Luin eilen Seiskasta (joo joo, I know), että ystäväni on mennyt naimisiin. No, tästä nyt voi jo päätellä, kuinka läheisiä me nykyään ollaan, mutta ennen kyllä oltiin hyviä ystäviä; nykyään me käydään kerran vuodessa nauramassa Kiasma läpi ja vaihtamassa kuulumiset. Mä epäilen, että ystävä "julkkista" ärsyttää se, että musta on tullut tämmöinen angstaava teini, jolla on sekä kevät-, kesä-, syksy- että talvimasennus ja välikausina pari päällekkäin. Ystävä "julkkis" kun on hirmuisen energinen, eteenpäin pyrkivä ja positiivinen ja iloinen ihminen - ehkä se tarkoittaa, että minäkin joskus olen ollut, en muista kun ahdistaa ja ketuttaa niin paljon että muistikin pätkii.
Mutta tarkoitus ei ollut aloittaa heti aamusta ruikuttamista (vasta lounaan jälkeen). Tarkoitus oli äimistellä sitä, miten SAIRAAN OMITUISTA on, että mun ystäväni naimisiinmenosta tiedotetaan Seiskassa. Siis koko Suomi Torniosta Iihin ja Turkuun saa nyt tietää, että ahaa, Panun ystävä "julkkis" on mennyt naimisiin. Ketä tämä palvelee? Ketä tämä kiinnostaa? Voi mitä, apua, mä sanon seuraavan kerran kun tavataan? "Luin Seiskasta, että tyyppi on mennyt naimisiin, onneksi olkoon?" Jotenkin ei haluaisi myöntää seuraavansa ystävänsä edesottamuksia keltaisen lehdistön kautta, ja siinä on vielä se ekstrailo, että pääsee tunnustamaan julkisuuden henkilölle lukevansa Seiskaa. (On mulla sentään joitain asiaa koskevia periaatteita: Seiskaa ei osteta vaan sen voi lukea vain töissä tai kampaajalla. Mutta silti.)
Naimisiin meno sinänsä vaikuttaa oikein mukavalta, jos ei lasketa häitä (sellaisia minä en haluaisi, ei saa nauraa mutta mä väitän oikeasti, etten pidä huomion keskipisteenä olemisesta, ja ellei toinen osapuoli suostuisi pukeutumaan tutuun ja laittamaan flamingohattua päähän niin enköhän se minä olisi).
Ystäväpiirini on kuumeisessa lisääntymisen ja suhteiden vakinaistamisen vaiheessa, joten meillä on häitä, no, yhtä paljon kuin ristiäisiä eli enemmän kuin hautajaisia. Häät ovat kivoja, koska niissä saa kännätä ja kaikki ovat koolla, eikä kukaan voi jäädä pois vedoten työstressiin tai angstiin (siis minä).
Hääpuheet sen sijaan ovat useimmiten uskomattomia. Jostain syystä monet ystävieni häistä on pidetty kirkossa, vaikka juhlaväki saapuukin sisään luimistellen maahan iskevien tulikivien pelosta ja pappia käy suunnattomasti sääliksi, kun se joutuu niin pieneen tilaan niin suuren pakanajoukon kanssa. Eikö sitä pelota? Tästä syystä ne usein näyttävätkin käyttävän puhettaan hääparille ilmaisena kirkon mainoksena; kerrankin kun on saatu oikein kunnon syntiä uhkuva lauma kirkkoon, niin eihän sitä tilaisuutta voi jättää käyttämättä. Viimeisimmissä häissä pappi ei puhunut oikeastaan mitään pariin liittyvää, vaan korosti vain sitä, kuinka tärkeää on "rukoilla yhdessä, käydä yhdessä kirkon toiminnoissa ja opettaa lapsetkin käymään." Kyllä pakanaa ketutti. Onneksi lapsesta on kasvatettu tervehenkinen ja arvonsa tunteva ateisti.
Näissä samaisissa häissä, siinä kohdassa kun saa "sanoa pari sanaa", kaaso piti pitkän puheen, joka perustui (tai no, oli) netissä kiertävään humoristiseen ketjukirjeeseen (tyyliin 50-luvun ohjeita miehen pitämiseen). Papin ilme oli aika kiinnostava, samoin varmasti morsiamen (eivät muuten ole enää naimisissa hekään, eivätkä väleissä kaason kanssa, kannattaako suhdettaan todella kirota rekisteröimällä se?). Se, että ollaan kaikki täysin maallistuneita ei tarkoita, etteikö sitä "Käytöksen kultaista kirjaa" kannattaisi joskus selata, ennenkuin pukee mekon päälle, astuu ovesta ulos ja painelee kirkkoon pitämään puheita. (Tai muutenkin.)
Järjestäessäni pari vuotta myöhemmin varsin erilaisia kirkollisia juhlia pappi kertoi, kuinka kaaso oli alkanut pitää pitkää huumoripuhetta kesken vihkimisen. Teki mieli pyytää anteeksi; toivottavasti kyse oli edes samasta ihmisestä, eikä junttikaasojen maanlaajuisesta trendistä.
Eräissä toisissa häissä pappi oli ilmeisesti yrittänyt ymmärtää "nuorisoa" ja pitää "paria kuvaavan" puheen; pari tapasi aikoinaan elektroniseen musiikkiin liittyvissä systeemeissä, ja toinen osapuoli työskentelee aiheen parissa satunnaisesti edelleen. Vaikutti vähän siltä, että google oli laulanut; pappi pitikin puheen sitten niistä aivojen välittäjä-aineista jotka vaikuttavat rakastumiseen, luetteli kuinka dopamiini syöksähtää aivoon ja serotoniini saa kiintymään toiseen. Lempikohtani oli se, kun pappi kertoi rakastuneen laajentuneista pupilleista. Niin, no. Jotenkin tuli mieleen, että taisi pappi pitää sitä, että on tekemisissä kyseisen musiikkityylin kanssa varmana merkiinä siitä, että "essopäissään ne on kuitenkin tavanneet". Seuraavaksi jälleen Panun tiedetunti:
Ekstaasi lisää serotoniinin ja jossain määrin noradrenaliinin vapautumista. Noussut serotoniinitaso selittää ekstaasin tyypilliset vaikutukset. Yleensä käyttäjä kokee ensin "kohahduksen", jota seuraavat rauhoittuminen, hyvänolon tunne, värien ja äänten voimakas aistiminen sekä syvällinen rakkauden tunne sekä omaa itseä, muita ihmisiä että koko ympäröivää maailmaa kohtaan. (Lähde: Wikipedia, johon myös pappi todennäköisesti tutustui puhetta tehdessään.)
Jossain vaiheessa huomasin, kuinka morsiamen olkapäät hytkyivät, ja luulin, että se itki. Ei se itkenyt. Se pidätteli kuulemma naurua.
No joo, ehkä se ei ole kaikkein helpointa keksiä kaikille yksilöllistä puhetta, ja vieläpä sellaista, joka uppoaisi kirkkokansaan, joka on eri sukupolvea kuin itse. Ja ehkä mä pidin sitä puhetta jotenkin hulvattomampana kuin se oli; oli kankkunen ja muutenkin omituinen olo. Ja btw, mä muuten kyllä itkin, ei siinä mitään.
Kyseisissä häissä luulin muuten koko hääjuhlan ajan sulhasen isää siksi papiksi, (hassua, mutta nyt kun alan miettimään, minusta tuntuu, että pappi oli vielä kaiken lisäksi nainen) ja joka kerta kun se tuli viereen, nostin ryhdin suoraksi, piilotin viinakset ja aloin jutella henkisiä. Sain tietää vasta pari viikkoa myöhemmin ("sähän vaikutit tulevan hyvin "Rantasen" kanssa juttuun", "öö, en mä tainnut nähdä koko miestä kertaakaan", "no siinähän te istuitte portailla ja juttelitte pitkät pätkät") asian todellisen laidan, ja henkilö pitää minua vissiin edelleenkin harvinaisen ryhdikkäänä ja henkevänä nuorena naisena.
Pontikalla oli osuutta asiaan, kuten moneen asiaan sinä kesänä. Needless to say, aamuysiltä lähtenyt lentoni Barcelonaan ei kuulu elämäni huippukokemuksiin.
Ai niin, ja he kyllä ovat edelleen yhdessä, ovat olleet jo vuosia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
31 kommenttia:
Häähommat ovat hauskoja, tulee mieleen siskon ja lankomiehen häät: toinen kuuluu kirkkoon, toinen ei. Toisen isä on pappi, toisen ei mitään sinnepäinkään. Hyvät kinkerit oli, virallinen "vihkiminen" tms. tapahtui jossain virastossa missä niitä toteutetaan ja kirkossa oli sitten suvulle oma tilaisuus.
Kaunis oli meininki kaikin puolin ja täytyy näin papin poikana sanoa että vaikeata on varmasti niitä puheita keksiä pidettäväksi. Kyseessähän on osalle ihmisistä ainoa kerta kun sinne alttarille lompsii, jotkuthan suunnilleen viikoittain menevätkin naimisiin. Mutta ne jotka eivät, halunnevat kaiken olevan täydellistä, puheita myöten.
Sä olet papin poika? Vau. Mä en tunne ketään, joka on tuntenut papin, paitsi Tori Amosin enkä mä sitäkään tunne (mä vaan kuuntelen sen musaa ja kerran se sanoi mulle olevana väsynyt).
Googletitko tuon douppiosuuden vai tiedätkö mahdollisesti pelottavan paljon? Kyllä, mielestäni konemusiikki ja huumausaineet kulkevat käsi kädessä.
Googletin, voi vitsi, täytyy laittaa siihen lähde. Kyseessä on wikipedia.
Niin kulkevatkin, mutta nykyään on jo enemmän kuin suvaittua vetää pelkästään kännejä. Niin se maailma muuttuu. Konemusiikkihan on skenenä siitä erikoinen, että siellä on noiden huumeiden lisäksi myös omituinen, suuri lauma ihmisiä, jotka käyvät selvin päin. Minäkin olin joskus sellainen.
Nyt en malta... Olit siis kerran selvinpäin? EHE EHE! Perjantain (ja toistuvien Leppävaara- und viiniviittausten) piikkiin.
Puoli tuntia ja pääsee syömään. Pussikeittoa ja leipää (day 3). Nam. Paitsi se pussikeitto kun on mautonta. Sille epänam.
NUORENA Miero, alle parikymppisenä.
En oo ainakaan viiteen vuoteen käynyt LÄHELLÄKÄÄN baaria selvinpäin.
Oikeasti, joskus muinoin oli tapana käydä bileissä selvin päin, ja edelleenkin se on monilla tapana. Silloin hoettiin sitä "musiikin takia" läppää, ei haluttu mennä sekoilemaan vaan tanssimaan ja noin.
Eihän semmoista menoa aikuinen ihminen jaksa:D
Hmm, siis itse asiassa samalla tavalla kuin miten nykyään käyn katsomassa minulle tärkeitä KEIKKOJA. Niitä en ole ikinä tuhonnut viinalla läträämisellä.
Menipä taas selittelyksi:D
Mä tarkoitin sillain että ylipäänsä kerran oot ollut selvinpäin, riippumatta asiasta. No joo, huono heitto ja ihan aiheellista ettei tarttunut kala syöttiin vaan mätkähti mato meren pohjaan kuin suuttuneen ihmisen kihlasormus.
Mä pyrin kanssa katsomaan keikat selvinpäin. Onnistumisprosentti on aika matala kyllä. "Kännissä on kätevää", kuten ystäväni Humis sanoo. Mutta "tanssimaan ja noin" kuulostaa aika epäilyttävälle toiminnalle. Onkohan se edes legitiimiä?
No ei näin aikuisen perspektiivistä, ei.
Oon mä nykyään tosiaan selvin päin jopa useita päiviä putkeen.
Ootsä siis dieetillä?
Mun onnistumisprosentti on tosi hyvä, koska olen missannut joitain itselleni tärkeitä juttuja ( Toolin nyt pari kertaa, Chemical Brothersien keikalta jouduin lähtemään pois kesken, Curesta en muista mitään) ylenmääräisen päihtymystilan vuoksi. Nämäkin tosin vuosia sitten.
Jos estradilla on jotain, minkä mä haluan oikeastikin nähdä, mä en juo kuin sen yhden.
Jotkut perusteknokekkerit tai keikat joista ei paljon maindaa taas menee nykyään niin armottomaksi tequilan ja jallun kiskomiseksi, että aamulla ei ole mitään havaintoa mistään x)
Mut enpä mä paljon missään käykään. Tossa paikallisessa tinttaan, tai Nuulla. Ei tarvii miettiä, missaako jotain.
"Niitä en ole ikinä tuhonnut viinalla läträämisellä" on siis valhe. En sen yhden kesän jälkeen ole, on totuus.
Mä muistan ekasta TOOLin keikastani vain sen että se oli hyvä, tokasta sama homma. Viime kesänä sitten olin selvinpäin (yllättävän vaikeata niillä Szigetin hinnoilla) ja keikka oli huonoin noista kolmesta. NEVER AGAIN! :D
Keikat selvinpäin ovat informatiivisempia mutta jotenkin kokemus/fiilisköyhempiä. Ystävääni "Ällän mies"tä lainatakseni: Tärkeintä on että sillä hetkellä on hyvä olla.
Tuo on mielestäni äärimmäisen hyvä huomio ja miltei absoluuttinen (sic) totuus.
Nyt syömään sitä ruokaa, en ole dieetillä sen kummemmin kuin viimeiset sata vuotta muutoin. Eli siis kitsastelen arkiruokailussa ja viikonloput kaljaa ja pikaruokaa.
Sitähän tässä vaan, että Seiska on tosiaan vain kampaamolukemistoa.
Jos olisin kirjastonhoitaja, keksisin uuden luokan. Kampaamokirjallisuus. Se olisi sitä mitä ei koskaan haluaisi tunnustaa lukevansa, mutta silmät selällään ahmisi heti kun olisi mahdollisuus.
Mä muistan kans vaan et ne oli hyviä, plus jotain videoita joissa oli matoja.
Musta taas tuntuu, että mä pääsen parempiin ja syvempiin "fiiliksiin" puhtaalla päällä, se on aina ollut näin. Heti kun vähänkin läträän, jotain menee pilalle, tai sitten kyseessä on se toinen aktiviteetti: läträys.
Tää johtuu varmaan siitä, että oon kehittänyt mun keikkatranssin ennen kuin join viinaa. Oon aina tykännyt käydä keikoilla selvin päin ja mieluiten yksin.
Muutatsä nyt viikonloppuna?
Hei Lilith, mun äiti on töissä kirjastossa, mä käyn HETI NYT ehdottamassa.
Jes! Nuu! Hienoa että mainitsit omassa blogissasi sen pojan, jolle yritettiin jossain konemusajutussa juottaa tequilaa?
Voisitko nyt kertoa herra Mierolla, miksi se ei ottanut sitä vastaan, tai mitään muutakaan drinksua, miksi?
Koska ne olivat tulleet porukkansa kanssa bilettämään MITEN? Kerro!
Nyt en enää ymmärrä mistään mitään. En muuta nyt kun vasta viikon päästä. Aion pyrkiä siihen että olen osittain kännissä silloin.
Miksi sä käyt katsomassa keikkoja yksin? Sen takia ettei ystävät näe kuinka musiikki vaikuttaa? Fiilistellessä tulee tyhmiä ilmeitä. Vähän niinku... ehkä. En muista. Nuu kertokoon, saatana.
No enhän mää kaikkia keikkoja käykään. Mutta tosi tärkeät keikat kävisin mieluummin yksin, ja olenkin käynyt.
En mä tiedä. Samasta syystä kun mä mieluiten käyn yksin leffassa ja mieluiten katson taidetta yksin ja reissaan yksin.
Ei liity millään tavalla typeriin ilmeisiin. Hauskaa mä pidän mielellään porukalla, ja typerä ilme on aika usein naamalla.
nuu on tottelevainen ja vastaa: SELVINPÄIN! niin ne olivat tulleet, me sen sijaan emme, ja siksi meitä ärsytti se, että he olivat tulleet, ja yritimme sen pilata.
ja en suostu tähän seksipilkkaan taas. itse teen tyhmiä ilmeitä myös eniten porukassa humalassa, ja tyhmiä ääniä myös, esim. possunaurua ja vammaisimitaatiota.
Nuulla on vammaisimitaatio-tourette.
Mä olen Nuu taas pahoillani tästäkin entrystä ja keskustelusta, koska tää on kuitenkin alkujaan sun blogi.
Miksi Nuun pitää kertoa jotain SEKSIIN LIITTYVÄÄ Mierolaisen ilmeistä? Apua, älkää olko tuommoisia.
No tota... miten tän nyt sitten ilmaisisi... ööh.. antaa olla. :D
Onko jossain kiertämässä kenties kotipornovideo starring Mierolainen, joka on tällä hetkellä juuri Nuulla lainassa?:D
HAAHAAA! Siinäpä sitä olisikin kerrakseen. Mä veikkaan että ainoa paikka jossa valaspornolla olisi kysyntää on Japani. Ehkä Norja kanssa.
:D Valasporno.
Japanissa se menis muuten varmaan ku kuumille kiville jos siinä ois valaita!
Niin menisi. Kipeät paskiaiset. :D Ehkä siis muutankin sinne, olisin ei pelkästään BIG vaan MASSIVE IN JAPAN.
Jea Panu jea, tämä tulee sekoittamaan koko kirjastojärjestelmän ja -elämän. Näin ne asiat etenee!
Mitävasten tämä blogi ei muuten ole blogilistalla? Miten tänne ny löytää?
Nyt me ollaan ehkä blogilistalla. Me luultiin että me oltiin mutta ei me oltukaan. Nyt me juotiin niin paljon punkkua, että jaksettiin ruinata Mierolaista tekemään kaikki työ meidän puolesta, vaikka tietenkin oltaisiin osattu itsekin jos oltais haluttu.
"All work and no play makes Jack a dull boy."
Mua kummastuttaa nyt nämä tietyt asiat ja menetän hermot kohta. Kuka seuraa ja ketä? IDENTIFY YOURSELF.
Muuten, se joka on eniten nolife perjantai-iltana, voittaa kultaisen vasikan.
Mulla on jo aiheesta kultainen lehmä.
Ei ole. Et ole voittanut.
Ei tätä skabaa kukaan VOITA. Kaikki ovat ihan yhtä häviäjiä.
Lähetä kommentti