Doris, sä veit mun sydämen

Edelleen suosittelen kernaammin lukemaan Minkin kuvauksen asioiden kulusta, sillä tuossa on lähestulkoon kaikki, ja jos koitan tehdä sen uusiksi, tulee siitä vain kurja plagiaatti. Ihan muutaman ylimääräisen kohdan muistan vielä, joista positiivisimpina mielessäni siintävät poika, joka lahjoitti pogoamisen aiheuttamaan nestehukkaan vesipullonsa sillä keskustassa olevalla sillalla; vain koska Minkki tavallaan pyysi ja itse tuijotin sitä mahdollisimman maanisesti, ja Fridan toimiessa jotenkin tältä väliltä. Lisäksi Minkin istuessa kampaamotuolissa, josta myös otimme kuvia, löysimme Fridan kanssa aivan uskomattoman Virpi Kätkä -tyylisiä pitsitunikoita ja kimaltavia trikoita, vain donitsi ja permis puuttuivat (niin meiltä kuin onneksi monelta muultakin). Mieleen jäi myös huomaamattoman apteekkikyltin alainen catwalk, tähtitatuoitujen yhteys sekä rankka eli hc-diesel, ei mikä tahansa polttoaine. Kaikkiaan sekä oheistoiminta että keikka olivat hyvät, vaikka ihmisten haiseminen ja hippimäisillä pikkuleteillä naaman puhkominen haittasivatkin hiukan, samoin kuin kaunis ajatus kyykistyä ennen Blindia: meillä on hei minihameet! Lisäksi tunne siitä, että olisimme olleet ulkomailla oli toisinaan jopa häiritsevän voimakas, vaikkei kukaan koittanutkaan lähestyä meitä, lukuunottamatta Fridan 14-kesäisiä teinirakastajia keikalla; mutta sen voidaan varmasti katsoa johtuvan siitä, että kokoajan huusimme jotain, jos ei muuta niin vokaaleja.

Eilen kun saavuin kotiin, pojilla oli ollut aloittelut täällä meillä. Kaljapulloja oli joka nurkassa ja kukkaruukussa ja vessankaapissa, ja kyseisen mallasjuoman tuoksu leijui myös voimakkaana ilmassa. Eikä tässä juurikaan mitään, mutta joku tirriäinen oli erehtynyt vessasta ja kussut eteisen matolle, eikä vain yhdelle vaan juuri siihen kohtaan, jossa ne ovat päällekkäin; joten vietimme Pörrin kanssa laatuaikaa kuuraten mattoja saunan lattialla. Jostain syystä miehet tekevät tätä erehdystä kai toiset toistuvastikin, ainakin eräs koulukaverini kusee kuulemma joka kerta johonkin komeroon. Se olisi kyllä ollutkin ikävämpää.

Katsoin eilen Hurtta & Stara -ohjelmaa, koska äitini suositteli sitä, ja ilmoitti omaksi suosikikseen Jussi69:n. Tässä kohtaa repesin, koska mun äiti ensinnäkin sanoi Jussi69, ja jatkoi vielä kertomalla, kuinka se oli puhunut komerossa tunnin ohjaamalleen lassielle. Varsin söpöä, etenkin kun Jussi69 oli vielä opettanut hauvansa avaamaan kylmälaukun kannen käskyllä "missä bisse?". Pidän muutenkin erityisen paljon ihmisten katselemisesta koirien kanssa, on jotenkin mahdottoman liikuttavaa, kun pienetkin koirien yritykset toimia edes ihmisen ajattelemaan suuntaan kirvoittavat superlatiiveja ja hellittelynimiä halausten ja namien saattelemana.