perjantai 15. helmikuuta 2008

Tämä olkoon merkkinä teille

Tämä päivä alkoi sillä, että huomasin Lilyn saaneen parkkisakon pyyhkijän alle. Olisi siis kannattanut vain jäädä nukkumaan, ennusmerkki oli sen verran vahva, ellei jopa väkevä kuin spurgun kusi.

Koulussa oli hyvää ruokaa, mutta siihen se sitten jäikin. Kahlasimme Panun kanssa brändäämisen loputtomassa suossa ilman palloa saatika sauvoja tai kirvestä, ja vaikka saimme melko paljon aikaan muiden tyhmien ihmisten sallimissa rajoissa, ei se helpottanut kovin paljoa. Joidenkin päivien aikataulu voi ahdistaa, vaikka tekemistä ei olisikaan niin paljoa ja vaikka se olisi pääsääntöisesti ja oletusarvoisesti mukavaa; ihminen kestää huonosti epävarmuutta ja jotenkin minä aivan erityisen huonosti. Joskus vaan kannattaa myöntää.

Ehdin jo käydä yhdellä, ja Panu oli mukana katsomassa sen tapahtumista. Panu ehti jo kerran merkitäkin kotiseutumme ihanista räkälistä ihanimmasta, ja nyt olimme saman alakategorian toiseksi sijoittuvassa juottolassa, jolla on erään kuuluisan puunuken nimi. Pinokkio on aika kiva paikka, vaikka se voittaakin Bluukkarin vain spurgujen määrässä ja siinä, että sieltä saa myös viiniä senteittäin, eikä vain pikkupulloissa. Harakanpesä on vähän hienompi paikka, sinne ei voi mennä ihan pyjamassa, mutta sen ranskalaiset ovat halpuudessaan vertaansa vailla. Sieltä saa myös skumppaa sekä satunnaisesti kohteliaisuuksia skoteilta, mitkä molemmat ovat omiaan hauskuuttamaan. Mainitsematta on vielä Hot Cat, joka on hiukan päinvastaisessa suunnassa, joten siellä ei valitettavasti tule niin usein käytyä, vaikka se on hintatasoltaan opiskelijalle soveltuva ja asiakaskunnaltaan häkellyttävän heterogeeninen. Panun mainitsemassa Tinurissa emme usein käy, jo siksi, että sen eräs vakkari asuu tosiaankin sen pihalla; vaikka olemme jo suunnitelleet ehkä järjestävämme valmistujaiset sen saunaosastolla. Siellä olisi pakko olla myös bileillä joku teema, joista vahvimmilla on tällä hetkellä Super Mario -teema sienineen ja koopineen.

Nyt kun sain suollettua näppiksen välityksellä näinkin paljon soopaa, voin poistua takavasempaan eli parvekkeelle ja sieltä sitten ostamaan Lavealle syntymäpäivälahjaa. Punkki saa tulla mukaan valitsemaan, eli aiheuttamaan mittavaa häiriötä ja suihketta, jotta edes jotakuta, eli sitä eläinkaupan tätiä, vituttaisi myös. Itsehän olen tehnyt samaa työtä, mutta harmistuin, ahdistuin ja sain puistatuksia ainoastaan jauhomadoista ja sirkoista, joita pyydystelin rasiaan, jotta sairaat siat saattoivat syöttää niitä brutaaleille lemmikki-tiesmilleen.

5 kommenttia:

Kesäminkki kirjoitti...

mikä on koopa? olettaen, että se on komitatiivin "koopineen" kantasana.

Kesäminkki kirjoitti...

en siis keksinyt, vaikka miten pinnistelin. taidan olla tyhmä, tai sitten vain yli-ikäinen tällekin.

nuunis kirjoitti...

koopat on niitä loppuvastuksia mariopeleissä. ei haittaa, vaikket tiennyt; on oikeastaan nolompaa tietää.

Mierolainen kirjoitti...

Koopat olivat vaikeita vastuksia, muistan kyllä. Vähän harmittaa että olen jo paketoinut 8-bittiseni, olisin voinut muutoin vähän fiilistellä näin perjantai-illan kunniaksi.

Jauhomatoja ja sirkkoja on tullut aikanaan ostetuksi kosolti mutta ei siitä sen enempää, jos se nyt noin etoo.

Ja niin! Parkkisakoista sanktiota. Ei kannattaisi. :)

Kesäminkki kirjoitti...

aHAA siis! mä olen taputellut ahkerasti nintendon eli nintsikan ohjaimia itsekin aikanani, mutta me ei tiedetty koopien oikeaa nimeä, vaan sanottiin aina kun ne hyppeli siinä ruudussa että "nallejumppaa!". olen taas hieman älykkäämpi, kannatti herätä tänäkin aamuna.