli pelkästään naisia, ja illalla sitten laivan diskoteekissä sellaista laumaa tuli jututtamaan yksi jos toinenkin sälli. Jotenkin onnistuin istumaan siinä porukassa, johon tuli kaksi brasilialaista poikaa, vaikka edelleenkin epäilen, että ne vaan kusetti meitä, koska se toinen oli melkein pohjoismaalaisen vaalea ja sinisilmäinen, eli ne olivat vaan keksineet sen ns. läpällä ja kännissä. Joka tapauksessa, olin silloin äskettäin katsonut American Idolia, jossa ihana Michael Johns esitti pätkän Queenin legendaarisesta Bohemian Rhapsodysta. Se biisi jäi siis looppaamaan päähäni aika vahvasti.

Jossain vaiheessa iltaa suuri jengi meitä tyttöjä ja edellä mainitut pojat ahtautuivat kaikki kannella olevaan tupakkatilaan, ja vähän tahtomattani aloin vingahdella Mama, I killed a man.. Johon yllätyksekseni monet yhtyivät, ja kohta laulettiin jo varsin moniäänisesti, niin että aina joku muisti miten se sitten jatkuukaan. Into ja volyymi kasvoivat, ja jossain biisin luonnollisessa loppukohdassa kaikki lauloivat venytetysti, kädet levällään, osa tyyliin tuoleilla seisten viimeisen soinnun. Sen loputtua kaikki katsoivat toisiaan hiukan häkeltyneesti, poistuivat musikaalimuodostelmapaikoiltaan ja luimistelivat takaisin askareisiinsa. Se oli hyvin fiktiivistä ja hetken tuntui todella siltä, että olisi ollut jossain ihastuttavan teennäisessä musiikalipläjäyksessä tahtomattaan, mutta väkevästi mukana.

Päivän biisi on siis Queenin Bohemian Rhapsody. Aasinsiltana mainittakoon, että olen myös esittänyt siitä elämäni nolostuttavimman karaokeversion lauantai-iltapäivänä järkyttävissä päiväkänneissä Satumaassa pojan kanssa, jonka olin tavannut sinä päivänä baarissa ja jonka nimeä en kai koskaan edes kuullut.

Day 06 A song that reminds you of somewhere

Tästä laulusta tulee mieleen oma kotini. Meillä oli Panun kanssa sellainen vaihe, jossa taidettiin molemmat ihan oikeasti opiskella tai sitten tehtiin vain jotain hanttihommia, joilla ei ollut mitään väliä. Pörri saattoi jopa olla intissä silloin. Se oli kuitenkin ehtinyt ostaa meille ainoan konsolipelin, johon olen koskaan jäänyt koukkuun: Guitar Heron. Panulle taisi käydä vähän samoin, joten keksimme meille bändinimen, valkkasimme cooleimman mimmikitaristin ja aloimme pelata career-modella koko paskaa läpi. Muistan aina, kuinka keitimme hereillä pysyäksemme ja refleksien nopeutumiseksi kahvia keskellä yötä kuin jotkut wowittajat. Saattaa olla, että jopa läpsittiin itseämme eikä syöty, jottei olisi alkanut väsyttää, eikä siihen ollut aikaa, koska oli oma vuoro vetää. Tähän biisiin jäätiin jumiin pisimmäksi aikaa, vielä pidemmäksi kuin bätleen Tom Morellon kanssa. Tämä tuntui aivan mahdottomalle, siinä pääsi aina tiettyyn kohtaan, jossa teki niin paljon virheitä, että yleisö buuasi ulos. Lopulta Panu sai hakattua sen läpi, molemmat kiljuimme jännityksestä ja innosta ja onnesta ja helpotuksesta, vittu jee me rokataan! Slayerin Raining Blood on muutenkin hieno biisi kyllä. Ja tietysti, kun helpommalla tasolla oltiin päästy koko peli läpi, oli pakko tehdä sama sillä seuraavalla vaikeusasteella.