Hyvänmielen päivitys blogiparkaan

Kun kävin katsomassa, josko Panu olisi kertonut jotain satumaisen ihania tarinoita, eikä siis ollut, vuosi pienii blogi melkein verta. Ei ketaan! Tässä on vähän sama juttu kuin monissa muissa jutuissa, kai sen mieli on niin pahoittunut, koska se on tottunut jopa usean merkinnän päivävauhtiin, ja siksi ajattelin kirjoittaa kaikenlaista sekavaa, ja myös muutaman yhdentekevän jutun joukkoon mausteeksi.

Tänään tuli todettua, että olen maailman yksi parhaista uuninputsaajista. Hyvin, hyvin lahjakas, mutta silti nöyrä ja vaatimaton. Sain siitä palkaksi pakasteruokaa, joista osa on erään äidin tekemää, ja olen siitä enemmän kuin iloissani. Maailman parhaaseen apuuni, jota yritän laajentaa myös muuhun siivoustoimintaan, luotetaan myös perjantaina sataprosenttisesti, vaikka olen aivan varma, että olen unohtanut jotain. Vähän sama, kun joskus väsyneenä tai darrassa, tai mikä pahinta; molemmissa, tajuaa jonkun jutun olevan läppä, muttei tajua sitä läppää. Se on aika turhauttavaa, ja sitä paitsi outoa, koska luulisi, että läppä olisi tajuttava, jotta tajuaisi, että se on läppä. Metafysiikka on jopa tällä tasolla hyvin kummallista, ja jos jollain ei ole sanottavana muuta kuin ettei tämä oikeastaan ole metafysiikkaa, niin vastaan jo valmiiksi: ONHAN.

En jaksa soittaa Panulle, joten kerron täällä, koska tämä tavoittaa ehkä jopa puhelinta nopeammin, että Punkki oli tänään parturoinut sen karvaisen kissakortin. Kyllä, ajanut sille armeijakampauksen, ja vieläpä tottakai sängyssä, joten nyt on miukun tupeeta peti täynnä. On se sairas otus; vaikka, kohta voidaan laittaa se tienaamaan meille rahaa myös parturoinnilla aivokirurgian, sytykkeiden repimisen ja taianomaisten sirkustemppujen lisäksi. Ei niin huono sittenkään, vaikka meinasin saada paniikin, sillä silittelin sitä korttia aina lukiessani kirjaa. Nyt on sekin hupi lopussa sitten niin.

Tänään maksoin osuuteni lentolipuista ja hotellivarauksesta Barcelonaan, ja alkaa totisesti nousta fiilis sitä kohtaan. Kuten Minkki kertoi, on sielläpäin Eurooppaa jo ihan kevät, ja meidän reissuun on vielä reilu kuukausi. Hienoa on, jos matkalla saa kevyen päivetyksen, tai mielummin toki oikein ruotsalaistuttörusketuksen, koska sitten sillä matkalla voi lesota pidempään, eikun siis sen kauniita muistoja voi vaalia sydämessään.