Ei sillä, että minulla olisi vaikeuksia nutatoida

Eilen (ja muuten kyllä tänäänkin) kun aurinko paistoi täydeltä terältä saaden lumihangen säkenöimään kristallin lailla ja häikäisten miellyttävästi lämmittäen, laukkasin suklaanvärisellä arabialaisella täysiverihevosella laakealla pellolla enkä saattanut estää pieniä riemunvingahduksia. Nyt aktiiviurani lopettaneena osaan aivan eri tavalla nauttia ratsastamisesta; toki välineistökään ei ole sitä huippuunsa treenattua pumpulissa pidettävää dynamiittia, vaikka en todellakaan voi väittää, etteikö tuostakaan olisi kierroksia puuttunut. Jotenkin vain juuri ratsastaessa ja vieläpä luonnossa tulee erinomaisen vapautunut ja puhdistunut fiilis, vaikka olin koko aamupäivän tuottanut etänä erästä asiaa, niin se pyyhkiytyi pois mielestä juuri sillä hetkellä, kun annoin laukannostoavut. Hevosilla on varsin terapeuttinen vaikutus, ja tämä oli sitä aivan parhaimmillaan.

Eilen aivan suunnattoman spontaanisti sain tänne landelle seurakseni Minkin. Olin hiukan jännittynyt ajaessani noutopuuhiin parinkymmenen kilometrin päässä olevalle juna-asemalle, sillä olin vain hetkeä ennemmin nähnyt ikkunasta hirven, oikean hirven. Sen kintereen työskentely oli erittäin hyvää, kun se harppoi hangessa puiden lomassa. Kaikki kuitenkin meni hienosti, ja pääsimme turvallisesti perille pimeyden keskelle. Kävimme saunassa, jonka olin sytyttänyt kuin esimerkillinen partiolainen tai sitten lahjakas pyromaani, löylyt olivat lempeät ja ledivalot tuikkivat kilpaa ulkotaivaan tähtien kanssa. Joimme hiukan viiniä ja söimme tapaksia, keskustelimme Jumalan karitsasta ja liturgiasta sekä ihmissuhteista ja seksistä, seksisuhteista ja ihmisseksistä. Mitä?

Aamulla olin ylpeä, kun sain kuulla, että nukun suu hyvin kiinni. Yritin myös etsiä itseäni mitatakseni vaikka viivotinta, mutta siitä huolimatta, että pengoin epäilyttävän pontevasti kaikkien kolmen lapsen huoneet, en löytänyt mitään. Paitsi yhden, josta oli lohkaistu numerot pois. Millä nämä lapset käyvät koulua, kysyn vaan, eivät ainakaan viivottimella selvästikään. Toisten tavaroiden penkomisesta tulee aina aika tirkisteleväinen ja jopa rikollinen olo, mutta silti teen niin toisinaan, koska se myös on kiehtovaa ja paljastavaa. Olen siis sairas sika.