Hit me with your best shot, I am the THE guitar heroine

Tosielämä eli oleminen IRL on viime aikoina tullut bloginpidon ja minun (etten jopa sanoisi meidän?) väliseen tilaan.

Olen viettänyt alkuviikon kahlaamalla brändisuossa mutta ennen kaikkea kiertämällä bändini kanssa; takana on jo mm. Japani ja Iso-Britannia ja erinäisiä niin hienoja venueita, että te tavalliset pulliaiset ette voi kuvitellakaan! Viikon huippukohtiin kuului se, kun soitin kilpaa Tom Morellon kanssa ja voitin, jonka jälkeen vetäisimme yhdessä "Bulls on Paraden". Tiedän, että Tomppaa varmasti hieman nolotti, kun tämmöinen nuori tytönhuiskale peittosi sen, mutta ne voi toisaalta Slashin kanssa lohdutella toisiaan, koska Nuu taas peittosi Slashin ihan kuusi-nolla. Siinä on kulkaa raittiuslupaus varmasti koetuksella, itse kullakin.

Huomasin myös, että sormeni joskus menevät ihan keskenään flow-tilaan, jolloin ne irtoavat ruumiista enkä ohjaa niitä enää lainkaan, vaan ne vain menevät, ihan kuin joku iso tyyppi vetelisi jostain korkealta naruista - se on toisaalta ihan ainoa järjellinen syy siihen, että todella sain vetäistyä läpi Slayerin "Raining Blood"in sen jälkeen kuin sekä minut että Nuu oli buuattu lavalta useaan otteeseen surkeina soittajina. Sitten se yhtäkkiä vain humpsahti. Kiitos, iso tyyppi naruinesi.

Harmi ettei kiertueesta jäänyt juuri mitään käteen, koska emme tietenkään, rockbändi kun olemme, pysty hillitsemään itseämme, vaan meidän on joka keikalla sytyteltävä autoja palamaan, tuhottava hotellihuoneita, varastettava tauluja ja öö, pistettävä kasvihuoneita palasiksi (???).

(Pitäisi muuten vissiin alkaa käymään salilla taas: käsilihakset ovat aivan hirmuisen kipeät, pelaamisesta!)

Nuulta muuten löytyi sitten tiistaina taskusta se Zippo, mitä jatkoilla lauantai-aamuna porukalla etsittiin: "hups!". Lisäksi se sairas kleptomaani on raahannut kotiin Dieselin miesten neuleen. Minä taas varastin joltakulta askin mallua. Ottaen huomioon, ettemme tunteneet taas oikein ketään, on hieno sattuma, että taskusta löytyi edes yksi paikallaolijan kirjoittama lappu jossa on nimi, numero ja hymiö. Eli eikun palauttelemaan.

Hyvät ihmiset, älkää kutsuko meitä kotiinne!

Huomenna menen Helsinkiin, ostan Buffyja, opettelen neljännen kielen (Guitar Hero-kitarassa) sekä menen "käväisemään" kaverin klubilla. Meillä on myös bänditreenit. Meidän bändin nimi tulee sitten yhdestä brändikirjailijasta (bändi - brändi - liian lähellä ollakseen sattumaan). Uusia ehdotuksia otetaan kyllä vastaan joltakulta katu-uskottavalta.

Jos jollain on muuten lainata Guitar Herot 1 ja 2, olisimme erittäin onnellisia! Mä en yksinkertaisesti MALTA ODOTTAA että pääsen soittamana Ziggy Stardustin!