maanantai 25. helmikuuta 2008

Vois käyttää sitä harppuunaa vaikka itseensä itse asiassa

Mulla on takana jo monen monta tuntia maanantaita, ja olen yhä elossa. Tosin mä voinkin huomattavasti paljon paremmin kuin Nuu, minkä näki jo heti ensisilmäyksellä: Nuu oli meikannut ja harjannut tukan ja pukeutunut puhtaisiin vaatteisiin, mikä kertoo siitä, että itsetunto on nuserrettu, tuntuu siltä, että kaikki nauraa ja siitä, että sisäisesti on niin nuhjuinen juoppo-olo, että ulkoisesti homma on pakko yrittää kursia kasaan ripsivärillä.

Sen, että mulla meni hyvin näki luonnollisesti siitä, että tukka oli takana muttei kammattu, naama rasvattu, muttei meikattu ja vaatteista se osa, mikä ei ollut märkää, oli likaista. Terve, rähjäinen ja onnellinen. (Kaikki naisen kanssa eläneet tietävät, että kun se menee rähjäiseksi, se on onnellinen - paitsi virolaisista ja venäläisistä naisista tätä ei nää, enkä mä edes tiedä, mikä ne rähjäyttäisi.)

Otsikko on oikeestaan siis ainostaan maanantaiparodiaa, ei todellinen olo. (Tosin se olo on niin monta kertaa ollut todellinen, että jotenkin sen parodioiminenkin tuntuu liian groteskilta....)

Eilen puhjennut syömishäiriö jatkuu: söin tänään aamupalaksi noin 100 kiloa täysjyväriisiä, jotka olin "keittänyt" (en pystynyt oikeasti odottamaan, vaan söin ne ERITTÄIN al dente) herkkusienikeitossa. Raakaa, mutta hyvää. Jo siinä vaiheessa, kun olin syönyt riisistäni vasta puolet, ymmärsin, ettei tämä ollut tässä, joten vanhalla assariammattitaidolla multitäskasin syödessäni kaalilaatikon osa 2. Viime viikkokin syötiin kaalilaatikkoa, mutta ilmeisesti siihen ei voi kyllästyä, jos se on hyvää, ja nyt vesi kielellä odotan, miten ihanaa se huomenna taas on. (Ekana päivänä se ei koskaan oo vielä NIIN hyvää.)

Opinnäytetyöseminaarissa ensimmäinen työ käsittelikin sitten Arnold'sia, kuten maanantaijatkumo vaati. Just sitä donitsipaikkaa niin. Porukalla mietittiin, mikä sen tuotteissa voisi asiakkaalle olla tärkeintä (sanamuotoja siis, tyyliin maku maukkuus herkullisuus herkkuisuus), ja mä en uskaltanut sanoa mitään, koska mä epäilin,että mun suusta tulisi : MAKU MAKU KUORRUTUS MAKU NOMPARELLIT KREEMI KIILTÄVÄ KUORRUTUS DONITSI ANTAKAA ANTAKAA!!!

Muuten opinnäytetyöseminaari, joka on aina maanantaisin, oli aika rauhoittava, sillä meidän seminaarinpitäjällä on ihana, tasainen ääni ja lempeät, pyöreät ja pientä harmaata partaa puskevat kasvot. Mikä on tosi hyvä, koska yleensä isolla osalla osallistujista on jonkinasteinen kakkospäivän krabbis. (Terkkuja vaan Piialle!) Nuu oli ihastuttavan sätkyissään, ja 1) luki City-lehden 2) järjesti lompakon 3) puri kynsiä sekä 4) valitti seuraavista asioista: a) kylmyys b) pissahätä c) nälkä d) alkoholiongelma.

Onneksi se ei sanonut juuri mitään koko aikana, vaan mä hoidin tänään puhumisen, vaikkei kenenkään oikeastaan olisi tarvinnut. Mä pelkäsin kovasti koko kolmetuntisen ajan Nuun nousevan kohta ylös ja sanovan: "Olen Nuu Armollinen, ja olen alkoholisti." Oli senverta sen oloinen tilanne siellä pulpetteineen ja väsyneine ilmeineen kaikkineen, että olisi voinut hyvin ollakin kyse "kerhosta". (Olen muuten kerran käynyt sellaisessa, mutta avecina. Se oli JUST niin jännää kuin leffoissakin, paitsi että jengi ei näyttänyt ihan yhtä hyvältä.)

Viimeinen työ oli mennyt päin mönkää, eikä sitä voinut enää korjata. Sääliksi kävi kaikki (ja vielä peruuttamattomasti) kardinaalivirheet tehnyttä kloppiparkaa. Lähdimme pois, ennen kuin kirves heilahti.

Nautittuamme pikapäivällisen (pasteijoita, limua, karkkia ja pullaa Nuun autossa istuen) sovimme tapaavamme myöhemmin illalla kaalilaatikon tuhoamisen merkeissä.

Tänään myös kuuntelin Julma Henri & Syrjäytyneitä ja myötäelin. Niiden levy, Al-Qaida Finland (joka säikytteli tarroillaan Helsinkiläisiä viime vuonna), on kuulemma "tapetoitu" Julmikselle viime vuonna määrätyille respoilla, mutta terapiaa ei mies ole onnistunut saamaan kahden vuoden yrittämisen jälkeenkään, mikä kertookin kaiken; lääkkeitä on äärimmäisen helppo saada ja paljon, terapiaa täysin mahdotonta edes vähän. Ja jatkuu, skipatkaa, jos ei Panun (Panu eduskuntaan 2020!) yhteiskuntakriittinen vaahtoaminen maistu:

(mä merkitsen skipattavan osuuden viivoilla varmuuden vuoksi.)

-------------------------------------------------------------------

No, tästähän mä voisin puhua niin paljon, ettei sylki edes riittäisi, mutta: suomessahan on tällainen mahtava käytäntö, että lain mukaan sairaanhoitopiireillä (tai mitä ne nyt on, no ne samat paikat mitkä on vastuussa, jos sulla irtoaa käsi) on vastuu antaa hoitoa - mikä siis tarkoittaa terapiaa, oikeasti, sellaista mielenterveysongelmien hoitoa ei ole olemassakaan, joka perustuu ainoastaan lääkehoitoon.

Käytännössä asia ei kuitenkaan toimi näin, vaan potilaille määrätään lääkkeitä ja ohjataan hakemaan KELA:n terapiaa, vaikkei tätä suoraan sanotakaan, sanotaan vain, että "hoitoa ei ole saatavilla", niinkuin ei selvästi olekaan. Ei siinä mitään tietenkään olisi, jos tämä toimisi, mutta kun KELA:n terapiamäärärahoja ei ole tarkoitettu tähän tarkoitukseen.

No, KELA:aan sitten, mutta: kaikki tässä foxtrotissa mukana olleet tai sitä vierestä seuranneet tietävät, mitä se sitten on, ja koska KELA:n terapiarahat on tarkoitettu kuntoutukseen, ei hoitoon, heti jos on vähänkin epäilystä, että potilas tarvitsisi hoitoa, (eli on siinä hapessa, ettei välttämättä kuntoudu työkykyiseksi vuodessa), se on ulos. Eli jos on päästänyt itsensä siihen happeen, ettei ole koulua tai töitä, mihin voisi kuntoutua (eikä älynnyt/ jaksanut/ pystynyt hakemaan apua silloin tippumavaiheessa), niin homma on menetetty. Myöskin se on mahtavaa, että KELA:lta rahaa saadakseen on oltava sairas, kyllä, mutta ei NIIN sairas. Pitää ollä hyvä diagnoosi, hyvät suositukset ja hyvä valehtelemaan - ja ymmärtää se, että sinne ei kannata kertoa kaikkea, mikä on vialla, vaan no, ehkä vain se suurin osa. Kunnolla sairaat kun eivät niitä rahoja saa, koska ovat sairaanhoitopiirien vastuulla.

Ja, niin, sen verta hyvässä kunnossa on oltava, että jaksaa tapella oikeuksistaan. (Ja koska prosessi olisi raskas ja vittumainen terveellekin päälle, tässä vaiheessa yleensä päätetään vain mennä kaljalle ja seuraavaksi onkin mielenterveysongelmaisen päätepysäkki ennen hautaa: päihdeongelma, mikä onkin oma iloinen tarinansa.)

Eli ympyrä sulkeutuu: taas ollaan sairaanhoitopiirin vastuulla, jonka lain mukaan tulisi asia hoitaa, mutta ei kun ei ja vastaus on jälleen: "Ei." (Tosin ne, jotka siitä nostavat äläkän, ja vaativat päätöksen kirjallisena, yleensä myös hoitonsa saavat: ko. ilmoitus ei nimittäin ole lain mukaan mahdollinen, joten kukapa sitä kirjallisena antaisi.)

Hmm, tulipahan keuhkottua, musta tulisi varmaan kanssa ihan kelpo rap-artisti.

Ja koska mä vihaan sitä, että ruikutetaan, muttei tarjota vaihtoehtoratkaisuja, aion vielä yhden rasittavan mielipiteen karjaista ilmoille (vaikkei se ihan täysin asiaan liitykään, tämän "kuka maksaa terapian"-ongelman kyllä tiedostavat kaikki tahot, ja varmasti siihen ratkaisuja etsitään): osa-aikasairasloma mielenterveyssyistä pitäisi ottaa yleisesti käyttöön. Ei siis sairasloma, se että istutaan himassa tai kaljalla pari kuukautta, kun ei töihin kunnolla kyetä, vaan se, että saisi tehdä lyhyempää päivää, vaikka puolta ja olla toisen osan saikulla tai sitten siirtyä vähemmän vaativaan tehtävään tekemään se puolipäiväisenä, jos itse duuni ei puolikuntoisena onnistuisi.

Hirveän harva ihminen parantuu kotona istumalla, ja kerran kun pois tipahtaa, on paluu vaikea. Hirveän harva ihminen myöskään haluaa istua kotona tyhjän panttina nostamassa kälyistä sairaspäivärahaa.

No joo.

------------------------------------------------------------------

Jos mä olin maailman kuningatar, eli "Panu oikeamielinen", mä tekisin tälle asialle jotain. (Heti sen jälkeen, kun mä olisin tehnyt itselleni samanlaiset hiukset kuin merenneito Arielilla ja erottanut Angelina Jolien ja Brad Pittin.)

Tämän lisäksi mulla oli muutenkin räpäytys-teemapäivä: kuuntelin Pyhimyksen maailman parasta ja myös ihaninta (mitä harvoin voi tän genren levyistä sanoa) - okei, lukuun ottamatta sitä hirveää "Prinsessaa" - levyä Salainen Puutarha, sekä tilailin levyjä (ensin vinon pinon, sitten karsittuani vain Giant Räbätin. )

Muistatteko muuten sen ajan (no okei, ette, mutta olette ehkä siitä kuulleet), kun rock oli se, joka otti kantaa maailman tilaan, puhui pienen ihmisen puolesta ja jaksoi raivota?

Se on nykyään kuulkaa räphäytys.

TJEU: mikä vaan uusi rockmäiske vs. melkein mikä vaan (no ehkä ei kaikki sentäs: älä lyö naamaan/hei älä lyö/ Aave on malli/ ja Säkki on myös - Konvehdinmussuttajat: Älä lyö naamaan) uusi räpäytys.

Eikä kukaan tuu nyt mitään vikisemään jostain Elastisesta.

Joku hyvä räpäytys.

37 kommenttia:

Mierolainen kirjoitti...

Olipas ehkä maailman pisin kirjoitus! Mä yleensä luen mielelläni kantaaottavia juttuja mutta mun on pakko myöntää että jouduin skippailemaan tota Kansaneläkelaitosjuttua.

Mä oon sun kanssa nyt parista jutusta vähän eri mieltä. Ensinnäkin, nainen kun on nuhjuinen (kaksi avoliittoa tästä kokemusta) ei välttämättä tarkoita että se on onnellinen. Se voi myös tarkoittaa sitä että mies on onnellinen eli nainen on henkisesti lytätty ja paikka löytyy keittiöstä ihan kysymällä että "Missäs sun pitikään olla?"

Toisekseen, rap-musiikki ei kyllä ole aina kantaaottavaa. Tottahan toki, Asa ja Stenkka ovat kovia jätkiä ottamaan kantaa mutta silti luottaisin enemmän tuonne punk-skeneen kuin isoihin housuihin. Vähän tätä aihepiiriä kolusinkin lokakuussa:

http://mierolainen.blogspot.com/
2007/10/horot.html

Ja juu, provosoin äsken vähän. :D Mulla on ollut niin tylsää tänään.

panu kirjoitti...

Munkin mielestä Punk ottaa kantaa, joten voimme paiskata tässä kättä heti, ennenkuin älkää räpsyminen.

Tosin kannan ottamisessa on tärkeää, että joku myös kuuntelee, ja tällä hetkellä räpillä saa ehkä asiansa paremmin läpi.

En ois itekään jaksanut lukea mun Kelajuttua, mutta se oli musta tärkeä ja pitkään kytenyt:D

Eikä tosiaan tarkoita, että nainen on defaulttina onnellinen, jos se on nuhjuinen ( = masennuksen ensi oireet). Mutta kyllä tosi moni onnellinen, pesävaihetta viettävä naikkonen nuhjuuntuu nätisti. Mä olen aina liittänyt sen siihen, että sitä ryhtyy luonnolliseksi, kun tuntee, että omaa itseä arvostetaan juuri sellaisena kun on.

Se nyt oli semmoinen kärjistys.

panu kirjoitti...

ei ku punk, ei Punk. Punk(ki) on Nuun pötköeläin.

Mä en osaa puhua.

panu kirjoitti...

Ai niin, enkä mää sanonutkaan räpin olevan kantaa ottavaa (näytä mulle ainoastaan kantaa ottavaa musiikkia, niin mä näytän sulle läjän sontaa).

Eipä se punk myöskään aina kantaa ota.

Mulla oli pari kuukautta sitten pöydässä sammunut ja itsensä telonut Mahon neitsyen laulaja.

Hittiä ja viinaa se vaan oli ottanut.

panu kirjoitti...

Siis AINA kantaa ottavaa.

Mä en osaa puhua.

Tarkoitin, etten sanonutkaan räpin olevan AINA kantaa ottavaa.

Apua.

Mierolainen kirjoitti...

Olipas kauniisti puettu tuo "onnellinen, pesävaihetta viettävä naikkonen nuhjuuntuu nätisti. Mä olen aina liittänyt sen siihen, että sitä ryhtyy luonnolliseksi, kun tuntee, että omaa itseä arvostetaan juuri sellaisena kun on." Ei tuohon voi sanoa mitään, nyökkäillä vaan että niin se varmaan on. Onnellinen nainen on kaunis näky muutenkin.

Melkein yhtä kaunis kuin... ääh, en jaksa nyt aloittaa hassuttelua. Onnellinen nainen on siis kaunein.

panu kirjoitti...

No joo.

Mä olin tietenkin aamulla oikeestaan lähinnä rähjäinen, mutta ei nyt pilata hyvää keskustelua tosiasioilla.

Mierolainen kirjoitti...

No ei se aina tietenkään olekaan kantaaottavaa, räpissä vain mun mielestä se kantaaottavuus on pienen piirin hommaa, valtaosa on sitä heruuks, heruuks-scheissea.

Rockissa ja metallissa prosentuaalisesti suurempi osuus ottaa yhteiskunnallisesti kantaa asioihin.

Mutta juu, me ollaan samassa joukkueessa.

Maho Neitsyt! Mä tunnen LAMF:n rumpalin. :D

panu kirjoitti...

Mun mielestä taas just toisinpäin.

Musta se "heruuks"-genre on taas vähemmistössä, mutta ne näkyy rehellisesti sanottuna mediassa paljon enemmän.

Miks mulla ei tuu näin nopeesti yhtään kantaaottavaa rock- tai hevikokoonpanoa?

Vai onksmulla vaan krapula?

Mierolainen kirjoitti...

No onhan noita vaikka kuinka paljon! Pari esimerkkiä jos mainitaan niin esim. Stam1na, Ministry, YUP, System Of A Down, Sepultura, Machine Head ja kulmikkaammalta puolelta löytyy vaikka Meshuggah, Candiria, Dillinger Escape Plan...

Sulla on siis vaan krapula. :D

nuunis kirjoitti...

mä en millään jaksa tulla syömään kaalilaatikkoa, anteeksi panu. saatan tulla huomenna väkisin sitten.

mä juon punkkua - taas, kirjoitan kohta mikä kaikki mua masentaakaan.

hienoa tekstiä, todellakin, yhdyn kaikkeen.

nuunis kirjoitti...

ihanasti myös kuvailtu mun tila, en olisi sitä paremmin osannut sanoa. ja mitä, musta toi kelaosuus oli varsin tiivis ja järkevä.

panu kirjoitti...

Ei, ei tuu edelleenkään mieleen:D

Noista mä en oikeestaan o kuunnellu ku SOADia, enkä oo koskaan pitänyt sitä kovin kantaaottavana (tosin mä en oo mikään kova sanojentulkitsija, eli jos ne ei huuda sitä selkeästi, niin sitten en hiffaa:D)

Ai Stam1na ottaa kantaa? Jännittävää, mihin, en oo kuunnellu? (siis vilpitön kysymys, kerro).

Joo, YUP ottais kantaa jos ne tekis jotain muuta kun sen saman biisin uudestaan ja uudestaan.

Mä ehkä tarkotin enemmänkin Suomen ja Suomen nykytilaa, koska esim. jenkkiartisteistahan ottaa kantaa tai "ottaa kantaa" aika iso osa, musiikillaan tai ilman. Jos lähetään puhuun vaik JENKKIräpistä vs. JENKKIrokista tms, niin kyllä mun mielestä rokki pesee räpin ihan 6-0. Siel on musta jumiuduttu, tai sitten niiden yhteiskunnalliset ongelmat ei vaan puhuttele mua.

Taisin tarkoittaa, että suomessa nykyään räppärit on ne, kun ottaa kantaa.

panu kirjoitti...

Ei haittaa nuu kaalilaatikosta tuli pahaa koska unohdin siirapin :(

Mierolainen kirjoitti...

Hmm... No niin. Koitan nyt olla nostamatta tunteitani tässä mutta:

YUP joka on Suomen yksi monipuolisimmista yhtyeistä musiikillisesti, on erittäin kantaaottava. Miten niiden kantaaottavuus olisi riippuvainen siitä että "os ne tekis jotain muuta kun sen saman biisin uudestaan ja uudestaan."

Stam1na ottaa kantaa erittäin mallikkaasti mm. kappaleessaan Viisi laukausta päähän. Kannattaa tutustua.

Jos et ole huomannut kuinka SOAD huutaa vasten kasvoja kantaansa, olet ollut unessa. Kuunteleppa vaikka mukava pikkuinen radiohitti nimeltä BYOB. Lue ne sanat. PLIIS.

panu kirjoitti...

YUP on erittäin kantaaottava.

Juu, virhe: ei se kantaaottavuus siitä vähene, ei.

Mutta kiinnostavuus kyllä vähenee.

Mä lakkasin ostamasta niiden levyjä viitisen vuotta sitten, koska ne ei musta juuri mitään uutta keksineet. En väitä, että olisin jotenkin absoluuttisen oikeassa, mutta jossain vaiheessa vaan huomasin, ettei enää uponnut. Ehkä se, että niillä on niin "oma saundinsa" on vähän kääntynyt niitä vastaan?

Apua, kyllähän mä nyt viisi laukastaa päähän tiedän!! Se on oikein hieno, joo, mutta...(nyt googlaamaan sanat...)

Joo siis mä en oikeesti oo kuunnellut SOADiakaan ikinä ajatuksella, se on totta. Sen kohdalla mä olenkin ollut unessa. (Senkin kohdalla lopetin Toxicityyn, mitä aika moni on väittänyt virheeksi.)

panu kirjoitti...

Joo, näin on. Hyväksyn Stam1nan suomalaiseksi kantaa-ottavaksi bändiksi:D

Mä en tienny et toi on niiden biisi.

Mierolainen kirjoitti...

Mä myönnän tuon YUP:n omasoundisuuden vaikeuden. Mä toivon joka levyn kohdalla että siellä olisi enemmän raskautta niissä jutuissa, samalla tavalla kuin vaikka Normaalien Maihinnousulla (joka on mun suosikkilevy Toppatakkien rinnalla) mutta "uudella" Keppijumppaa-levyllä on niin monipuolista se musiikki että se soundi saa armon.

Mä lopetin myös SOADin kuuntelemisen Toxicityyn, sain silloin hullun yliannostuksen bändistä enkä sitä pariin otteeseen kuunnellut laisinkaan. Sitten ostin Hypnotizen ja aika pitkälti jäi kuuntelematta. Sen kitaristin lauluosuuden suorastaan vituttavat niin paljon että mä en kuuntele koko bändiä enää yhtään. Enkä sitä Serjin omaa vetoa myöskään.

Mierolainen kirjoitti...

Osaa kiriotaa:

Pariin otteeseen = pariin vuoteen

kitaristin lauluosuuden = kitaristin lauluosuudet

Foto ois plussaa.

panu kirjoitti...

Meille on ilmestynyt kotiin pöydälle se Serjin omaveto, joten kuuntelen kyllä läpi joku päivä. Sivukorvalla jo kuunneltukin...

Siitä Meshuggahista piti sanomani, että mulla on ollut siihen orastavaa kiinnostusta tässä hetken. Täytynee tutustua.

Pääsin vasta nyt lukeen ton sun horot-läpän, kun en tajunnut että tää typerä blogger osittaa noi urlit tolleen perseesti, joten päädyin aina vaan sun pääsivulle ihmettelemään sormi suussa.

Mä en neverever antais tyttäreni kuunnella jotain Stigg Dog-Edu Kehäkettunen akselia (en tiedä antaisinko yleensäkään MTV-tä, olen tosissani.)

Mutta tässähän on taas tää "hämmentyneestä nuoresta on lyhyt matka hevariksi"-aspekti: kun räppärit oli luokalla ne kovikset, jotka pani muijia jo kuudennella, veti kaiken minkä käsiinsä sai ja sai himassa turpaan faijalta, hevarit oli niitä, jotka ei uskaltaneet puhua naapuripulpetin Leenalle ja harrastivat ja hoitivat koulun.

Koska räppärit ei ole ikinä katselleet kaihoten kauniita naaraita (ei ole tarvinnut), ne eivät ole oppineet niitä arvostamaankaan. Ne on hiffanneet sen, mitä muut miehet eivät tiedä: naiset ei loppupeleissä arvosta itseään niin paljoa, etteivätkö ne olisi valmiita antamaan jonkun käyttäytyä heitä kohtaan törkeästi, jos ne jotkut vaan vaikuttavat siltä, että heillä siihen on mielestään oikeus.

panu kirjoitti...

Toivottavasti kukaan ei ikinä lue näitä meidän "kantaa ottavia" keskusteluja ja yhdistä niitä meidän aitoihin persooniin, tai ei enää ikinä saada töitä:D

Mierolainen kirjoitti...

Mä jouduin leikkaamaan sen osoitteen kahdelle riville kun se ei muuten olisi näkynyt edes kokonaan. Omituinen laite tämä internets.

Meshuggah on aivan helmeä. Se maailma on sitten täynnä F#-virettä, polyrytmiikkaa, toiston puutetta, melodiattomuutta ja matematiikkaa. Aivan loistavaa siis. :D

Toi hiphop vs. metalli on ihan totta! Mä en oo sitä ikinä ajatellut noin. Eli siis, selvennykseksi: KUN aloitan nyt naisten solvaamisen ja seksistisen tavan olla muutenkin, oon ylimielinen kusipää ja räin päälle niin pääsee Mierolainenkin kylmistä lakanoista eroon?

panu kirjoitti...

Nimenomaan.

Ja parasti siinä on tietenkin se, että se FEIKKAAT (öö, eikö?), koska kaikki ne naiset, jotka, you know, antaa ihmisten DISRESPEKTAA itseään, syvällä sydämessään uskoo, että se päihdeongelmainen törkyturpa joka jakaa sen frendiensä kanssa on pohjimmiltaan hyvä ja vain hieman väärinymmärretty jannu, jolla on sydän kultaa ja joka on valmis muuttumaan täydelliseksi perheensä elättäväksi isähahmoksi heti, jos nainen sitä TARPEEKSI KAUAN VAIN YMMÄRTÄÄ.

Eli sitten kun ne huomaisi, että sä oletkin kiltti, niin ne pitäisi susta vielä enemmän.

Mierolainen kirjoitti...

Tää on sinällään aika perseestä (onnistuin muuten jotenkin TÄMÄNKIN palstan valjastamaan minuun ja itsetunto-ongelmiin), mähän oon jo peruslähtökohtaisesti kiltti. Täten en ole kiinnostava hameväen mielestä KOSKA mussa ei ole sitä pahaa poikaa koulutettavaksi.

Tai niinhän ne luulee.


Buhahaa, buhahaa BUHAHAAAHHAH!!!!

panu kirjoitti...

Missä se Nuun luvattu blogi viihtyy vai onko se taas sammunut?

Nuu, mä vien sut huomenna "kerhoon."

Mierolainen kirjoitti...

Mä kanssa vähän odottelen sitä blogia mutta mulla on jotenkin sellainen kutku että sen synnytysprosessi on vaikea. Ehkä se sieltä vielä tulee. Mä tiiän mihin sun pitäis Nuu viedä mutta sitä ei voi tässä sanoa.

panu kirjoitti...

No jos sä kuvittelet että se on jotenkin hyvä taktiikka, että ensin esittää kilttiä ja sitten päästää "pahan poikansa" valloilleen, niin joo, olen juuri osoittanut sun kylmien lakanoiden syntylähteen:D (Tämähän toimii vain naisilla.)

Älä imartele itseäsi; vaikka vaikuttaakin, että kysymys on sinusta ja sinun lakanoistasi, todellisuudessa kyse on yleismaailmallisesti ihmisestä ja sen lakanoista.

Kaikille ne on ongelmallisia, nuo kaksi asiaa: lakanat (miten ne esim. vetää ja viikkaa, jos asuu yksin, miten ne saa pysymään, jos niissä ei ole kuminauhoja) sekä itsetunto (Freudin mukaan liittyy ulostamisasioihin, btw.))

panu kirjoitti...

sano salakielellä.

panu kirjoitti...

Ai niin: kuinkas monta palstaa sun itsetunto-ongelmille siis onkaan internetissä omistettu?

Mierolainen kirjoitti...

Noin monta postausta.

Tota, tää keskustelu alkaa menemään liian viisaaksi jotta voisin osallistua. Freudin jutuistakaan en voi sanoa mitään, en ole ikinä lukenut (Desktop Tower Defence!).

Kaikki emoruikutukset on mun kirjoittamia. :D

Enkä sano salakielellä kun se on vaikeata. Tai no, okei. Nuu kyllä suuttuu mulle.

En sanokaan. Se oikeasti suuttuu.

panu kirjoitti...

Älä sano se on hirmuinen kun se suuttuu.

Miksi mulla ei tuu mieleen mitään paikkaa mihin mun pitäis Nuu viedä minkä sanomisesta se suuttuis?

No mut sit ollaan tasoissa, koska mä en tiedä mitään Desktop Tower Defencestä:)

Ai internetin kaikki emoruikutukset on sun kirjoittamia? Mä TIESIN et niiden takana vain yksi tyyppi, TIESIN:D

Mun pitäis olla osallistumatta tähän keskusteluun enää yksinkertaisesti siksi, että se ei ole tervettä: tulin tähän koneelle joskus kuusi tuntia sitten. Hanki nyt saatana elämä!

Mut halusin lukee sen Nuun blogin. Nyt meen kyl vaklaan onko siellä ees luonnosta tekeillä vai onksillä Leppävaara-harhoja.

nuunis kirjoitti...

taidan olla taas vähän kännissä, anna tulla vaan tänne. saa sylkäistäkin, ei haittaa, alan vaan kaulailla.

huomenna kerhoon, toivottavasti on lelupäivä.

panu kirjoitti...

Se on hereillä! Se kuulstaa kyllä hieman huonolta, onkohan se kunnossa, bloginkin otsikkon on angstinen.

Sain muuten juuri sisäpiirin tietoa Miero, ettei blogia tule tänään. Voidaan mennä nukkuun.

Kerhossa on aina lelupäivä.

Mierolainen kirjoitti...

Onneksi Nuu tuli tähän kun mulla ei oo sitä taitoa että osaisin puhua yksin kovinkaan kauaa. Toisaalta, mun pitäisi mennä lukemaan/nukkumaan. Jos vaikka nukkuisi taas tunnin taikka kaksi.

panu kirjoitti...

Kuten hyvin tiedätte, mullahan on. Nyt mä lähden ripustamaan eiliset pikkupyykit ja lukemaan hetkeksi vähän tylsää kirjaa.

Nuu, älä ole allapäinen!

Hyvää yötä kaikille.

Mierolainen kirjoitti...

Hyvää yötä mun puolesta myös! Mä poistun kanssa täältä ihan just.

nuunis kirjoitti...

hyvää yötä. mietin jo että valitsen huomiseksi leluksi punkin.

huomenna oon jo parempi, onneksi se on vain yön päässä.