Kommunikoin tänään usean asiakaspalvelijan kanssa päämääränäni saada selville, mihin eräs pikakirje oli eksynyt matkallaan Iso-Britanniaan. Se oli mitä ilmeisimmin kirjattu, sillä sillä oli sellainen seurantanumerokin oikein, jolla sen voisi myös tarkistaa netistä, jossa avuliaasti kerrottiin sen "vastaanotetun lähetettäväksi". Vaude, sitä en muuten olisikaan tiennyt! Soitin sitten kiinnostuneena myöskin myöhemmistä sen matkan vaiheista, ja puhuttuani sekavan tädin ja sen jälkeen pontevan sedän kanssa, sain "selville", että se on saapunut Lontooseen, mutta pidemmälle sitä ei voi jäljittää. Juku, onneksi se on kirjattu, koska siitä oli näin paljon hyötyä, ainakin yhtä paljon kuin ei mistään. Pakotin asiakaspalvelijat spekuloimaan, onko se todennäköisimmin kadonnut maan päältä vai mitä, ja he tulivat tulokseen, että se on varmaankin vain viivästynyt; vaikka epäilen vastausmotiiviksi sitä, että he kuulivat suonien poksahtelevan päässäni ja ääneni muuttuvan itkunsekaiseksi.
Myös erään puhelinyhtiön asiakaspalvelusysteemi ansaitsee perse-Oscarin siitä, ettei siellä koskaan vastaa kukaan, ja useimmin myös jono on aivan täysi, jolloin miellyttävä miesääni käskee sulkea puhelimen. Ne tosin tienaavat varmaan tsiljoonia maksullisella asiakaspalvelullaan toimistoaikojen ulkopuolella, koska yleensä ainakin itse saavutaan juuri näinä aikoina infernaalisen tilan, enkä suostu lopettamaan puhelua, ennen kuin kaikki on saatu toimimaan. Jotenkin säälittää ne työntekijät, jotka ovat itsessään suurin osa aika järkevän oloisia, mutta johonkinhan se turhauma viiden tunnin jonottamisesta on purettava. Ylipäätään mun on joskus vaikea käsittää, miten jonkun suuren yrityksen asiakaspalvelukoneisto voi olla niin uskomattoman äsyristä ja huono ja tuskaatuottava; en saata tajuta. Itse nimittäin vaihdoin äskettäin vain ja ainoastaan tästä syystä liittymää sopivan kaupustelijan soittaessa, vaikka itse liittymään olin aivan tyytyväinen. Siitäs saitte, äänestin jaloillani ja olin valistunut kuluttaja. HAH! (Ja Erebusnaurua, kaikki jotka eivät ole nähneet kyseistä My Little Ponyjen jaksoa saavat pähkäillä millaista se onkaan).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Mahtavaa. Sä oot töissä ja kirjotat blogia liukuhihnalta, mä oon himassa tekemässä opinnäytetyötä ja kommentoin sun blogeja yhtä liukuhihnalta. No, oon mä välil meses ja luen irc quoteseiki. Ja ostin mekon. Et en mitenkään erityisen turha.
"Valitettavasti en voi auttaa" han on Nuunis hyvä merkki siitä, että Suomesta on vihdoinkin tullut Eurooppalainen sivistyvaltio, jossa mikään ei toimi. Muistatteko vielä viitisen vuotta sitten, kun ei olisi voinut kuvitellakaan, että tavarat toimitetaan miten sattuu ja minne sattuu, elektroniset laitteet ovat huollossa kuukauden jonka jälkeen huomataan niiden "kadonneen" ja HP:n tietokoneiden tuki on siirretty Tallinnaan tai Intiaan ja tukihenkilöille opetettu vain yksi lause, KYLLÄ: "Valitettavasti en voi auttaa."
Mutta nyt Suomi on Espanjan, Italian ja etenkin Euroopan suurimman kehitysmaan Iso-Britannian kanssa samalla viivalla: Defaulttina on ainoastaan se, ettei mikään toimi.
Esimerkki viime perjantailta: Ystäväni L on tilannut huonekalut Askosta (kuulemma hienot italialaiset hyllyt, mennään kattoon joku ilta!) Ne ovat jo pitkään olleet myöhässä ja olen käsittänyt, että lapset syövät muronsa keittiön lattialla istuen ja katsovat telkkaria epäergonomisesti. Vihdoin odotettu soitto: toimitamme kalut teille kotiin perjantaina 17-20 välillä. L lahjoo teinit olemaan kotosalla vahdissa ja päästämään vieraita miehiä sisään sillä välin kun vetää itse kännit Fenniassa. Kello 20.30 kun kaluset ovat edelleen teillä tietämättömillä, L lupaa seinille kiipeileville teineille, että voivat lähteä ulos. Pitihän niiden soittaa puolta tuntia ennen, eivät kai ne oikeasti yhdeksän jälkeen pe-iltana tule?
Tyyliin tunnin päästä tulee soitto: (vahvalla aksentilla) Olemma myöhässä, oli, öö, kolari ja (ei ilmeisesti kuitenkaan heidän kolarinsa vaan yleisesti maailmassa) blaa.
Hyvä. Huomenna sitten.
Ei kyllä tämä menee ensi viikkoon.
Ei hyvä. Mitä vittua? Haloo? (Tätä vaihetta todistin salaa, kun kävelin Fennian ohi ja kuulin L:n karjuvan puhelimeen sen edessä, luonnollisesti tosin luulin että aviomiehelle)
Viiden minuutin päästä: no oltaisiin nyt kilometrin päässä, tuodaan ne nyt.
Mitä vittua? Mutta kun ei meillä ole ketään kotona!
No jos kerta ette ole kotona kun huonekaluja tuodaan, niin sitten joudutte sopimaan uuden ajan mutta ei se enää ensi viikolla kerkeä.
Mitä vittua??!!
Pyydän anteeksi bloginvaltaustani. Mutta kun mulla ei ole varaa omaan. Sori.
Kerro mitä on Erebusnauru!!!!
solved by Google:
After a moment, Erebus started to laugh. He raised his crozius and offered his thanks to the Ruinous Powers for their dark gifts. Nothing in this universe would keep him from reaching the Damnation Gate.
Pakko hankkia elämä. Tai ees oma blogi. Nyt meen ulos ovesta.
Mä en enää muista mitä sä kirjoitit kun toi eka kommentti oli niin pitkä :D
Mierolainen: AiVAN. Minkä tähden olemmekin tänään Nuuniksen kanssa tehneet strategisen päätöksen alkaa bloggaamaan yhdessä. Ei tästä mitään näin tule.
Et kai ollu Nuunuu suunnitellu mitään suurta julkistamistilaisuutta meirän blogille? (Mä vähän vuosin etukäteen, mut joku aina vuotaa...)
strateginen päätös on täten pantu täytäntöön, ja kutsuin arvoisan panun seurakseni bloggaamaan; katsotaan jos se onnistuu ja milloin ensimmäinen tekstimessias pullahtaa ulos kaikkien silmille. juhlaseremonioita ja grand opening-häppeningiä harkitaan myöhemmin.
me valloitetaan universumi, tai ainakin mietitään sen tekemistä kvantitatiivisen tutkimuksen ohella.
musta sitä paitsi tiedon vuotaminen on niin nykypäivää, vaan joskus ysäreinä asiat pysyi salassa; se oli aika tylsää.
Mua alko yhtäkkiä ujostuttaa niin paljon, etten pysty kirjottaan mitään:D
kiitos erebus-sivistyksestä, kannatti herätä tänäkin aamuna!
ja tervetuloa bloggaajien joukkoon tummaan, p-nu ;)
Lähetä kommentti