torstai 20. maaliskuuta 2008

When you were young

Koska olen ollut pahassa, siis jopa tavallista huomattavasti pahemmassa taloudellisessa ahdingossa viime aikoina, bongasin brändikirjojen palautusmatkalla erään työpaikkailmoituksen ja reippaana tyttönä soitin sinne. Tänään kävin elämäni ensimmäisessä työhaastattelussa, joka tapahtui huoltoaseman kahviossa, hienommin sanottuna liikkuvassa toimistossa siis. Nytpä siis alan kuskata leivoksia ja jotain muovisälää ympäriinsä jonkinlaisella paketti- ja kuorma-auton risteytyksellä, ja olen hyvin, hyvin innoissani. Pidän siitä varmasti, aion kuunnella musiikkia kovaa sekä ekstrabonuksena siinä autossa on navigaattori, joten en katoa heti ensimmäisenä työpäivänäni, kuten sitä ilman olisi mitä todennäköisimmin käynyt. Aloitin haastattelun muuten näppärästi kättelemällä haastattelijan jälkeen jotain aivan randomhenkilöä, joka sattui olemaan sopivasti seuraavana rivissä, mutta kai se vain osoitti minun olevan sosiaalinen ja kontaktiaottava.

Kuten Panu jo informoikin, olemme pahassa Guitar Hero-koukussa, ja pidän jatkuvasti peukaloita pystyssä, jotta joku lainaisi meille myös ensimmäisen ja toisen niistä, koska tuo kolmonen on jo hakattu läpi. Meitä hiukan nauratti, kun eräänä iltana noin kello 23 keitimme kahvia, jotta jaksaisimme pelata. Kaikennäköistä sitä voi ihmiselle tapahtua opinnäytetyötä tehdessä, kuten esimerkiksi muuttua nörtähtäväksi teinipojaksi. Päässäni soi Pat Benatar, Slayer sekä battlebiisit, Panu kertoikin jo mahtavasta voittokulustamme niissä, mutta tämän laatuiset asiat on hyvä mainita vaikka vähän useamminkin.

2 kommenttia:

Kesäminkki kirjoitti...

:D hyvä kulkea ympäri huoltiksen kahviota lapa ojossa! mä oon kerran kanssa varmuuden vuoksi kätellyt yhden meidän asiakkaan, kun kuulin että se sanoi että se on "täällä töissä" vaikka se sanoi että viking linellä töissä. olin vaan että "jaahas, me ei varmaan ollakaan vielä tavattu!" ja paiskasin tassua tiskin yli. se näytti hieman hämilliselle ja sanoi että "niin kun täällä on joka kerta eri tyttö...". varmaan se piti mua jonain sosiaalikeissinä suojatyöpaikassaan.
mut ei haittaa! parempi toi kun esim. räkästä epähuomiossa jonkun tärkeän vaikka kahvikuppiin tai jotain. niinkin vois käydä, ihan hyvin.

panu kirjoitti...

Mäkin nauroin NIIN paljon tolle kuvalle Nuusta kättelemässä kahviota läpi:D

Eikä tässä muuten vielä kaikki: mua on alkanut yllättävissä määrin kiinnostaa myös nuo Nuun miehen muut pelit (alan siis päästä yli pelottavan "Dinosaur Attack"-pelin jättämästä traumasta joskus 1990-luvulla:D).