Koska olen odottanut koko haasteen ajan tätä kohtaa, niin mun on vaan pakko tehdä se tähän heti perään. Anteexi.
Mä en ole sellainen tyttö, joka olisi penskasta asti suunnitellut häitään ja unelmoinut prinssistä tai mitään muutakaan. Mä halusin laukkailla pellolla vaarallisesti läikikkäällä ponillani ja opetella vaihtamaan renkaat autoon kymmenvuotiaana, pelata mustan labradorinnoutajamme kanssa piilosta ja rakentaa majoja. Tässä valossa on vähän outoa, että olen varsin aikaisessa vaiheessa päättänyt jo sen biisin, jonka haluan soivan mun häissä sitten jos niitä koskaan tulee. Muuten veikkaan, että annan häiden mennä aika löysin rantein, tärkeää on vain se, että mulla on maailman kaunein puku, pidennykset hiuksissa, ripsissä ja kynsissä ja että olen hoikassa kunnossa. Ruokaa ja juomaa pitää olla paljon, mutta yksityiskohdat ei niinkään kiinnosta mua, koska oikeasti niillä ei ole mitään väliä, eikä niillä siksi kannata stressata yhtään ketään.
Aion myös joskus vielä ottaa tämän biisin yhden rivin tatuointina reiteeni, mutta sen tapahtumiseen menee varmaan vielä vähän aikaa. Tämä biisi on oikeasti ihan hurjan kaunis: The Goo Goo Dolls: Iris. Mä toivon, että joku joskus ajattelee musta niinkuin siinä sanotaan.
keskiviikko 29. joulukuuta 2010
Day 22 A song that you listen to when you're sad
Eiköhän kaikki tytöt ainakin kuuntele surullisina jotain slovareita. Sydänsuruissa kuuntelen ainakin U2:n biisiä One, josta en sillä tavalla edes kauheasti pidä, mutta siksi kai se sopiikin hyvin. Sitten kuuntelen vihaisen ja pörröisen 30 Seconds To Marsin The Killiä, ja sitä voi myös laulaa itkusta ja räästä puuroisella äänellä kovaa ja särkien. Noi kaksi tulee nyt helpolla mieleen. Muuten ehkä meinaan, että musiikki on enemmän kuitenkin iloista, haikeaa, herkkää eikä niinkään kirjaimellisesti surullista, vaikka onhan niitäkin.
Välillä mua hämmästyttää se, että ihmiset kehtaa kysyä niin tyhmiä kysymyksiä. Tai siis, tyhmiä kysymyksiä ei olekaan, jos ne esittää oikein, mutta silloin kun kyse on selvästi omasta viitseliättömyydestä ja mukavuudenhalusta niin mulla menee hermo. Pitää nyt jumalauta vähän jaksaa haastaa itseään henkisesti ja muistella vaikka, että missä sitä vessapaperia pidettiinkään tai jopa mennä niin pitkälle, että tarkistaa ne paikat, jossa sitä voitaisiin pitää. Lisäksi mä arvostan sellaista kerrasta oppimista, että jos joka päivä kysyy vessapaperia ja aina saa saman vastauksen, niin jos sitä vielä perjantainakin kysyy niin on vaan tyhmä ja disrespectful.
Huh, rankkaa olla itse näin täydellinen kun kaikki vituttaa. Oikeastihan olen aika tyhmä itsekin, ja nyt väsymyksestä ja siitä johtuvista rytmihäiriöistä ja krampeista erityisen kiukkuinen ja vastarannankiiskimäinen enkä yhtään hyvää seuraa. Mutta tiedän ja osaan päätellä silti, missä vessapaperia pidetään.
Ps. Uuden tatskan piirros pitäisi olla valmis tammikuun ekalla viikolla. Mulla ei oikeastaan olisi varaa siihen kun toi remppa lähti käsistä, mutta hui hai, mitä välii - ei mitään!
Välillä mua hämmästyttää se, että ihmiset kehtaa kysyä niin tyhmiä kysymyksiä. Tai siis, tyhmiä kysymyksiä ei olekaan, jos ne esittää oikein, mutta silloin kun kyse on selvästi omasta viitseliättömyydestä ja mukavuudenhalusta niin mulla menee hermo. Pitää nyt jumalauta vähän jaksaa haastaa itseään henkisesti ja muistella vaikka, että missä sitä vessapaperia pidettiinkään tai jopa mennä niin pitkälle, että tarkistaa ne paikat, jossa sitä voitaisiin pitää. Lisäksi mä arvostan sellaista kerrasta oppimista, että jos joka päivä kysyy vessapaperia ja aina saa saman vastauksen, niin jos sitä vielä perjantainakin kysyy niin on vaan tyhmä ja disrespectful.
Huh, rankkaa olla itse näin täydellinen kun kaikki vituttaa. Oikeastihan olen aika tyhmä itsekin, ja nyt väsymyksestä ja siitä johtuvista rytmihäiriöistä ja krampeista erityisen kiukkuinen ja vastarannankiiskimäinen enkä yhtään hyvää seuraa. Mutta tiedän ja osaan päätellä silti, missä vessapaperia pidetään.
Ps. Uuden tatskan piirros pitäisi olla valmis tammikuun ekalla viikolla. Mulla ei oikeastaan olisi varaa siihen kun toi remppa lähti käsistä, mutta hui hai, mitä välii - ei mitään!
tiistai 28. joulukuuta 2010
Day 21 A song that you listen to when you're happy
Tähän mä vastaan, että Hellacoptersin In The Sign of an Octopus, koska se vaan on kauhean hyväntuulinen ja ne pojat on ihania siinä videolla, jota en voi linkittää, koska pääsen tällä hetkellä vain töissä nettiin. Koti-internetsopimus on jo siirretty uuteen osoitteeseen, mutta ollaan vielä asuttu vanhassa, koska uudessa on vielä vähän remppaa. Ehkä jo tämä yö tai viimeistään seuraava ollaan kyllä jo siellä.
Muita biisejä, joita tekee mieli kuulla kun on iloinen, tulee nyt ihan kauheet määrät mieleen. Aika päällimmäisenä mielessä on luetun perusteella Hanoi Rocksilta Fashion, This One's For Rock'n'Roll ja Tragedy. Esimerkiksi. Ja sitten Roxeten Big Love (onko se sen biisin nimi?), Kings of Leonin Sex on Fire, Disco Ensemblen Drop Dead Casanova, AC/DC:n You Shook Me All Night Long, DIO:n Holy Diver, Bon Jovin Born To Be My Baby, W.A.S.P.in Wild Child, Ting Tingsin Great DJ, The Arkin It Takes A Fool To Remain Sane, The Killersin Mr. Brigtside, Placebon Special K, Notkean Rotan Kuka Muilutti Nukkumatin, Marky Markin Good Vibrations ja mitä näitä nyt on. Aivan sikana. Ja näköjään taas aika noloja osa, mutta mitä välii - ei mitään!
Olen muuten taas koukussa energiajuomiin. Perinteisen Battery Strippedin ohella äärettömän himoittavaa on ED GRL, jonka makuyhdistelmä granaattiomena-pippuri toimii todella hyvin.
Muita biisejä, joita tekee mieli kuulla kun on iloinen, tulee nyt ihan kauheet määrät mieleen. Aika päällimmäisenä mielessä on luetun perusteella Hanoi Rocksilta Fashion, This One's For Rock'n'Roll ja Tragedy. Esimerkiksi. Ja sitten Roxeten Big Love (onko se sen biisin nimi?), Kings of Leonin Sex on Fire, Disco Ensemblen Drop Dead Casanova, AC/DC:n You Shook Me All Night Long, DIO:n Holy Diver, Bon Jovin Born To Be My Baby, W.A.S.P.in Wild Child, Ting Tingsin Great DJ, The Arkin It Takes A Fool To Remain Sane, The Killersin Mr. Brigtside, Placebon Special K, Notkean Rotan Kuka Muilutti Nukkumatin, Marky Markin Good Vibrations ja mitä näitä nyt on. Aivan sikana. Ja näköjään taas aika noloja osa, mutta mitä välii - ei mitään!
Olen muuten taas koukussa energiajuomiin. Perinteisen Battery Strippedin ohella äärettömän himoittavaa on ED GRL, jonka makuyhdistelmä granaattiomena-pippuri toimii todella hyvin.
maanantai 27. joulukuuta 2010
Tonttu se vaan syö lunta
Sain Pöntöltä lahjaksi kirjan, joka kertoo Hanoi Rocksista. Luin sen eilen loppuun, ja pidin siitä hurjan paljon - niinkuin pidän oikeastaan kaikista kirjoista, jotka kertovat rokkitähdistä. Yksi juttu mikä mua harmittaa on se, että miksei mun naapurissa koskaan ole asunut kommuunillista nuoria renttumuusikoita, joilla ei ole rahaa ruokaan, niin että voisin paistaa niille jotain syötävää ja päästä niiden kirjaan sitten? Mötley Crüen naapurissa meinaa asui joku, joka toi niille aina välillä ison kulhollisen spagettia. Ne kyllä varmaan möykkäisi niin kauheasti, että alkaisi vituttaa vaikka saisikin katsella kun laihat glamrokkarit syö nälkäänsä jotain mun tekemää. Mä tykkään katsoa, kun mun tekemää ruokaa syödään. Jotenkin tossa kirjassa oli myös aivan huikea what if -juttu liittyen Razzlen kuolemaan. Voin vain kuvitella, kuinka paljon Hanoit itse on sitä miettineet, samoin kuin varmasti Mötleyn jäsenet. Joskus tuntuu, ettei asiat tapahdukaan syystä.
Joulu oli ihana taas. Landella oli aattona melkein 30 astetta pakkasta, ja lämmityssysteemit menivät moisesta kylmyydestä vähän tahmeiksi, josta syystä ensimmäisenä yönä sisälämpötila oli vain reilut kymmenen astetta. Nukuin kaksissa housuissa ja kaksissa villasukissa, huppari ja pipo päällä, ja silti palelin. Onneksi pakkanen sitten lauhtui ja saatiin kaikkia tulisijoja hyödyntäen lämpökin nousemaan ihmisille sopiviin lukemiin. Äitikarhu oli onnistunut taas jouluruoissa paremmin kuin hyvin ja landella oli hyvin valkeaa ja kaunista. Sitten olikin taas edessä paluu arkeen..
Tällä hetkellä vihaan tota remppaa ja muuttoa niin saatanasti, ettei meinaa henki kulkea. Koko ajan tulee vain lisää ja lisää jotain, aikataulut vaan paukkuu ja jengi jeesustelee jotain baaritiskiä ja keittiön saumojen uusimista, vaikka nyt haasteena on se, että saadaan jo nämä käynnissä olevat projektit joskus loppuun, raahattua kaikki kamat sinne ja luovutettua vanha kämppä vuoden vaihteessa. Oon repinyt kohta kaiken tukan päästäni ja olen akuutin stressireaktion kourissa, ja Pörri vaan maalailee taivaanrantaa, millaiset ledivalot sen baaritiskin päälle tulee. Voi jumalauta. Jos mä joskus mietin vielä mitä tahansa remonttia tai muuttoa, niin lyökää niin kovaa ja niin monta kertaa, että tulen järkiini. Lisäksi tässä syö myös se, että vaikka teen sellaisia hommia ja sellaisia määriä, etten usko että kukaan tuntemani tyttö tekisi, niin en saa yhtään tunnustusta tai kannustusta. Kaikki vaan tahtoo kertoa miten kyllä nekin on pessyt vitusti pyykkiä ja nukkunut saatanan huonosti tai ollut enemmän remppaamassa. Mulla on fiilis aivan vitun mennyt. Luin horoskooppikirjasta, että merkkini rapu reagoi valtaisan stressitilanteen äärellä joko joutumalla kofeiinikoukkuun tai ratkeamalla ryyppäämään. Täytynee varmaan koittaa tota jälkimmäistä kun eka ei toimi.
Joulu oli ihana taas. Landella oli aattona melkein 30 astetta pakkasta, ja lämmityssysteemit menivät moisesta kylmyydestä vähän tahmeiksi, josta syystä ensimmäisenä yönä sisälämpötila oli vain reilut kymmenen astetta. Nukuin kaksissa housuissa ja kaksissa villasukissa, huppari ja pipo päällä, ja silti palelin. Onneksi pakkanen sitten lauhtui ja saatiin kaikkia tulisijoja hyödyntäen lämpökin nousemaan ihmisille sopiviin lukemiin. Äitikarhu oli onnistunut taas jouluruoissa paremmin kuin hyvin ja landella oli hyvin valkeaa ja kaunista. Sitten olikin taas edessä paluu arkeen..
Tällä hetkellä vihaan tota remppaa ja muuttoa niin saatanasti, ettei meinaa henki kulkea. Koko ajan tulee vain lisää ja lisää jotain, aikataulut vaan paukkuu ja jengi jeesustelee jotain baaritiskiä ja keittiön saumojen uusimista, vaikka nyt haasteena on se, että saadaan jo nämä käynnissä olevat projektit joskus loppuun, raahattua kaikki kamat sinne ja luovutettua vanha kämppä vuoden vaihteessa. Oon repinyt kohta kaiken tukan päästäni ja olen akuutin stressireaktion kourissa, ja Pörri vaan maalailee taivaanrantaa, millaiset ledivalot sen baaritiskin päälle tulee. Voi jumalauta. Jos mä joskus mietin vielä mitä tahansa remonttia tai muuttoa, niin lyökää niin kovaa ja niin monta kertaa, että tulen järkiini. Lisäksi tässä syö myös se, että vaikka teen sellaisia hommia ja sellaisia määriä, etten usko että kukaan tuntemani tyttö tekisi, niin en saa yhtään tunnustusta tai kannustusta. Kaikki vaan tahtoo kertoa miten kyllä nekin on pessyt vitusti pyykkiä ja nukkunut saatanan huonosti tai ollut enemmän remppaamassa. Mulla on fiilis aivan vitun mennyt. Luin horoskooppikirjasta, että merkkini rapu reagoi valtaisan stressitilanteen äärellä joko joutumalla kofeiinikoukkuun tai ratkeamalla ryyppäämään. Täytynee varmaan koittaa tota jälkimmäistä kun eka ei toimi.
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
Day 20 A song that you listen to when you're angry
Tänä aamuna heräsin siihen, että olin yön aikana tullut allergiseksi penisilliinille. Sen tiesin äidin avustuksella siitä, että olin kauttaaltani nokkosten pistojen näköisen viehkon punaisen ihottuman peitossa. Se kutiaa aivan saatanasti, ja nyt pisteet yhdistyvät kiihtyvää vauhtia suuriksi turvonneiksi laatoiksi. Se alkaa myös levitä naamaan, joka tähän asti oli ainoa siltä säästynyt kohta. Ei auta, vaikka söin kyypakkauksen ja kolminkertaisen annostuksen allergialääkkeitä. Veikkaan, että alan ihan kohta itkemään.
Koitan kuitenkin ehkä kääntää tämän vihaksi, koska se kuitenkin on sellainen aikaansaava olotila. Vihaiset ihmiset vaikka rikkovat paikkoja ja tekevät viharikoksia, eivätkä vain nyyhki paikoillaan. Jos pystyisin valitsemaan jotain musiikkia Radio Novan sijaan nyt, valitsisin KoRnin Ya'll Want A Singlen tai sitten toisen järkyttävästi nolomman, eli Linkin Parkin One Step Closerin. Siskollani Pupella on sellainen teoria, että jos joku ilmoittaa silmää räpäyttämättä yhdeksi lempiyhtyeekseen Linkin Parkin ja pukeutuu tribaalipaitoihin, niin se on huono asia ja silloin ollaan todennäköisesti Turussa. Linkin Park on niitä yhtyeitä, joita kuunnellaan salaa ja vain jos on aivan pakko. Voisin kyllä kuunnella myös Marilyn Mansonin This Is The New Shitin, se on paitsi hyvä myös coolimpi, eli maineeni on vähän pelastettu.
Voi jumalauta että mua kutittaa. Taidan mennä puuteroimaan läikkiä peittoon sen verran kuin se on mahdollista, eli hyvin vähän.
Koitan kuitenkin ehkä kääntää tämän vihaksi, koska se kuitenkin on sellainen aikaansaava olotila. Vihaiset ihmiset vaikka rikkovat paikkoja ja tekevät viharikoksia, eivätkä vain nyyhki paikoillaan. Jos pystyisin valitsemaan jotain musiikkia Radio Novan sijaan nyt, valitsisin KoRnin Ya'll Want A Singlen tai sitten toisen järkyttävästi nolomman, eli Linkin Parkin One Step Closerin. Siskollani Pupella on sellainen teoria, että jos joku ilmoittaa silmää räpäyttämättä yhdeksi lempiyhtyeekseen Linkin Parkin ja pukeutuu tribaalipaitoihin, niin se on huono asia ja silloin ollaan todennäköisesti Turussa. Linkin Park on niitä yhtyeitä, joita kuunnellaan salaa ja vain jos on aivan pakko. Voisin kyllä kuunnella myös Marilyn Mansonin This Is The New Shitin, se on paitsi hyvä myös coolimpi, eli maineeni on vähän pelastettu.
Voi jumalauta että mua kutittaa. Taidan mennä puuteroimaan läikkiä peittoon sen verran kuin se on mahdollista, eli hyvin vähän.
tiistai 21. joulukuuta 2010
Day 19 A song from your favourite album
Taas inhoan näitä superlatiivisia ilmauksia, mutta yksi suosikkialbumeistani on ehdottomasti The Killersin Sam's Town. Siinä ei ole yhtään huonoa tai turhaa biisiä, ja se on rakennettu niin taitavasti, että se on enemmän kuin osiensa summa, sen synerginen hienous vaatii sen, että jokaisen biisin jälkeen tulee se biisi, joka levylläkin tulee.
Oltiin Panun kanssa kerran myös katsomassa The Killersiä livenä jäähallissa, varmaankin viimeisimmän ja ehkäpä jopa ainoan kerran kun ne olivat Suomessa. Laulajalla oli lyhyt kultapaljettitakki ja beatlesmainen moppitukka, ja se polki laulaessaan jalkaansa jäykän ja sotilasmaisen pontevasti, ja kun se lauloi tämän biisin kertsiä, niin tuntui, että ääni sai hiukset tuulemaan taaksepäin kiertäessään mahdottoman suurena spiraalina kattoa kohti. Se on edelleen yksi parhaista ja muistettavimmista keikoista, mitä olen nähnyt. Ja tämä biisihän on This River Is Wild.
Nyt on muuten pakko sanoa toinenkin. Placebon uusimman levyn nimikappale Battle For The Sun on todella hieno. Se alkaa nykivän toistetuin lyriikoin (joista suosikkikohta on tietenkin No fun if you, you, you, you, you, you are a cheap and nasty fake, fake, fake, fake, fake, fake, fake) ja väliosan (tai mikä onkaan) musiikki kasvaa aivan huikeaksi spektaakkeliksi, jossa on yllättäviä elementtejä. Se sopii soitettavaksi täysiä erityisesti autossa, jossa on subbari, ja sen pitää siis oikeasti soida aivan täysiä ja mieluiten pitää olla pimeää ja teiden kiiltävät.
Oltiin Panun kanssa kerran myös katsomassa The Killersiä livenä jäähallissa, varmaankin viimeisimmän ja ehkäpä jopa ainoan kerran kun ne olivat Suomessa. Laulajalla oli lyhyt kultapaljettitakki ja beatlesmainen moppitukka, ja se polki laulaessaan jalkaansa jäykän ja sotilasmaisen pontevasti, ja kun se lauloi tämän biisin kertsiä, niin tuntui, että ääni sai hiukset tuulemaan taaksepäin kiertäessään mahdottoman suurena spiraalina kattoa kohti. Se on edelleen yksi parhaista ja muistettavimmista keikoista, mitä olen nähnyt. Ja tämä biisihän on This River Is Wild.
Nyt on muuten pakko sanoa toinenkin. Placebon uusimman levyn nimikappale Battle For The Sun on todella hieno. Se alkaa nykivän toistetuin lyriikoin (joista suosikkikohta on tietenkin No fun if you, you, you, you, you, you are a cheap and nasty fake, fake, fake, fake, fake, fake, fake) ja väliosan (tai mikä onkaan) musiikki kasvaa aivan huikeaksi spektaakkeliksi, jossa on yllättäviä elementtejä. Se sopii soitettavaksi täysiä erityisesti autossa, jossa on subbari, ja sen pitää siis oikeasti soida aivan täysiä ja mieluiten pitää olla pimeää ja teiden kiiltävät.
torstai 16. joulukuuta 2010
Day 18 A song that you wish you would hear on the radio
Tämän biisin kuuleminen radiosta on kivaa, ja siksi toivoisin, että se tulisi sieltä useamminkin. Se tapahtui kerran eräänä päivänä, kun tehtiin Minkin ja Zäkmänin kanssa treffit Selloon, josta tarkoitus oli lähteä jotain juhlimaan. Minkki ajoi, sillä oli äitinsä auto Hannelore, ja muistan juuri ennen tämän alkua kysyneeni, että saako korkata siiderin ja ottaa ensipuraisun. Schimiideri sihahti ja kaikilla oli suuret pleksit päässä ja iholla tuoksui aurinko. Oijoi, onnenpäiviä. Onneksi kesä tulee taas, enää siihen on alle puoli vuotta! Kelatkaa sitä, pullat.
Ainiin, se biisi on Hanoi Rocksin Up Around The Bend. Itse tykkään erityisesti "dy-dy-dyydä" -kohdista.
Yksi muuten, jonka toivoisin kuulevani joskus yllätyksenä radiosta, ja jota en ole sieltä kai koskaan kuullut, on Pulpin Disco 2000, joka nyt vaan on ihan ässä ja hassu ja heti alkaa tehdä mieli tanssia neliötä, jonka pomoni opetti mulle viime viikonloppuna firman 70-lukuteemabileissä. Soittakaa se! Saatana!
Ainiin, se biisi on Hanoi Rocksin Up Around The Bend. Itse tykkään erityisesti "dy-dy-dyydä" -kohdista.
Yksi muuten, jonka toivoisin kuulevani joskus yllätyksenä radiosta, ja jota en ole sieltä kai koskaan kuullut, on Pulpin Disco 2000, joka nyt vaan on ihan ässä ja hassu ja heti alkaa tehdä mieli tanssia neliötä, jonka pomoni opetti mulle viime viikonloppuna firman 70-lukuteemabileissä. Soittakaa se! Saatana!
Odotusta ja tauteja
Noniin. En oikein ole motivoitunut työntekijä, vaikka joululahja olikin kiva ja vaikka huomenna saan aivan helmeilevän mahtavaa joululounasta firman piikkiin, joten ajettelin sitten pistää blogauttaen.
Nyt eletään sellaisia hetkiä, että muutto on aivan näinä päivinä käsillä. Tai sen aloittaminen oikeammin, koska saimme sellaisen luksusmallin, että aikaa on kaksi viikkoa. Nyt ennen joulua aiotaan siis maalata keittiö, asentaa laminaatit ja roudata yhdentekeviä pikkuesineitä jo valmiiksi mestoille. On muuten jännä, että mua ei koko viiden vuoden aikana vanhassa kämpässä kiusannut juuri mikään, mutta nyt kun tietää muuttavansa sieltä pois ihan for good, niin asia jos toinenkin on alkanut ottaa päähän ihan saatanasti. Siellä vetää, partsin ovi ei meinaa mennä kiinni, kylppäri on pieni kuin mikäkin ja yhden oven avaaminen disabloi kaikki muut ovet. Veikkaan, että alan kiljua onnesta, kun maanantaina 20.12. avaan ensi kertaa uuden asuntoni ovet. MINUN, kaikki MINUN! Ja sitten hohotan Erebus-naurua ja alan sinkoilla. (Koitin muuten äsken googlata sen My little Pony -teeveesarjassa esiintyneen hohottavan Erebuksen kuvaa, mutta sain tulokseksi vain sateenkaaria oksentavan ponin, jonka vieressä oli viinapullo. Ei kyllä huono tulos sekään.)
Muuten sitten on niin, että olen vähän kipeä. Ilmeisesti mulla on perinteisen viheliäinen flunssa höystettynä laimealla välikorvatulehduksella, mutta se on kokonaisuutena sen verran vauvakamaa että hyvin pystyy duunissa olla. Kävin tiistaina lääkärissä, joka kyseli eniten mun tatskoista eikä mitannut edes kuumetta, mutta hyvät doupit se kirjoitti, koska oireet ovat laantuneet ja olen sellainen huumatun pirtsakka jopa. Ainoastaan nauraminen yskittää, mutta eipä töissä onneksi ketään pitäisikään naurattaa.
Tähän loppuun sopii vielä TOP 4 -lista vapaavalintaisista muuttujista.
1. Ruoka, etenkin intialainen ja jouluruoka. Miinuspuolena se, että kävin eilen vaa'alla, enkä ole ollut näin painava koskaan elämässäni, eli tarttis tehdä jotain. Joo joo JOO. Joulun jälkeen saan aivan varmasti paniikin ja häiriön tästä asiasta, vaikka nyt suhtauden siihen lihavan leppoisuudella, mikä onneksi tarkoittaa sitä, että joulun paras osuus eli syömisen nautinto on henkiselläkin tasolla turvattu vielä näillä näkymin.
2. Kultajousen Argento -käsikoru, johon voi ostaa sellaisia pieniä amulettejä. Ostin Mrs. Smithille lahjaksi niitä ja samalla itselleni pari uutta, ja niitä on ihana helistellä puimalla nyrkkiään.
3. Skins, jonka kolmas kausi tulee nyt uusintana ennen neljännen kauden alkamista. Se on ihana ja realistinen ja koukuttava.
4. Päällyslakka, joka saa kynsilakan pysymään moninkertaisesti pidempään, tekee sen kiiltävämmäksi eikä enää tarvitse pelätä sottaavansa kaikkia virallisia papereita pinkeillä tai mustilla viiruilla. Vaikka musta se kyllä antaa kivan säväyksen, ja jos joskus palkkaan assarin, niin ellei se ole Frendien Rachelin assistentin Tagin näköinen niin sitten se on tyttö, joka suttaa kynsilakkaviiruja, ehdottomasti.
Lisäksi tahtoisin kertoa, että koska olen niin sekaisin ja kiireinen, niin en ehkä ehdi ostaa kaikille ystävilleni joululahjoja, mutta ennenkuin aiotte suuttua muhun iäksi, niin kerrottakoon, että korvauksena aion pitää todennäköisesti helmikuun puolella korvauksena juhlat, joissa tarjoillaan skumppaa, macarons-leivoksia ja ainakin kolmea erilaista kakkua. Eli ei kannata vielä repiä pelihousujaan. Laitetaan hymiö vielä :) noin.
Nyt eletään sellaisia hetkiä, että muutto on aivan näinä päivinä käsillä. Tai sen aloittaminen oikeammin, koska saimme sellaisen luksusmallin, että aikaa on kaksi viikkoa. Nyt ennen joulua aiotaan siis maalata keittiö, asentaa laminaatit ja roudata yhdentekeviä pikkuesineitä jo valmiiksi mestoille. On muuten jännä, että mua ei koko viiden vuoden aikana vanhassa kämpässä kiusannut juuri mikään, mutta nyt kun tietää muuttavansa sieltä pois ihan for good, niin asia jos toinenkin on alkanut ottaa päähän ihan saatanasti. Siellä vetää, partsin ovi ei meinaa mennä kiinni, kylppäri on pieni kuin mikäkin ja yhden oven avaaminen disabloi kaikki muut ovet. Veikkaan, että alan kiljua onnesta, kun maanantaina 20.12. avaan ensi kertaa uuden asuntoni ovet. MINUN, kaikki MINUN! Ja sitten hohotan Erebus-naurua ja alan sinkoilla. (Koitin muuten äsken googlata sen My little Pony -teeveesarjassa esiintyneen hohottavan Erebuksen kuvaa, mutta sain tulokseksi vain sateenkaaria oksentavan ponin, jonka vieressä oli viinapullo. Ei kyllä huono tulos sekään.)
Muuten sitten on niin, että olen vähän kipeä. Ilmeisesti mulla on perinteisen viheliäinen flunssa höystettynä laimealla välikorvatulehduksella, mutta se on kokonaisuutena sen verran vauvakamaa että hyvin pystyy duunissa olla. Kävin tiistaina lääkärissä, joka kyseli eniten mun tatskoista eikä mitannut edes kuumetta, mutta hyvät doupit se kirjoitti, koska oireet ovat laantuneet ja olen sellainen huumatun pirtsakka jopa. Ainoastaan nauraminen yskittää, mutta eipä töissä onneksi ketään pitäisikään naurattaa.
Tähän loppuun sopii vielä TOP 4 -lista vapaavalintaisista muuttujista.
1. Ruoka, etenkin intialainen ja jouluruoka. Miinuspuolena se, että kävin eilen vaa'alla, enkä ole ollut näin painava koskaan elämässäni, eli tarttis tehdä jotain. Joo joo JOO. Joulun jälkeen saan aivan varmasti paniikin ja häiriön tästä asiasta, vaikka nyt suhtauden siihen lihavan leppoisuudella, mikä onneksi tarkoittaa sitä, että joulun paras osuus eli syömisen nautinto on henkiselläkin tasolla turvattu vielä näillä näkymin.
2. Kultajousen Argento -käsikoru, johon voi ostaa sellaisia pieniä amulettejä. Ostin Mrs. Smithille lahjaksi niitä ja samalla itselleni pari uutta, ja niitä on ihana helistellä puimalla nyrkkiään.
3. Skins, jonka kolmas kausi tulee nyt uusintana ennen neljännen kauden alkamista. Se on ihana ja realistinen ja koukuttava.
4. Päällyslakka, joka saa kynsilakan pysymään moninkertaisesti pidempään, tekee sen kiiltävämmäksi eikä enää tarvitse pelätä sottaavansa kaikkia virallisia papereita pinkeillä tai mustilla viiruilla. Vaikka musta se kyllä antaa kivan säväyksen, ja jos joskus palkkaan assarin, niin ellei se ole Frendien Rachelin assistentin Tagin näköinen niin sitten se on tyttö, joka suttaa kynsilakkaviiruja, ehdottomasti.
Lisäksi tahtoisin kertoa, että koska olen niin sekaisin ja kiireinen, niin en ehkä ehdi ostaa kaikille ystävilleni joululahjoja, mutta ennenkuin aiotte suuttua muhun iäksi, niin kerrottakoon, että korvauksena aion pitää todennäköisesti helmikuun puolella korvauksena juhlat, joissa tarjoillaan skumppaa, macarons-leivoksia ja ainakin kolmea erilaista kakkua. Eli ei kannata vielä repiä pelihousujaan. Laitetaan hymiö vielä :) noin.
perjantai 3. joulukuuta 2010
10 things I love about you
Onneksi Minkki teki tän, niin voin matkia:
1. Listojen tekeminen. Siksi tartuin tähän heti, koska se yksinkertaisesti tekee mut iloiseksi. Toinen, missä olen käyttänyt paljon listoja, on muuttoon liittyvät to do -asiat, ja tunnen suurta riemua kun olen voinut jo viivata yli tosi monta kohtaa niistä.
2. Hajuvedet. Aivan lyhyen ajan sisällä olen saanut kolmelta ihmiseltä tekstarit, joissa ne jossain randompaikoissa haistavat jollain jonkun mun tuoksun. Musta on niin siistiä, että musta jää tuoksujälkiä ihmisten mieliin, ja muutenkin se, että tuoksuu hyvältä meinaa sitä ettei kaikki voi olla ihan huonosti. Usein nukkumaan mennessä laitan hajuvettä, koska on kivampi nukkua hyväntuoksuisena.
3. Tumma, syvä ruskea sisustuselementtinä. Sisustukseen liittyen myös juuri tuon värisen lattian päälle tulevalle juuri tuon väriselle sohvalle tuleva lampaantalja, joka on tehty mutsin tutun lammasfarmin ex-asukista, ja se on niin harvinaisen värinen, ettei sellaisia lampaita kuulemma synny läheskään joka vuosi.
4. Glögi. Se vaan on niin hyvää, ja joka kerta kun korkkaa glögikauden, se maistuu vielä paremmalle kuin muistikaan.
5. Pörri. Se vaan on onnenpäivä. Viime aikoina olen nähnyt aika paljon painajaisia, ja sitten kun herään siihen, voin ryömiä sen kainaloon ja se refleksimäisesti vähän paijaa eikä ahdista enää.
6. Nauraminen. En muista, koska olisin nauranut niin kuin nauroin kun olin leffassa katsomassa uuden Jackassin. Ulvoin possunaurua kuset housussa ja hakkasin itseäni kiemurrellen. Eilen Pörri myös kokeili Minkin synttäreitä varten ostamaani maastonvihreää minihametta, ja nauroin niin että tuli kyyneleitä. Nauramisesta tulee hyvä fiilis, eikä ole väliä, mille nauraa. Oikeastaan tässä on se, että mitä tyhmemmälle jutulle nauraa niin sen aidommat naurut. Mitä rumempi reppu niin sen paremmat eväät. MitÄH
7. L.A. Ink, joka tulee JIMiltä juuri siihen aikaan, kun olen kotona töistä, ja voin syödä ja katsoa sen ennenkuin teen mitään muuta. Kat von Deella on ihana ääni ja ihanat tatskat, ja ne tekee ihania taskoja ja minäkin haluan uusia tatskoja ja saankin niitä toivottavasti pian.
8. Positiiviset yllätykset. Se, kun joku asia on epävarma, ja sitten se meneekin paremmin kuin mitä pessimistinä (tai oikeastaan realistina) oli odottanut, varsinkaan kun sellaistahan ei yleensä tapahdu.
9. Aasialaiset ruoat, viime aikoina olen tuntenut järkyttävää himoa etenkin sushiin (jota aloinkin väsätä toissailtana kymmeneltä, kuinka järkevää) ja thaityylisiin wokkeihin, joita syödessä maistaa väkisin pienenpienen pilkahduksen aurinkoa ja tuntuu sille, ettei kaikki toivomme ole mennyttä.
10. Kaverit, joille voin vinkua irrationaalisia pelkotilojani muuttoon liittyen ja jotka vievät ja kutsuvat mut siisteihin paikkoihin ja ovat siellä mua varten. En oikein tajua, miten kaverit onkin niin ihania, enkä etenkään sitä miksi ne ovat, etenkin kun olen tällä hetkellä kitisevä ja ärtsy hermokimppu ja jeesustelen itsestäänselviä ja sellaisia asioita, joihin ei voi vaikuttaa ja joita ei kukaan normaali ihminen edes ajattelisi.
Noniin! Yksi asia, mitä taas kaipaisin, olisi joku mulle mieleinen tosi-tv-sarja, nytkun BB:kin taas loppui. Voisiko American Idol alkaa pian? Tai Daisy of Loven kakkoskausi, vaikken tiedä, onko sellaista edes tehty?
1. Listojen tekeminen. Siksi tartuin tähän heti, koska se yksinkertaisesti tekee mut iloiseksi. Toinen, missä olen käyttänyt paljon listoja, on muuttoon liittyvät to do -asiat, ja tunnen suurta riemua kun olen voinut jo viivata yli tosi monta kohtaa niistä.
2. Hajuvedet. Aivan lyhyen ajan sisällä olen saanut kolmelta ihmiseltä tekstarit, joissa ne jossain randompaikoissa haistavat jollain jonkun mun tuoksun. Musta on niin siistiä, että musta jää tuoksujälkiä ihmisten mieliin, ja muutenkin se, että tuoksuu hyvältä meinaa sitä ettei kaikki voi olla ihan huonosti. Usein nukkumaan mennessä laitan hajuvettä, koska on kivampi nukkua hyväntuoksuisena.
3. Tumma, syvä ruskea sisustuselementtinä. Sisustukseen liittyen myös juuri tuon värisen lattian päälle tulevalle juuri tuon väriselle sohvalle tuleva lampaantalja, joka on tehty mutsin tutun lammasfarmin ex-asukista, ja se on niin harvinaisen värinen, ettei sellaisia lampaita kuulemma synny läheskään joka vuosi.
4. Glögi. Se vaan on niin hyvää, ja joka kerta kun korkkaa glögikauden, se maistuu vielä paremmalle kuin muistikaan.
5. Pörri. Se vaan on onnenpäivä. Viime aikoina olen nähnyt aika paljon painajaisia, ja sitten kun herään siihen, voin ryömiä sen kainaloon ja se refleksimäisesti vähän paijaa eikä ahdista enää.
6. Nauraminen. En muista, koska olisin nauranut niin kuin nauroin kun olin leffassa katsomassa uuden Jackassin. Ulvoin possunaurua kuset housussa ja hakkasin itseäni kiemurrellen. Eilen Pörri myös kokeili Minkin synttäreitä varten ostamaani maastonvihreää minihametta, ja nauroin niin että tuli kyyneleitä. Nauramisesta tulee hyvä fiilis, eikä ole väliä, mille nauraa. Oikeastaan tässä on se, että mitä tyhmemmälle jutulle nauraa niin sen aidommat naurut. Mitä rumempi reppu niin sen paremmat eväät. MitÄH
7. L.A. Ink, joka tulee JIMiltä juuri siihen aikaan, kun olen kotona töistä, ja voin syödä ja katsoa sen ennenkuin teen mitään muuta. Kat von Deella on ihana ääni ja ihanat tatskat, ja ne tekee ihania taskoja ja minäkin haluan uusia tatskoja ja saankin niitä toivottavasti pian.
8. Positiiviset yllätykset. Se, kun joku asia on epävarma, ja sitten se meneekin paremmin kuin mitä pessimistinä (tai oikeastaan realistina) oli odottanut, varsinkaan kun sellaistahan ei yleensä tapahdu.
9. Aasialaiset ruoat, viime aikoina olen tuntenut järkyttävää himoa etenkin sushiin (jota aloinkin väsätä toissailtana kymmeneltä, kuinka järkevää) ja thaityylisiin wokkeihin, joita syödessä maistaa väkisin pienenpienen pilkahduksen aurinkoa ja tuntuu sille, ettei kaikki toivomme ole mennyttä.
10. Kaverit, joille voin vinkua irrationaalisia pelkotilojani muuttoon liittyen ja jotka vievät ja kutsuvat mut siisteihin paikkoihin ja ovat siellä mua varten. En oikein tajua, miten kaverit onkin niin ihania, enkä etenkään sitä miksi ne ovat, etenkin kun olen tällä hetkellä kitisevä ja ärtsy hermokimppu ja jeesustelen itsestäänselviä ja sellaisia asioita, joihin ei voi vaikuttaa ja joita ei kukaan normaali ihminen edes ajattelisi.
Noniin! Yksi asia, mitä taas kaipaisin, olisi joku mulle mieleinen tosi-tv-sarja, nytkun BB:kin taas loppui. Voisiko American Idol alkaa pian? Tai Daisy of Loven kakkoskausi, vaikken tiedä, onko sellaista edes tehty?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
