perjantai 21. joulukuuta 2012

Tears on tape

Nythän on lähes kaikilla joululoma. Itse olen siitä aivan vitun helpottunut.

Tänään aamulla menin aikaisin töihin, jotta voisin lähteä aikaisin. Unohdin, että meillä oli aamulla jouluhartaus duunissa, ja koska olin niin aikaisin siellä, en voinut olla menemättä työkavereiden kanssa sinne. Itketti aivan vitusti. Se evankeliumi (jota en ole kuullut vuosiin), Maa On Niin Kaunis ja kaikki muut jessebiisit. Mietin yhtä prosessikaaviota tiukasti ja pysyin kasassa. Sitten erehdyin katsomaan jotain eläingiffejä, ja nekin itketti. Kävin läpsimässä itseäni poskille naistenhuoneessa. Luin uudestaan täysin tuntemattoman työkaverin meilit, joissa se kertoo äitinsä kuolemasta. Purin kynsinauhoja ja join niistä vähän verta. Loppupäivä meni aika hyvin, tein tehokkaasti ei-mitään-järkevää ja lainasin duunikirjastosta jonkun hipsterin kirjoittaman itseriittoisen markkinointikirjan ja kyynistyin hyvin. Hetkeksi.

Bussi oli myöhässä, ja siinä kylmässä lumimyrskyssä alkoi taas itkettää. Sitten laitoin vielä luureihin HIMiä soimaan, ja sitten itkin ihan oikeasti kun Ville lauloi Razorblade Kissiä:

"I want you to love me
Cause you are the one
Cause you are the one
Cause you are the one"


Huh huh. Ketä muuta vähän väsyttää?