Summer love time

Mulla on vähän canon ja töissä joku on laittanut päälle Ylenaikaisen, josta tulee aivan käsittämätöntä piipaa-musiikkia. Tunnen oloni hyvin epätodelliseksi, mutta myös sillä tavalla hauraaksi, etten uskalla vaihtaa sitä, koska kyse voi olla jostain suuremmasta kosmisesta kokonaisuudesta, jonka balanssi menee sitten vituilleen ja kaikki oli tässä, vain siksi että mä valitin musasta.

Eilen olin kutsuvieraana yrityksemme edustajana juhlissa saaristossa. Kyseinen ilta oli aivan täydellinen; aurinko paistoi kuumaakin kuumemmin, mutta merituuli leikkasi poltteen tehden siitä suorastaan silittävän. Ruoassa oli kalaa, uusia perunoita ja tilliä, kaikkea kesäistä ja raikasta ja freshin makuista. Eilen myös tapahtui yksi asia, jota itselleni ainakaan ei ole koskaan ennen tapahtunut. Join kollegani kanssa päärynäsiideriä viinilasista pihalla, ja yhtäkkiä kämmentä alkoi kuumottaa. Auringonsäteet keskittyivät siiderin läpi kämmeneen polttopisteeksi, joka siis oikeasti poltti ja nippaisi. Mitä vittua? What is this crazy madness?

Niin ja ei pitäisi olla näin paha krapula viidestä siideristä, varsinkin kun olin nukkumassa jo puolen yön aikaan. Ei ole reilua tämä. Paitsi vähän on, koska tänään on perjantai kuitenkin. Huomenna lähden landelle maalaamaan ja laitoin jo tänään punaista kynsilakkaa, noin niinkuin harjoitusmielessä. Enää kolme maanantaita kesälomaan, toivottavasti en saa potkuja tai ota lopareita sitä ennen, vaikka väsyttääkin tosi paljon ja vituttaakin ja haluaisin vaan pois koko ajan.

EDIT: Meinasin pillahtaa liikutuksesta itkuun, kun ne viimein soitti Take Thatin Patiencen, mutta sitten huomasin myös sen, että joku petkuli oli käynyt vaihtamassa Novalle, joka sekin on kauhea, mutta onhan Patience nyt helvetin hieno biisi. Ei ihan niin hyvä kuin Relight My Fire, mutta kuitenkin. Niin ja ei tapahtunut mitään vaikka vaihtoi kanavaa. Vai tapahtuiko? *Mysteerimusiikkia*. Ostin kotiin vietäväksi Pörrikselle possupiffejä ja itselleni viinilehtikääryleitä, ja mun tekisi mieli syödä ne koko ajan vaikka oonkin ihan täynnä ja haluisin syödä ne kotona, ja on myös tosi pitkä aika siitä kun niitä viimeksi söin, joten en täsmälleen muista mille ne maistuu, paitsi että hyviä ne on, alunperin Panu pakotti mua syömään niitä. Puhuttiin muuten Panun kanssa puistossa lounastaessa siitä, että sillonkun sekin bloggasi niin me oltiin aika hauskoja ja aina kännissä, nyt me ollaan vaan töissä.

You've got m@il

Olen aina meinannut, ja nyt viime aikoina ihan erityisesti, ajautua hulluuteen siitä, millaisia meilejä ihmiset kirjoittavat töissä työkavereilleen kohtuullisen virallisissa yhteyksissä. Nyt aionkin tehdä TOP 4 -listan kaikista vitun ärsyttävimmistä kehareista, joita ei koskaan olisi saanut ottaa töihin mihinkään meilien perusteella.

1.) Ihmiset, jotka eivät otsikoi meiliä ollenkaan, tai sitten laittavat sen otsikoksi "ÖÖÖH" tai "moi!!1?". Joka kerta, kun tällainen meili tulee, mun tekisi mieli deletoida se ja lähettää sen lähettäjälle sähköpostipommi, jonka otsikko on "TÄH??!??!?!", koska sen ne saletisti avaa koska ne voi samaistua siihen, ja kuulostaahan toi nyt jännälle.

2.) Tämä ryhmä on osittain päällekkäinen edellisen kanssa usein. Nämä henkilöt käyttävät aivan vitusti välimerkkejä eivätkä osaa yhdyssanoja. "koska tehään seuraava kirje kuori tilaus????? tänks :)))!!?" Mä luulen, et sun se on jo vetämässä.

3.) Ihmiset, jotka eivät käytä välimerkkejä ollenkaan eivätkä piittaa pikkuisista typoista tai välilyöntien puutteesta, vaan kirjoittavat kaikki sulavasti putkeen. Mitä pidempi teksti, sitä saatanasti vaikeampi tajuta, mitä siinä oikein haetaan. Tän genren prot toisaalta saavat jo yhden lauseen ihan mahdottomaksi.

4.) Urpot, jotka lähettelevät tsiljoona vuotta sitten jo niin nähtyjä ketjukirjeitä joka päivä. Niille nyt vain pitäisi antaa selkään.

Pakko sanoo, etten ole kiinnostunut. mistäääN!!½!"

Smooth criminal

Tänä aamuna kuuntelin The 69 eyesiä, Turbonegroa ja Killswitch Engagea ja join kaksi kuppia kahvia. Olin nähnyt kivaa unta, jossa olin parhaiden tyttökavereiden kanssa kesäisellä roadtripillä. Lähdin töihin parhaat homopoliisilasit päässäni, ja olin hyvällä tuulella.

Ei olisi kannattanut.

Joku kriminaali oli yöllä tunkeutunut autooni, pöllinyt soittimen ja melkein kaikki levyni sekä pistänyt kaikki siellä autossa ylösalaisin. Voin kertoa, että rikosilmoituksen täyttäminen tuntuu aivan törkeältä ajanhukalta, koska kyseessä on suunnilleen vuonna 2005 hankittu soitin sekä suunnilleen tsiljoona levyä, joista eniten harmittaa HIMin kahden uusimman pölliminen. Hauskaa oli se, että rosvot olivat jättäneet yhden levyn, joka oli HIMin Love Metal, joka on suosikkini kaikista maailman levyistä. Silti koen, että on tärkeää tehdä se ilmoitus, koska näiden tekijäthän on aina samoja tyyppejä. Tämä oli ollut kuitenkin sen verran huono, ettei ollut saanut varastettua Gepardia, vaikka oli ronkkinut virtalukkoa ihan todenteolla. HÄÄ-HÄÄ!

Mutta siis voi vittu. Ei muuta.