Mitäänsanomatonta aamujorinaa

Koska mä kävin jo bloggaamassa Mierolaisen kommentit täyteen, tänne ei tarvitsekaan oikeastaan kirjoittaa enää mitään. Sori, Miero, mutta sulla on vaan siellä niin matalat nuo sähköaidat, että pääsen aina kiipeämään niiden yli, vaikken haluaisikaan.

Tänä aamuna ulkona on tosiaan ihan Brittein saaret (kts. Mierolainen). Tosi tyypillistä, että Suomelle käy just näin: kun ilmasto alkaa muuttumaan, tulos on tämä. Ei VOINUT tulla vaikka sitten helteitä talveksi (jos tää pallo kallistuis vähän...no, ehkä ensi vuonna), tai sitten pysyä se lumi ja olla nättiä ja lapset kiljuu pulkkamäessä ja lumipallo mäiskähtää rehtorin takaraivoon. Ärgh. Mä kaipaan talvea, mä pidän talvesta. Silloin on nättiä ja saa pitää kaulahuiveja ja pipoja ja juoda jotain lämmintä kun tulee sisään (ja Nuu voi kertoa, miltä tuntuu lämpöinen koiranpentu jaloilla talvella, niin!) ja ehkä vähän terästääkin, koska on niin pirun kylmä.

Mun lapsuuden talvet on miinus 30-asteisia, varsinkin Lapissa vietetyt. Mä en voi ymmärtää tällaista pelleilyä. Mä en ostanut edes talvitakkia tänä vuonna. Suomen kielikin on vaarassa: mitä käy äitini hellimällä termille välikausi? (Joka syksy hirveä kriisi, että onhan koko perheellä nyt välikausikengät ja välikausitakki ja sitten TALVIkengät ja TALVItakki - välikausi oli usein myös salamerkitys ASIOILLE JOITA PANU HALUAISI OSTAA MUTTEI SAANUT; Juu ei tuota osteta, tuohan nyt on tuommoinen välikausitakki, ei sillä tarkene enää kuin viikon. Juu, välikausikengät. Ei. Välikausiasioiden ostamiseen oli ilmeisesti tarkoitettu vain yksi tietty viikko vuodesta, mutta kukaan ei koskaan kertonut, mikä viikko se niistä oli.) Aikuisena on ihanaa, kun saa ostaa mitä haluaa, mutta toisaalta, eipähän ole varaa ostaa yhtään mitään kivaa. Kolikon kääntöpuoli täällä taas hei.

Mä olen tänäänkin vain töissä, sekä yritän järjestellä tapaamista ihmisille, jotka eivät halua toisiaan tavata. Mä olen ollut tällä viikolla niin paljon töissä, että mä näinkin heti sitten yöllä painajaista ex-ex-töistä jossa menin duunikaverin kanssa Näsinneulaan syömään ja meille tuotiin viinipullo, joka oli tyhjä. Paha, paha. Ensi viikolla en kyllä mene ollenkaan töihin ettei mun ihana unimaailma (jossa on hauskempaa kuin hereillä) mene pilalle lopullisesti.

Tää viikko on muuten siitäkin persheestä, että mun ei pitäisi olla täällä, vaan reissussa, kännissa palmujen alla. Koska nyt on toisen asteen koulujen loma, ja erään ystäväni (joka menetti onnettomuudessa erään ruumiinosan joita onneksi oli kuitenkin alkutilanteessa kaksi) piti saada hieman rahaa vakuutusyhtiöltään, jotka me vastuuttomat nuoret aikuiset oltiin päätetty karata jonnekkin lämpimään kulauttamaan kurkkuun. No, eihän ne tulleet ajoissa, minkä vuoksi mä kärvistelen täällä jalat märkinä ja kaamosmasennuksen viime haituvia hätistellen. Menemme siis kesällä.

No, nyt mä alan tekemään aamiaista, koska onnistuin oikeasti jopa käymään kaupassa eilen: mulla on herkkuja. Tänään syödään avokadoja, appelsiineja ja munakasta. Nam. Ja värjätään tukka tummemmaksi, koska aina kun värjää tukan, tulee ihan uusi fiilis. Ja nyt kun on brunetti, voi värjätä tukan niin usein kuin haluaa, eikä ikinä käy niin, että hiukset on värjäyksen jälkeen ihanan väriset, muttei päässä.