torstai 7. helmikuuta 2008

Days of our lives

Mä kamalan paljon tahtoisin, että keksisin jotain sanottavaa, mutta juuri ehkä siksi en keksikään. Sitä vaan ei voi pakottaa, niinkuin hevosta ei voi pakottaa juomaan (olen kyllä koittanut), tai hiuksia olemaan hyvin. Lisäksi havaitsimme Panun kanssa tänään, ettei kannata pilkata oransseja ihmisiä, koska sellaiseksi saattaa siksi muuttua itse; asuinpaikan valaistusta säädetään salaisella operaatiolla sellaiseksi, ettei oranssisuutta erota ennenkuin on ulkona ja ennenkaikkea liian myöhäistä, ja joutuu itse pilkan kohteeksi. Vaikka oranssi siis on rumaa, älkää pilkatko.

Eilen aamulla, kun olin lähdössä kouluun, olin jo lyömässä ovea kiinni, kun tajusin, ettei mulla ollutkaan avaimia mukana. Aivan viime hetkellä, kun lukon kieli oli alkanut painua uhkaavasti sisään lukitakseen minut ulos, sain tartuttua siihen tahmatassumaisesti ja estettyä sen sulkeutumisen, joka myös oli tapahtumassa tavallista hitaammin, kiitos ovea turvottaneiden sateiden. Pelastuin siis viime hetkellä maksamasta isännöintitoimiston sedälle osaa Tampereen budjetistani.

Tästä kaksi viikkoa eteenpäin lauantai on mun lempipäivä; tänä lauantaina mennään keikalle ja ensi lauantaina laitetaan tatuointia. Vaikka, nyt kun en aio ennen viikkoa 8, näin aikuismaisesti sanottuna, mennä töihin, niin ei päivillä ole niin suurta roolia kuin normaalisti; esimerkiksi maanantait harmittavat huomattavissa määrin vähemmän.

Lisäksi vihdoin, VIHDOIN sain sen: kuningasrubiinin, ei vaan, se oli muumeissa, mutta siis hauskahkoja googletuksia, joilla tänne on päästy. Kummallista, kuinka huomasinkaan ajattelevani, ettei mikään seksiin tai muuhun epäsovinnaiseen liittyvä ole oikeastaan mainitsemisen arvoista hauskaa, mutta sitten, kun pääsin siitä yli, huomasin, että täältä on oikeastaan yritetty löytää vastauksia melko tärkeisiinkin kysymyksiin. No siis, ja jottei kenenkään hermo mene, vaikka miksi menisi, kun on perjantaikin eikä edes sada, mutta joka tapauksessa, tässä ne ovat, ja tahtoisin vielä muistuttaa, että olen niistä erityisen ylpeä. Vaikka lisääkin saattaa tulla ja pian, sillä Panu nokkelana mönkijänä käytti otsikossa sanaa LSD, ja siitäkös vasta riemu ratkenneekin ja jos ei nyt ihan linnanjuhliin päästä niin putkaan ainakin! Sitten yritän jo tässä lauseessa sanoa ne hakusanat, taisin onnistua tärväämään ainakin kaksi lausetta, vaikka aloittaessani olinkin onnistumisestani varma; Gerlanderin Aulis olisi hyvin, hyvin vihainen. Ne ovat: "kuinka helposti kylkiluu murtuu" ja "oharien syy". Aika antikliimaksista, eikö, kaiken tämän jälkeen?

6 kommenttia:

Kesäminkki kirjoitti...

oi mitä mahtavaa levottomuutta! sä olet pukenut tekstiksi kaiken sen pakokaasun, joka vain kiertelee mun päässäni löytämättä uloskäyntiä.
hevosta ON mahdoton pakottaa juomaan TAI syömään, tiedän itsekin kumpaakin kokeilleena. ja muumeissa on lukuisia hienoja anekdootteja, kuten satumainen lahja, jota voi käyttää melkein missä yhteydessä hyvänsä. paitsi pedissä en sitä ehkä tohtisi sanoa, ettei se johtaisi epätodellisen korkeisiin odotuksiin sekä valtaisiin pettymyksiin. ja vielä piti sanomani, että... ai NIIN, nyt muistankin taas! että sulla on aika paljon hienommat hakutulokset kuin mulla, ja että ilmeisesti sun analytics toimii, eli mä kai osasin kertoa sulle sen laittamisen oikein.
jeii!

nuunis kirjoitti...

kyllä, tosiaan, pedissä satumaisen lahjan käyttöä sanana kannattanee välttää juuri em. syistä.

kiitos tosiaan noista kuuluu juurikin sulle minkki, GIRL POWER kun saatiin noin hienosti se laitettua, että tulosta senkun nakuttaa tulemaan!

Mierolainen kirjoitti...

Mäki haluan analyticsin. En ehkä jaksa raksaa sitä. Mutta.. mulla oli joku juttu mielessä mikä tästä kirposi. Se oli varmaan joku tosi tärkeä juttu jonka unhoitin. Juu.

Joo.


Ääh.


Mä voisin käyttää satumaista lahjaa pedissä sillä olenhan sellainen. Hah.

nuunis kirjoitti...

no jos mä jonkun ohjauksella sain sen laitettua, niin uskon et m. pystyy siihen vaikka unissaan vasemmalla kädellä samalla keittäen makaroonia. eli kannattaa koittaa, ei varmana mee kauaa.

Kesäminkki kirjoitti...

oh, toi olis muuten kenties parasta: _olla_ satumaisen lahjan henkilöitymä! vain harvat ovat, olkaamme nuu ylpeitä kun tunnemme yhden sellaisen!

panu kirjoitti...

Sadistisena ja sairaana ihmisenä haluaisin uskoa, että googletukset "oharien syy" ja "kuinka helposti kylkiluu murtuu" ovat saman ihmisen ja jälkimmäinen tapahtuma olisi seurannut ensimmäistä. Toivottavasti ko. henkilö sai blogistamme tärkeitä neuvoja elämänsä polkua valaisemaan.

Mua kyllä hieman järkyttää, että mun jännittävä otsikkoni ei ole (vielä!) lainkaan tuonut meille uusia (huumeongelmaisia lapsiinsekaantuja) lukijoita. Sitä obotellessa!