sunnuntai 2. maaliskuuta 2008

Want you back for good

Koska eilinen oli kokonaisuutena niin onnistunut, niin unohdin yhden kammottavan tapahtuman sitä ennen. Ei, se ei ole torstai, josta en aio puhua kuin Minkin kanssa eksklusiivisesti, sekä Panun kanssa oli pakko, koska en pystynyt puhumaan ja sellaiselle on usein parempi olla selitys. Mutta siis, se oli lauantai-iltapäiväinen olotilani, jonka tulkitsin hurjan jännäksi variaatioksi Phil Collins-darrasta: se oli pre-drinking-BB-Niko-darra. Kaikki ihmiset asematunnelissa ja sitä ennen junassa ja steissillä näyttivät hämäävissä määrin BB-Nikolta. Aluksi en siitä häkeltynyt, sillä BB-Niko on kuitenkin aikalailla normaalin näköinen nuorimies, mutta jossain kohtaa se, että kymmenien ihmisten luulee olevan yksi ja sama, alkaa kieltämättä raastaa terveintäkin, tai no melkoisen tervettäkin psyykeä. Onneksi, kiitos, tämä loppui siellä bileissä, sillä olisi ollut katsontakannasta riippuen joko todella ikävää tai todella mukavaa bailata BB-Nikojen kanssa.

Koska nyt käsillä ei ole onneksi enempää kuin tavallinen jumidarra, on hyvä fiilis blogata. Nyt olen paitsi zen, myös vilpitön sanomaan asioita, ja tässä niistä yksi vaikein. Saatan poistaa tämän myöhemmin, mutta nyt ei tunnu siltä. Puhun siis hiukan parisuhteesta, ja itse asiassa tämä on jo kirjoitettu jonkin aikaa sitten, enkä enää saata täysin allekirjoittaa ainakaan samassa kärkevyydessä kaikkea, mutta lievennettynä tässä taas ei olisi enää mieltä. Luulen, että ne, jotka ovat erilaisia, myös sen itse tietävät; ennen kaikkea kiitos teille.

Olen onnekas, ja se on eniten perseestä oleva olotila. Kellekään ei siitä saata kertoa, koska kukaan ei halua kuulla, ja siksi se päättyy aina siihen, että puhun minusta, en meistä, ja se on vääristynyttä. Aina milloin vaan mua aina tavalla tai toisella, usein sanomattomalla, kehotetaan pitämään turpa kiinni. Ei mun tarvitsisi. Mä olen ihan samalla lailla kokenut paskaa, joka ei nyt ole läsnä, mutta onko sen väliä? Ihmisille on. Mä muistan sen, ja siksi tunnen näin, oikein muistuttelen ja nipistelen toisinaan itseäni, mutta olisin iloinen saadessani jakaa tarinoita.

Hyvä ystäväni yritti joviaalisti ja kauniisti etsiä hyviä puolia vielä reilusti kuun kestävästä erossaolostani Pörristä, mutta sanoin ihan suoraan, ettei niitä ole; mä rakastan arkea. Mä haluan, että se on täällä aina. Mä voin olla kuitenkin kavereiden kanssa, koska mä niin haluan, mutta mun ei tarvitse olla yksinäinen niinä hetkinä, kun kaverit on jossain; mä oon me. Me ollaan yhdessä, mulla on se, joka osaa sanoa sen mitä on kohtuullista kuulla, joka osaa olla hiljaa silloin kun pitää ja sanoa oikeat asiat silloin kun pitää. Mulla on se, joka osaa soittaa juuri sitä soitinta, mikä mä olen. Se, joka saa mut tekemään asiat niin hyvin etten edes tiennyt osaavani niin.

Koska mulle kaksi ja puoli vuotta, yli, on jo sinänsä todiste jostain sekä luonnollisesti hyvin suuri osa jokapäiväistä elämääni, ja on enemmän kuin sääli, etten koskaan saa jakaa siitä aiheutuvia tuntemuksia kenenkään kanssa. Mulle toki riittää tämä tunne, asuminen yhdessä, yhteinen koira, ja se, että mulla on hyvä olla. Hyvä olla mulla nimenomaan on. En tahdo sääliä tai kuuntelijaa, vaan tahtoisin vilpittömyyttä, vaikken tiedä, onko itsellänikään sitä; siksi en sitä lopulta vaadi. Onni on onnettomuus, ja päin vastoin, ainakin joskus.

27 kommenttia:

panu kirjoitti...

Sieltä se tuli:D

panu kirjoitti...

Onneksi se tulee kohta takaisin:)

panu kirjoitti...

Kommentoitsä jotain tohon mun? Koska poistin sen, ja nyt se ei se kommentti tietenkään näy.

Vitun siistiä, mun hermo on kireällä kuin viulun kieli, plus blogger jostain saatanan syystä söi multa kaksi kappaletta!

Nyt tulee murha!

nuunis kirjoitti...

mä en vittu pysty kommentoimaan näköjään ollenkaan, tää on syöny jo vaikka kuinka monta ja munkin hermo on huomattavan kireellä. on se kumma, ettei omaa blogiaan saa tsätätä täyteen. tapetaan kaikki.

Mierolainen kirjoitti...

Älkää pimahtako. Ainakaan vielä. Kohta vasta.

panu kirjoitti...

Vittu saatana ja vaikka ei saa vittu edes tsätätä niin kun sais yhen vitun blogin ees rauhassa kirjottaa.

nuunis kirjoitti...

pimahdettiin jo. se oli hyvä teksti, miksi se poistui?
en tiiä pitäskö kattoo vielä leffakin, kun bloggaaminen on näin hasardia.

Mierolainen kirjoitti...

Menit sitten poistamaan kirjoituksen? Aika epäcool.

Mierolainen kirjoitti...

Panu hei! En yritä olla mitenkään ärsyttävä. Inhottavaa jos provosoidut kirjoituksistani. Pelkkää hymyä on naama täynnä kun niitä taputtelen näppäimistöllä.

panu kirjoitti...

En mennyt laitoin sen takaisin!

Oli pakko kun siitä poistui monta kappaletta, haloo!

Nyt se on bäk.

panu kirjoitti...

Ai Nuu kieli Mierolainen:D :D :D

Kyllä mä tiedän et sä et halua mua ärsyttää:)

Mä en Nuu kerro sulle enää ikinä mitään!

nuunis kirjoitti...

:D hittolainen, mä koitin vaan säästää kaikkien hermoja ja nyt mut on teloitettu.

äää, ei saa m. olla tollanen vitun juudas, eikä nuu saa juoruta. en mä yleensä, en en, nyt vaan tosiaan kun se mesessä lupasi jotenkin vittuilla sulle tekstin poistosta infernaalisesti.

ei nää vaan auta, sorry, koitan muistaa pitää suun kiinni kun soitan.

panu kirjoitti...

Mierolainen: mun provoisoitumiseni johtuu varmaan ihan yhtä paljon sun tavasta kirjoittaa kuin siitä, että mulla on oikeasti vikaa päässä. (Oikeasti. OIKEASTI).

nuunis kirjoitti...

mennään nukkumaan. onneksi m. on jo nukkumassa, koska muuten olisi 142 kommenttia vaan meiltä kolmelta :D

panu kirjoitti...

niin joo. En mä tiiä mulla tuli niin hirvee hermon kireys ja vitullisen nihkeä fiilis ja korvaan ja polveen sattuu että voi PERKELE nyt!

panu kirjoitti...

Mierolainen: mun provoisoitumiseni johtuu varmaan ihan yhtä paljon siitä, että mulla on vikaa päässä (Oikeasti. OIKEASTI) kuin sun (tahattomasta) tavasta kirjoittaa.

Tämä oli se juttu, mikä mun piti sanoa. Eli toisin päin.

Juu öitä Nuu.

panu kirjoitti...

Itse tekstistä (kerrankin:D):

Mä uskoisin, että tässä on käynyt seuraavaa, ainakin mun kohdalla (koska siis sä et tosiaan mullekaan juuri teistä puhu, vaikka ei ole mitään syytä - mähän en mistään parisuhteettomuudesta ole koskaan angstannut, en mä sellaista kaipaa): jos läheisillä ihmisillä menee vähän huonosti, ja let's face it, mulla on ollut läpeensä paskat pari vuotta, sitä alkaa varoa, ettei hehkuta liikaa omaa onneaan (mä tiedän, että sulla taas on ollut elämäsi parhaat pari vuotta). Se on vain ystävän huomioon ottamista, jos tilanne on tilapäinen.

Se on myös itsen (ja oman onnellisen asian) suojelemista jo siksi, koska no, ainakin omasta puolestani voi sanoa, että en viime aikoina ole enää jaksanut olla onnellinen muiden puolesta (parisuhteiden suhteen kyllä, mutta muita juttuja olen kadehtinut ja ihan avoimesti...no, duunistahan tässä on puhe.). Olisi kiva, kun osaisi edes esittää, eikä vaan vittuilisi sitten.

Pakko sanoa, että voit mun kohdalla alkaa hehkuttamaankin. Tää ei ehkä oo tilapäistä, ja mun on parempi tottua siihen, että koko maailma ei aio kurjistua mun mukana vain siksi, että mä haluaisin:D

panu kirjoitti...

Kato, maanantai. Tekstistä pystyis näkeen, että on maanantai, vaikka ei ees tietäis:D

Mierolainen kirjoitti...

Huomenta!

Niin siis, Nuu vaan antoi ymmärtää että Panu välillä kilahtelee mun kommenteista. Tiedän itsekin että en suodata tarpeeksi, vaan aika provoksi menee välillä. Tahattomasti tosin.

Mutta siis! Tarkoitus ei ole, enkä aio ärsyttää.

Nukuin aika pitkään. Bless medicals.

Kesäminkki kirjoitti...

mulla menee hermo, kun te väärinkäytätte näitä kommenttilootia. menkää oikeaan chattiin, perkele! :D

mutta nuu: sä olet onnekas ja se on upeaa. se on harvinaista, se on sukupuuttoon kuolevaista, se on tavoiteltavaa; jos uskoisin mihinkään pyhään, sanoisin että se on siunattua. uskoisin sen myös olevan parhautta parhaimmillaan.

se, että ihmiset ei halua kuulla onnesta, johtuu siitä että ne on pikkuruisia, näin pieniä *näyttää sormilla* emotionaaliraatoja ja kamalan kateellisia. mä myönnän varmaan olleeni joskus itsekin moinen, vaikka toivoisin etten ole. ihan samoin kun mä vihaan sitä, että mut suljetaan jostain vain siksi, ettei mulla satu olemaan parisuhdetta, ei ole reilua sulkea ketään mistään vain siksi, että sillä sattuu olemaan parisuhde. sen ei itse asiassa pitäisi olla edes sallittua.

mut on siis älyttömän jees olla onnellinen, ole sitä meidän muidenkin puolesta. ja mahtavaa, että se kohta tulee sieltä taas! mä olen aina melkein tuntenut jallittoman nuun, siis tavallaan, koska koko meidän reuniting-aika on ollut tätä inttipaskaa.

odotan innolla tutustuvani siihen kokonaiseenkin.

panu kirjoitti...

Mitä hitsiä, onko täällä internetsissä jotain oikeitä chattejäkin oikein?

Vau!

panu kirjoitti...

Mä tunnustan tän "enhaluakuullalalaalaa"-kadehtimisen ainoastaan työn suhteen.

Mutta sentään jotain tunnustan?

Kesäminkki kirjoitti...

tsähäh :D
mä oon myös kuullut, että olis sellanenkin juttu kuin "oikea elämä". mä en siitä kuitenkaan mitään vedenpitäviä todisteita saati omakohtaisia kokemuksia ole saanut, joten voi olla että kyse on sinnikkäästä urbaanilegendasta.

panu kirjoitti...

Mä en tunne ketään, jolla on, eikä mulla oo koskaan ollut.

Varmaan ihan urbaani legenda.

Aika hurjan hyvä lainappi Ruisrokissa. Hitto kun se on semmoinen saatanan rahastus-kaljaaitus se mesta.

panu kirjoitti...

kalja-aitaus.

Mierolainen kirjoitti...

Nii todellakin on! Kuumottaisi kyllä mennä mutta yhtä paljon maksaa Szigetin lippu. Siellä festari kestää 5 päivää. Täytyy katsoa että josko saisi jonkun kovapalkkaisen työn ja lähtisi Turkuun. Majoitus on onneksi siellä kunnossa.

panu kirjoitti...

Mullakin ois vissiin majoitus kunnossa (tosin hyvällä säällähän se majoitus on tietenkin teltassa, tai no, tietenkin ja tietenkin).

No Sziget nyt ois ihanaihana. Sille ei voi mitään. On vaan niin typerä tää elämäntilanne, kun ei tiedä missä työssä/maassa/rahatilanteessa on milloinkin ja kuin sidottuna.

Muuten oisin lähtenyt Roskildeen.