Vanha nahka pankolla

Eilen, kun olin erään kurssin ensimmäisellä tunnilla (siis oikeasti, argh, ääk ja IIK, jouduin menemään vielä yhdelle KURSSILLE!), eteeni istui minua selkeästi vanhempi naishenkilö FARKKUASUSSA (farkkuasuhan on se, hyvä nuoret, mitä vanhat tätsyt pitää, kun ne luulee olevansa trendikkäitä, ja määritelmään olennaisesti sisältyy sekä ylä- ja alaosa farkkukangasta että siihen yhdistetty punaiseksi värjätty tukka) kääntyi minua kohti ja sanoi: onpa kiva, että täällä on muitakin vanhempia.

VANHEMPIA!

Vanhempia kuin mikä? Vanhempia kuin taivas? Vanhempia kuin eilisellä kurssilla? MUIDEN OPISKELIJOIDEN VANHEMPIA?!!!! (Nostaa käden otsalleen ja pyörtyy.)

Joutu säntäämään heti vessaan tarkastamaan, onko naamalle tapahtunut jotain radikaalia (esim. että se olisi aamulla kaupassa vaihtunut jonkun mummon kanssa: mummo olisi vahingossa ottanut mun, mä mummon.) Ei. Öö, no kledjut oli aika konservatiiviset, ja no, ehkä mä vähän pukeudun kuin keski-ikäinen kuvaamataidonopettaja - tosin mä olen aina pukeutunut! (Toisin kuín Nuu, joka on ikuinen tyttö, mä en koskaan ole tyttö ollutkaan.) Mä muistan kuinka mun täti sanoi mulle kun mä olin 12 ja sen kanssa vaateliikkeessä, että "ostetaan sulle nyt jotain, missä näytät vähän ikäiseltäsi" ja mä vaan katsoin halveksuvasti: se, että nelikymppinen täti haluaa näyttää teinarilta ei tarkoita, että minunkin pitäisi. (Mä käytin myös kerran kuudennella tyttöporukalla "shoppaillessamme" eräästä takista termiä "epäryhdikäs". Sain kuullla siitä hetken pätkää, sattuihan olemaan aika, jolloin kaikki pukeutuivat kuin Kurt Cobain.)

Lapsena oli muuten ihana käydä vaateostoksilla iskän kanssa, joka ei hiffannut mistään mitään ja inhosi vaatekauppoja, joten hämääntyi ostamaan mitä ihanimpia epäkäytännöllisyyksiä vain päästäkseen hittoon sieltä rättihelvetistä; kaikken lämpimimmin muistelen polvipituisia, korollisia mustia kiiltonahkasaappaita, jotka muilutin kärryihin Anttilan naistenosastolta neljäsluokkalaisena, ja jotka äiti yritti viimeiseen asti palauttaa, kunnes kirmasin ulos tepastelemaan niillä niin, ettei niitä voinut enää palauttaa. Ähäkutti!

Oho, sivuraide. Moi.

Niin siis tästä vanhuudesta. Sanonpa vielä kerran "argh". Heti kun liksa tulee a) värjään tukan vihreäksi b) laitan kaikki lävärit naamaan takaisin plus pari lisää c) laitatan tatuoinnin otsaan d) ostan semmoisen ison kultaisen kannabislehden ja ripustan sen kaulaan sekä d) alan kuuntelemaan kovaan ääneen isoista Mikki Hiiri-kuulokkeista j-rockia.

Laitan ehkä myös kuvia irc-galleriaan, lisään sivulleni ihkusälää ja ostan Habbosetelin. (Oi muuten sitä riemun hetkeä joitakin vuosia sitten, kun HabboHotelli oli aika ei-niin-tunnettu paikka, ja kaverin siinä 12-vee tytär kertoi hengailevansa netissä paikassa nimeltä Happohotelli. Tuli muuten tätsyille kiire koneelle tsekkaamaan tenavien meiningit: silloin kun ME oltiin nuoria, happo oli psykedeelinen huume, eikä mikään mesta, mistä voi ostaa aidolla rahalla virtuaalisen kultakalamaljan.)

Siinä muuten teille viikon huumeviittaus Panulta. Ne ovat vähentyneet huomattavasti viime aikoina, non? Alan ilmeisesti olla virtuaalisesti kuivilla.

Kirjoitin eilen oikeasti opinnäytetyötä vähän. Se oli omituista ja hirveää. Täällä kämpässä haisee tosi pahalle, mä en löydä mun CDON:in laskuja, ja luukusta vaan tipahtelee koko ajan lisää levyjä. Myös laskuja tulee sen verran, että taidankin mennä tästä teippaamaan luukun kiinni. Ja ehkä siivoamaan.

Omituista muuten, että pari vuotta sitten sain hirveän kriisin, kun silmien alta löytyi ryppyjä. Nyt en löydä niitä enää mistään. Onkohan tämä nyt se syy, miksi kaiken maailman hirveät mustasilmäpussiset karvasyyläiset vanhat noidat ja möröt pystyy elämään itsensä kanssa: kun ne katsoo peiliin, ne näkee sen, miltä ne näytti 20-vuotiaina (juuri saaneina ja täydessä meikissä vielä todennäköisesti).

Ja kun ne katsoo sitä hirvittävää oliota, joka makaa kaljapullo kädessä telkkarin edessä osamaksusohvalla, ne näkee, mitäpä muutakaan kuin sadun prinssin.

Mun mielestä joissain tapauksissa eutanasia pitäisi olla sallittua.