keskiviikko 27. helmikuuta 2008

Hyvänmielen päivitys blogiparkaan

Kun kävin katsomassa, josko Panu olisi kertonut jotain satumaisen ihania tarinoita, eikä siis ollut, vuosi pienii blogi melkein verta. Ei ketaan! Tässä on vähän sama juttu kuin monissa muissa jutuissa, kai sen mieli on niin pahoittunut, koska se on tottunut jopa usean merkinnän päivävauhtiin, ja siksi ajattelin kirjoittaa kaikenlaista sekavaa, ja myös muutaman yhdentekevän jutun joukkoon mausteeksi.

Tänään tuli todettua, että olen maailman yksi parhaista uuninputsaajista. Hyvin, hyvin lahjakas, mutta silti nöyrä ja vaatimaton. Sain siitä palkaksi pakasteruokaa, joista osa on erään äidin tekemää, ja olen siitä enemmän kuin iloissani. Maailman parhaaseen apuuni, jota yritän laajentaa myös muuhun siivoustoimintaan, luotetaan myös perjantaina sataprosenttisesti, vaikka olen aivan varma, että olen unohtanut jotain. Vähän sama, kun joskus väsyneenä tai darrassa, tai mikä pahinta; molemmissa, tajuaa jonkun jutun olevan läppä, muttei tajua sitä läppää. Se on aika turhauttavaa, ja sitä paitsi outoa, koska luulisi, että läppä olisi tajuttava, jotta tajuaisi, että se on läppä. Metafysiikka on jopa tällä tasolla hyvin kummallista, ja jos jollain ei ole sanottavana muuta kuin ettei tämä oikeastaan ole metafysiikkaa, niin vastaan jo valmiiksi: ONHAN.

En jaksa soittaa Panulle, joten kerron täällä, koska tämä tavoittaa ehkä jopa puhelinta nopeammin, että Punkki oli tänään parturoinut sen karvaisen kissakortin. Kyllä, ajanut sille armeijakampauksen, ja vieläpä tottakai sängyssä, joten nyt on miukun tupeeta peti täynnä. On se sairas otus; vaikka, kohta voidaan laittaa se tienaamaan meille rahaa myös parturoinnilla aivokirurgian, sytykkeiden repimisen ja taianomaisten sirkustemppujen lisäksi. Ei niin huono sittenkään, vaikka meinasin saada paniikin, sillä silittelin sitä korttia aina lukiessani kirjaa. Nyt on sekin hupi lopussa sitten niin.

Tänään maksoin osuuteni lentolipuista ja hotellivarauksesta Barcelonaan, ja alkaa totisesti nousta fiilis sitä kohtaan. Kuten Minkki kertoi, on sielläpäin Eurooppaa jo ihan kevät, ja meidän reissuun on vielä reilu kuukausi. Hienoa on, jos matkalla saa kevyen päivetyksen, tai mielummin toki oikein ruotsalaistuttörusketuksen, koska sitten sillä matkalla voi lesota pidempään, eikun siis sen kauniita muistoja voi vaalia sydämessään.

10 kommenttia:

panu kirjoitti...

Joo ei mä en pysty kirjottaan kun mä taas masennuin.

Vaikka söin Rölli-suklaamunankin.

Hahmottelin blogia koko päivän mielessäni, eli se on melkein valmis, mutta en pysty kirjoittamaan kun masentaa niin paljon, että kädet painaa tuhatmiljoonaakiloa.

Mun tekis hirveesti mieli viiniä.

nuunis kirjoitti...

voi pikkuista! mulla on kaksi pulloa, haenko sut tänne? oon kauhean myötätuntoinen, suorastaan tihkun sitä, koska oon itse ollut kolme viime päivää tuollainen.

panu kirjoitti...

No mä mietin et jos ois kerrankin vaan aikuinen ja menis nukkumaan jos ahistaa sen sijaa et juo viinaa.

Mä kuuntelen Dj Orkidean versiota Bye Bye Beautifulia ja ahdistun hetki hetkeltä enemmän.

panu kirjoitti...

Tuo mulle sitä viiniä tänne mä haluun lasillisen saathana!

Jooko?

Pliide?

nuunis kirjoitti...

laita se levy pois, googlaa my little ponyjen kuvia ja mieti saippuakuplia. hirveän hieno ja aikuinen päätös, kannatetaan.

nuunis kirjoitti...

haha, joo. mä lähen nyt ja pirautan kun oon siinä alhaalla. cheers!

(meijän lukijat kaikkoaa kohta, koska jutellaan keskenämme täällä).

Mierolainen kirjoitti...

Toivottavasti Panun fiilikset kohoaa viinillä. Mä paukin nyt pois internetistä ja huomenna päivällä tapahtuvan viimeisen nettikontaktin jälkeen olenkin täällä sitten... en edes tiedä! Riippuvuus on niin vahva että ei siihen voi kauaa mennä. Tulen ehkä hulluksi muuten ja sulan pieniksi neulasiksi lattialle ja osa minusta jää ikuisiksi ajoiksi laminaatin rakoihin.

Mierolainen kirjoitti...

Mutta siltä varalta että ehkä kuolen, oli äärimmäisen suuri ilo tutustua teihin. Eläkää hyvä elämä.

panu kirjoitti...

Älä mene! Älä jätä!

Kesäminkki kirjoitti...

mäkin haluan asua noin lähellä jotakuta, joka on valmis kiikuttamaan mulle viiniä silloin, kun sitä eniten kaipaisin.
ja matkustelu <3