maanantai 4. helmikuuta 2008

En vaan osaa/muista/tajua/pysty.

Mulla on taas havaittavissa assaritautia, vaikkakaan en ole niin pahasti sairas kuin olin viime kesänä. Tähän kuuluu monia oireita, kaikista eniten elämää vaikeuttavia niistä ovat se, ettei muista mitään ja se, ettei osaa tehdä mitään, ellei joku käske; käskettynä sitten taas tekee ihan mitä vaan lainkaan kyseenalaistamatta tai pyrkimättä helpottamaan tehtäväänsä. Assaritaudissa syö kaikkea kylmänä, ja erittäin harvoin oikeaa ruokaa, ellei sitten mene ravintolaan tai joku muu muusta syystä sitä valmista. Lisäksi on jatkuvasti ostettava uusia luotettavan näköisiä asuja, sillä pyykkiä ei paitsi ehdi, myöskään tajua pestä, koska kukaan ei käske. Lisäksi on koko ajan pidettävä lehtiötä ja kynää kätösissään, koska jos joku pyytää tekemään jotain, on siitä kirjoitettava kaikki ylös, sillä niitä ei edes välittömästi sanomisen jälkeen pysty muistamaan; muistikeskus muuttuu hanhen seläksi, ja kaikki vaan liukuu pois jälkiä jättämättä. Muistiinpanojen informatiivisuuteen on myös kiinnitettävä huomiota, sillä ns. avainsanat eivät assaritaudissa auta mitään, tai ainakaan tuota koskaan oikeaa lopputulosta, vaan aivan uskomattomia tulkintoja ulkopuoliselle hyvinkin loogisista sanajonoista.

Mulle on aina ollut kovin tärkeää pitää lupaukseni ja välttää oharien tekemistä. Aina, jos vain suinkin inhimillisesti mahdollista, teen siten kuten olen luvannut ja saavun sinne, minne pitikin, siihen aikaan kuin sovittiin. Tästä tietysti poisluetaan ne kerrat, jolloin estämässä on jonkinlainen force majeure -syy, joka siis tekee toteuttamisesta yksinkertaisesti mahdotonta itsestä riippumattomista tekijöistä johtuen; mutta jos kyse on vain itsestäni, yritän aina olla ajoissa, pitää lupaukseni ja tehdä osuuteni. Siksi tuntuu käsittämättömälle, jos joku ei niin tee, ja se on myös tietyllä tapaa loukkaavaa ja saa aikaan tunteen, että itse on jopa vähän tyhmä kaikessa joustavuudessaan ja yritteliäisyydessään. Samaan kastiin kuuluu myös tietty huonotapaisuus; juuri jonkin harmittavan, mutta pakollisen force majeure -syyn sattuessa en kaipaa niinkään sääliä, vaan hyväksyntää tai ihan normaalia reagointia ja vastausta. Mutta siihen en mene tarkemmin enkä kyllä oikeastaan edes syyllistä ketään, kunhan vain saan aina hiukan pahan mielen, vaikka sitä harvoin ilmoille päästänkään.

9 kommenttia:

Mierolainen kirjoitti...

Nyt ollaan samankaltaisia kuin siiamilaiset kekkoset. Mä pyrin kaikin mahdollisin ja vähän mahdottominkin tavoin olemaan ajoissa jos olen luvannut saapua jonnekin ja saan hermoromahdusta jos/kun toinen osapuoli ei näin teekään. Siat.

nuunis kirjoitti...

siat. olipas hyvin sanottu.

Anonyymi kirjoitti...

mä taas oon aina myöhässä, mutta symppaan kaikkia assaritaudin omaavia: mieluummin ottaisin syövän JA heroiiniaddiktion JA amputaation.

Nihkein on musta ehdottomasti toi saatanan kylmän ruuan syöminen: muistan eräänkin elämäni huippuviikoista, jolloin elin halloweenleivoksilla, jonka päällä oli irvistävä kurpitsa sekä karjalanpiirakoilla ja juustoviipaleilla. Nämä kun sattuivat olemaan ainoat asiat jotka tulivat pieneen assarinmieleen, joita oli helposti saatavissa ja joita saattoi syödä sängyssä ilman välineitä.

Se on kans kiva et paitsi et on puutostautinen, ostaa joka aamu duunimatkalla uudet vaatteet, koska ajatus pyykin pesemisestä on niin mahdoton.

Joidenkin kohdalla tautiin liittyy lisäksi jonkinasteinen Alko-ongelma, mutta tämähän on tietenkin yksilökohtaista.

nuunis kirjoitti...

tiesinkin, että panu jos kuka ymmärtää assaritaudin syvimmän olemuksen. oot saattanut myös nähdä hyvin, hyvin pahan assaritautisen, joka tuli aina kioskille juomaan pussisiideriä suoraan töistä tai joi persikkavodkaa suoraan pullosta, se oli surullinen tapaus se.

Anonyymi kirjoitti...

Se on onneksi kuollut, R.I.P.

Anonyymi kirjoitti...

Ai niin, unohdit yhden assaritaudin mahtavimmista oireista: JÄTTEIDEN SYÖNNIN! Niin. Kuka muu aikuinen ihminen on täysin valmis, aina, kyselemättä, syömään muiden jätteitä vieläpä INNOISSAAN JA KIITOLLISENA (ja pää kiinni kotiäidit, teitä ei nyt lasketa ihmiksi koska tää on nuuniksen blogi)?

Aivan. Mutta assari syö: vai jäi Nokian kokouksesta epämääräistä salaattia, josta on noukittu kaikki hyvä: MULLE! Puolikkaita kanakepakkoja koko päivän seisoneella Satay-kastikkeella lojumassa sivupöydillä: MULLE! (vaikka ois kuin vitun allerginen maapähkinöille...)

Hintelän Idols-tähden puoliksi syömät munanuudelit: MULLE!

Eiku...ei tietenkään mitenkään perustu omiin kokemuksiin. Nevä.

nuunis kirjoitti...

:D hahahaha! panu tavoitti taas yhden hienon piirteen; se on kumma kuinka aika kultaakin muistot, eikä tosiaan mitä kaikkea onkaan innolla syönyt, vaikka niissä oli hampaidenjälkiä tai ihansamamitä.

1/4 runebergintorttu: MULLE!

lahjaminttupastilleja: MULLE! niin paljon että löyhkään mintulle viikon!

<3 i'm loving it!

Anonyymi kirjoitti...

Koska mä voisin kirjoittaa tästä aiheesta vaikka gradun (ja kirjoitankin varmaan, jahka edellisen assarikokemukseni jälkeen määrätyn lääkeläjän jälkihöyryt poistuvat päästäni), lisään vielä yhden oireen luetteloon silläkin uhalla, että tätä voidaan pitää bloginvaltauksyrityksenä: KYSEENALAISTAMINEN.

Kyseenalaistaminen on olennainen osa assaritaudin määritystä. Oletetaan, että olet 25-vuotias aloittaessasi assistenttina: kävellyt ja puhunut jo noin 23,5 vuotta, tehnyt työtä siinä kymmenen vuotta, käyttänyt tietokonetta semmoiset 13-14 vuotta, matikkaa semmoiset 12 vuotta. Mutta sinä päivänä kun astut sisään uuteen officeen ja sinut esitellään "sinä uutena assarina" (kuka välittää nimistä, Paholainen pukeutuu Pradaan-tapa käyttää kaikista assareista yhtä nimeä on ihan yhtä vallitseva Helsinkiläisissä mainostoimistoissa), jotain tapahtuu: ALAT KYSEENALAISTAA.

Kyllä, 1 + 1 on aina ollut 2. MUTTA: miten se yhtäkkiä tuntuukin niin epävarmalta, epäloogiselta ja vain VÄÄRÄLTÄ?

Kyllä, tämä on markkinoinnin maailma, jossa 1 + 1 on kolme.

Yhtäkkiä huomaa miettivänsä sen lisäksi, että pohtii ovatko omat vaatteet firman linjaan sopivat, myös onko oma a) kävelytyyli b)puhetyyli c) naama d) alusvaatteet e) päivässä juotu kahvikuppimäärä firman politiikan mukainen VAI PITÄISIKÖ VAIN ALKAA ITKEMÄÄN JA TAPPAA ITSENSÄ?

Huomaa, että joutuu miettimään, oliko se niin, että tavatessa uusia ihmisiä kätellään ja sanotaan nimi, vai oliko se sittenkin niin, että raavitaan kainaloa, paiskataan tuoreella paskalla ja sanotaan "ugh."

You are now enterin assistantland. Please leave all that you learned before this behind.

You can continue breathing the way you did, if you insist.

But, of course, you´re doing it all wrong.

Kesäminkki kirjoitti...

täällähän on kaikki tarpeellinen jo sanottukin, joten en sano enää mitään. paitsi että tismalleen ja juuri niin!