Tänä aamuna mulla oli kankkunen, kunnes muistin, että olin juonut vain kaksi lasia punkkua ja jättänyt loput kyltymättömälle "nainen kuin pohjaton kaivo" Nuulle, ja päätin ryhdistäytyä. Mulla oli hirveä olo. Käsiin sattui ja oksetti ja kuvotti. Se johtuu varmaan siitä, että ostin eilen vahingossa mun ja Nuun lemppipunkkua (Cono sur Tocornal, 5, 75 €) LIILAKORKILLISENA. Me ihmeteltiinkin, mitä se tarkoitti. (Se tarkoitti siis: SISÄLTÄÄ MYRKKYÄ!)
Tänään selvisi asia, jota olemme ihmetelleet jo kuukausia: miksi koodinimi "Professorilla" ei ole omaa nettiä; se on muuttanut taloon joulukuusta (mikä on oikeesti aivan ihanaa, koska koodinimi "Professori" on tosi hyvä tyyppi, ja kaiken muun hyvän lisäksi myös tyyppi, johon tällainen hulttio ei muuten never tutustuisi - tämän sanon siis siksi, ettei kukaan luulisi, että pilkkaan häntä), ja siitä lähtien yrittänyt säätää sitä itselleen ja lainannut mun nettiä aina, kun mä en ole ollut siellä (n. välillä kello 1-6 aamulla siis). Tänään se vihdoin sanoi (minun vihjailtuani asiasta useammin kuin kymmenen kertaa päivässä lyöden häntä keittiövälineillä päähän), että minun pitäisi soittaa sinne Soneralle, koska siitä ei vain tule mitään. (ai JAA?) Soitin. Vastasivat:
"Sol Palvelut."
Sinne se on sitten soitellut viimeiset N kuukautta ja avautunut internet-ongelmistaan hyvin vahvakorostuksellisella englannillaan; jossain on aikamoinen läjä vittuuntuneita siivoojia.
(Täytyy varmaan illalla leipoa kakku ja lähettää se SOL:iin.)
Mun pilkka tästä aiheesta olisi muuten hiton paljon syvenpää ja niin, pilkallisempaa ellen itse ulkomailla opiskelleena tietäisi, kuinka AVUTTOMAN VAUVAN (tai määkivän vammaisen, Nuu, tämä on niin kaunis kuvaus että annetaan sen elää!) tasolle sitä vaipuu, kun kukaan ei puhu mitään kieltä, mitä itse sillä hetkellä mieluiten puhuisi. (Muistan hyvin sen turhauman, kun Pietarissa yritin onnettomana ostaa PALAN kakkua, ja kuinka konditoriantädit sitkeästi eivät osanneet antaa minulle kuin KOKONAISEN kakun - siitä huolimatta, että kaikki muut poistuivat liikkeestä mukanaan PALA KAKKUA eikä mitään KOKONAISTA, ja vaikka kuinka yritin lausua "palasta" ja osoitella muita kakkupalallisia ja olla hellyyttävä - olin siis ilmeisestikin onnistunut kommunikoimaan, että halusin KAKUN, kokonaisen KAKUN enkä suostuisi poistumaan, ennen kuin minulle annettiin KOKONAINEN KAKKU - minkä tietenkin lopulta otinkin, hitto vie, siinä vaiheessa ansaitsin oikeastaan kaksi KOKONAISTA KAKKUA.)
Venäjällä on muuten ihan turha yrittää näyttää hellyyttävältä. Nobody cares.
Tänään meidän koulun kehitysyksikön joku kysyi, kiinnostaisiko mua hakea myyntipäälliköksi johkin B2B-firmaan. Mä en tajua: mikä ihme mun laiskassa, veltossa ja ryppyisiin ja kulahtaneisiin vaatteisiin pukeutuneessa, juuri heränneessä olemuksessani ja harjaamattomissa hiuksissani huutaa: myyntipäällikkö! (Tässä se menee!)
Koska mä vastaan kaikkeen "teetkö"-juttuun defaulttina "kyllä" (minkä seurauksena päädynkin usein itselleni todella epäsopiviin jopeihin - se, minkä vaikutuksen mä annan ja se, millainen mä olen on mitä ilmeisimminkin TOSI isossa ristiriidassa), olin todella ihmeissäni, kun osasin sanoa: ei. (No, rehellisesti sanottuna se johtui ainoastaan siitä, että se olisi alkanut maaliskuussa, ja minulla on oikeasti tämä opinnäytetyöhelvetti vielä läpirämmittävänä...enkä mä HALUA töihin, HALOO!)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Työssä on kivaa, siitä saa rahaa. Työssä voi esimerkiksi viettää tuntikausia olemalla tekemättä töitä ja sen sijaan lukea sarjamurhaajista juttua, voi klikkailla facebookissa ja katsoa vähän väliä josko olisi tullut sähköpostia että "tule meille töihin, saat paljon rahaa."
Töissä voi myös vastata puheluun ja sopia työhaastattelun.
Töissä voi myös olla kertomatta työkavereille että muuttaa toiselle paikkakunnalle ja etsii toista työtä.
Töissä on kivaa.
On mustakin töissä kivaa. Mun mielestä pois töistä on vaan kivempaa.
Enkä mä sitäpaitti oo koskaan ollut tuommoisissa töissä. Mitä mulle tapahtuu töissä: mä sekoan, teen pitkiä päiviä, revin palasia vuorotellen selkänahastani ja sydämestäni, sainaan sopimukset sydänverellä, liimaan kirjekuoret sieluni riekaleilla.
Isäni oli yrittäjä.
Siis sainaan työsopimuksen. En työskentele positioissa, jossa "sainataan sopimuksia", tietenkään.
:D:D:D
haha, mäkin tosiaan soittelin sinn eruotsalaiseen terveyskeskukseen aika tovin ja kyselin muovituotteista. ihmeellisintä on, ettei ne voi sanoa et älä saatana enää soita tänne, sulla on VÄÄRÄ numero! ne vaan antaa sönköttää, kuukausien ajan. sairasta.
muuten, en juonut enää kun lähdit, ja olen siitä erityisen ylpeä.
hienoa, että sanoit ei, ja todella hienoa myös, että tollasia sulta kysellään, vaikka koitat naamioitua parhaasi mukaan työkelvottomaksi aina koulussa, niinkuin minäkin.
Mä olen muuten hyvin "naamioitunut työkyvyttömäksi", jopa niinkin hyvin, että olen muuttunut sellaiseksi.
Olin tänään viisi tuntia töissä, vieläpä mukavissa ja helpoissa maailman alimman suorittavan tason aivottomissa töissä, ja heti alkoi ahdistamaan ja masentamaan niin, että tekee mieli kaivautua Prozac-kasaan kunnes nenänpääkään ei näy.
Plus et mä sain 140 laskun Elisalta. Mä en tiedä oonksmää jotenki yksinkertainen, kun mun mielestä jos laskutusväli on LYHYEMPI niin laskun pitäis vastaavasti olla PIENEMPI?
Lähetä kommentti