perjantai 22. helmikuuta 2008

Come, let's pray for the weekend, babe!

Olipa kerran ja perjantai, ja sitä eli tyttö nimeltä Nuu. Tänä perjantaina sää oli aamulla ruma ja sateinen, mutta lämpeni iltapäivää kohti jopa niin voimakkaasti, että Nuu istuessaan aulassa lasikopissaan melkeenpä hikeentyi. Tiedättehän, sillä Britneyn I'm A Slave For You - musiikkivideon hyvännäköisellä tavalla. Nuu vastaili harvakseltaan soivaan puhelimeen samettisella äänellään, puhelinflirttaili häpeilemättömästi komean uuden työntekijän kanssa ja leimasi kerran epähuomiossa pöytään; mutta huomasi myös värin lähtevän kumittamalla jopa melko helposti. Nuu oli ylpeä erittäin nopeasta numero- ja aakkosjärjestelytaidostaan, ja kaikki olivatkin siitä sekä kiitollisia, että vaikuttuneita. Nuu muisti myös erään palaverin, jota kuka ei hänen uskonut muistavan, joten Nuu myös yllätti ihmisiä positiivisesti. Nuu myös näytti kieltä eräälle mikrotukihenkilölle, mutta vain leikillään, tai niinhän kaikki luulevat. Lisäksi Nuu yritti kommunikoida rekkakuskin kanssa, joka puhui kieltä, jota kukaan ei tunnistanut, joten menestys oli yllättäen varsin heikkoa.

Tulevaisuudessa tasan 50 minuutin päässä tästä hetkestä Nuu lähtee toisen vanhempansa luokse hakemaan koiransa, Punkin, ja he ajavat Nissan-merkkisellä autolla pitkin valtatie numero ykköstä kohti kotiaan. Siellä Nuu ja Punkki nauttivat päivällistä, jonka jälkeen Nuu menee ehkä solariumiin, tai ainakin Alkoholiliikkeeseen ostamaan kaksi, ellei jopa kolme pulloa halpaa, mutta mainiota chileläistä punaviiniä. Nuu soittaa yhdelle parhaista ystävistään, jota kutsutaan etenkin interaktiivisesti useimmiten Panuksi, ja houkuttelee tämän Punkin varjolla juomaan punkkua ja valmistautumaan viikonloppuna tapahtuvaan rentoutumiseen. Panu lienee vastahakoinen, ellei jopa angstinen useista sattuneista syistä, mutta Nuu ei aio antaa periksi; lisäksi Panu saattaa aavistaa periksiantamattomuuden niin voimakkaasti, että hänestä tuntuu, kuin hän olisi lukenut siitä jostain. Sitten Nuu ja Panu juovat viiniä, luultavasti katsovat televisiota sekä hyödyntävät tietokoneen mahdollisuuksia usein tavoin. Jossain kohtaa, jonka läheisyys on suoraan verrannollinen juotujen punkkupullojen määrään, Nuu ja Punkki saattavat Panun kotiinsa, sillä Panu ei tykkää nukkua vieraissa paikoissa, ja se on Punkille oikein sopiva iltalenkki; Nuu ei niistä lenkeistä niin välitä. Sitten kaikki menevät nukkumaan toivottavasti hyvillä mielin ja heräävät korkeintaan vienoon päänsärkyyn.

Hyvää viikonloppua kaikille höpönassuille siellä päätteiden edessä. Hyvin se menee.

3 kommenttia:

Mierolainen kirjoitti...

Olipas söpösti kirjoitettu ja toi tulevaisuusosio oli aivan mahtava. Jotenkin kummasti tuli tosta rekkamiesosiosta mieleen Eräs Saara ja hänen toilailunsa kyseisen ammatinharjoittajan kanssa (ei siis saman kuskin vaan saman ammatinalan. Tai en tiedä vaikka olisi sama kuskikin.)

Musta tuntuu että Inter-Panu ei osaa aavistaa mitään. Mä haluaisin muuten vetästä kovat kännit tänään. Ihan vain että voisin tupakoida.

Hyvää viikonloppua teillekin, tai no, netissä törmätään kumminkin vielä.

nuunis kirjoitti...

söpö on musta hyvinkin tavoiteltava adjektiivi, kiitos siitä :)

toi kuski puhui sellaista hiukan saksantapaista, ehkä, mutta se ei ollut venäjää, bulgariaa eikä unkaria ainakaan. se kyllä sanoi ihan lauseita, eikä vain ns. avainsanoja, kuten erään saaran tapauksessa. olen hyvinkin lukenut saman.

törmätään joo, ja jos kuljet keskusaukion halki tänään niin katso jos näät hippejä pölkkäreiden kanssa.

panu kirjoitti...

Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti, eikä susi koskaan syönyt Nuun isoäitiä eikä lohikäärme ryöstänyt Punkin morsianta Laveaa.