torstai 6. maaliskuuta 2008

Yksin

Koska Nuu on poissa ja minä tunnen tehneeni jo tarpeeksi kaikenlaista tyhmää yhdelle viikolle, päätin suunnata viettämään päivää ytimen humuun. Mun mielestä Espoossa asumisen paras puoli on se, että nyt voin tulla viettämään ihania hiljaisia vapaapäiviä keskustaan, eivätkä ne paikat, joissa haluan hengata, ole enää työ- tai kauppamatkani varrella, vaan, no, vapaapäiväpaikkoja.

Musta tuntuu kuin mä olisin ulkomailla.

Mä oikeasti rakastan viettää aikaa yksin. Mä hykertelen päivätolkulla etukäteen, kun mulla on tiedossa minä-päivä. Silloin mä herään pirteänä ja iloisena, koska tiedän, ettei mikään tule rasittamaan minua ja tiedossa on vain ihanuuksia. Mun minä-päivät koostuu päämäärättömästä haahuilusta, antikvariaattien haistelusta ja liian monien kirjojen ostamisesta, turhan roinan shoppaamisesta (tänään uusi kaitaliina keittiöön, no haloo, kevät tulee, pitää olla kevätliina! sekä hieno pinkistä ja liilasta huovasta tehty oviverho, joka menee ikkunaan heti kun on siivottu), kalliista kahvittelusta ja ehkä jopa leivonnaisesta, syömässä käymisestä, leffasta ja Kiasmasta, joka on ehdoton hauskuus numero yksi. Gallerioissa on usein kivempaa sälää, mutta Kiasmassa on vähän samat edut kuin ostoskeskuksissa verrattuna jonnekkin Uudenmaankadun tienoille kasaantuneisiin pikkuputiikkeihin: kaikki on kätevästi yhden katon alla, eikä tarvitse olla ulkona - mikä Suomessa vaan nyt valitettavasti on lähes aina hyvä asia. (Paitsi kesällä.)

Päivän kruunaa leffan jälkeen todennäköisesti lasi punkkua ja hyvä kirja jossain, missä soi musiikki mutta jossa pystyy silti lukemaan.

Onnellinen, tyytyväinen ja yksin.

Mä pidän ihmisistä, mutta musta tuntuu, että parhaiten mä näen yksin. Mä kuulen paremmin kun mä olen yksin, mun ajatukset on selkeämmät, kun mä olen yksin. Mä olen jotenkin enemmän läsnä kun mä olen yksin.

(Yksinolo on luonnollisesti kivaa vain silloin, kun sen saa itse valita; kun lähtee yksin metsään ja kieltäytyy kymmenistä kutsuista hienoihin juhliin...ilman niitä juhlia koko metsä on ihan perseestä. Yksinäisyyshän on ihan järkyttävää, ja silloin metsästä on vain ruumiin piilottajaksi.)

Mutta hei. Vitsi on kivaa sitten kertoa seurassa, mitä näki, ja kuulla, mitä muut näki ja nauraa sille, mitä kaikkea sitä ihminen voi nähdäkään.

Oikein ihastuttavaa talvipäivää teille kaikille. Älkää käyttäkö julkisia jos on kiire, ne on aivan sairaan myöhässä.

2 kommenttia:

Mierolainen kirjoitti...

Mä en tajua miten julkiset voivat olla myöhässä, talvisissa olosuhteissa talvella? Niidenhän pitäisi olla juurikin aikataulussa.

panu kirjoitti...

en mäkään tajua. Varsinkin kun ei ole ihan eka kerta, kun suomessa lunta sataa.