Bluukkariin! Argh. Meidän lempijuottolaan oli tullut kirjoja. Mun kävi niitä kovasti sääliksi, koska ne todennäköisesti joutuvat vain kännitappeluiden lyömä-aseiksi tai oksennuksen peittely-esineiksi tai joksikin lasinalusiksi, mutta toisaalta ne istuivat siellä oikeastaan aika tyytyväisen näköisinä. Minulle tuli heti parempi mieli, kun näin ne siellä (paitsi sen "kirjanpidon perusteet, mitä mitä miksi miksi????!!), vielä parempi siis kuin mitä oli jo siitä, että oli lauantai ja oli edessä viintä.
Täytyy varmaan vapauttaa ne sieltä yksi kerrallaan. Kommandopipo esiin, Nuu!
Mun tilannekatsaus eilisestä löytyy muuten Nuun blogia ennen, ei jälkeen, niinkuin pitäisi. (Olen huolissani, etteivät lukijat löydä mun teologista helmeäni.)
Kiitos.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
14 kommenttia:
vähänkö olisi kiva saada vankeutta kirjojen varastamisesta bluukkarista. kiinni jäisi tietenkin juuri "kirjanpidon perusteet" kourassa verekseltään.
oon niin krapulassa, että huihai.
Oh, feddle-dee-dee!
Näen sieluni silmin kissaparin raidallisissa kokoasuissa ja varasmaskit kasvoilla kulkemassa rappusia pitkin. Olalla tietenkin isot juuttisäkit ja käsissä myös sorkkaraudat.
Omenalimu on ihan valtavan parasta ja Kotiteollisuus repii hermoja. Tällaista tänään töissä.
Hyi shatana.
Niiden kirjojen vapauttamiseen ei tarvitse sorkkarautoja, mutta olet oikeassa: jotain on oltava mukana, jotta mahdolliset silminnäkijät (jos näin voi sanoa Bluukkarin "asukeista") voidaan hiljentää.
Efektiivisin taitaa olla vanha kunnon Magnum, johon Nuu onkin jo onneksi luonut suhteita.
Helpoimmin Bluukkarin asukin tosin hiljentää kunnon viskishotilla.
:D Kuulostaapa epämukavalle paikalle.
Ärsy kun typotin tos aikasemmin, eli fiddle-dee-dee, huomenna on uusi päivä.
Onpas täällä nyt hiljaista.
Nuu tais kuolla ja mä en ehdi kaikelta tältä syömiseltä edes koneelle.
Oon syöny seuraavat asiat: ehkä kaksi kertaa pastaa ja paprika-soijasuikale-kermakastiketta, kerran samaista kastiketta ja paistettuja perunoita ja kerran pastaaa juustolla.
Nyt paistan kananmunia ja haaveilen karkista.
Muuten olen selvinnyt kuin koira veräjästä, mutta syömishäiriö kyllä taisi tulla.
joo, olen käytännössä kuollut. ja leona laulaa enää vaan niitä vinkumisosioita, mun pää tikittää jo räjähtämisen merkiksi.
söin hiukan keittoa, koska voin niin pahoin etten muuhun pysty, mikä on tavatonta.
APUAAZA! HILJAA! MITÄ??!
lempijuomani on ilmainen viina, mutta sitten aina luulen voivani juoda sitä jotenkin varastoon. ei mennä panu enää ikinä ulos. enkä mä voi mennä sinne yhteen paikkaan enää töihin, miksi aina kaulailen kollegoja?
Mä taas täällä jo suunnittelen seuraavaa reissua, koska mulla oli ihan hirveän hauskaa enkä mä kaulaillut ketään:D
Oli sullakin hauskaa älä oo noin angstinen!
Toi varastoon juominen on mullakin vähän sellainen pahe mutta se on kiva pahe oikeastaan.
Mä en oo syönyt kuin lihapullia. Niiden suojakaasu haisee niin helvetin infernaaliselle että.. ei pysty kuvailemaan.
Se on kuulkaa ku laittais rahaa pankkiin kun juo paljon ilmaista viinaa.
Lähetä kommentti