Ätsiuh

Mä olen viettänyt viime päivät Tylypahkassa, koska lämmittelen uusinta suomenkielistä Potteria varten lukemalla kaksi edellistä (tosin englanniksi, plääh, niissä on niin hyvä suomennos). Mähän olen siis toistolukija: musta on ihana lukea tai katsoa jotain, minkä tunnen kuin omat taskuni: Woody Allenia katsellessa tuntuu, kuin istuisi kavereiden, vaikkakin hieman omalaatuisten kanssa kahvilla, Buffy The Vampire Slayer ei ikinä menetä hohtoaan ja Gilmore Girlsit voi katsoa ihan niin monta kertaaa kuin haluaa, eikä yhtään ärsytä. Ei ärsytä, uskokaa pois.

Välillä, kun multa kysyy kuulumisia, mä meinaan kertoa jotain, mitä Buffyssa on tapahtunut siinä viimeisessä jaksossa jonka katsoin (öö, eipä kummempia, erosin vampyyripoikaystävästäni ja tapoin ihmissuden....). Mä tiedän, että mun pitäisi hankkia elämä tai ainakin jotkut isot painot, jotka pitää mut tiukemmin kiinni todellisuudessa, mutta kun, öö, no, ei huvita. Täällä on loskaa kadut täynnä, tili tyhjänä ja opinnäytetyö junnaa, kuka voi syyttää tyttöä, joka karkaa Sunnydalen kautta Tylypahkaan?

Lisäksi mä olen kehittänyt itselleni flunssaa, mikä ärsyttää mua aikalailla. Mä olen tosi harvoin kipeä, tosin tänä vuonna olen ollut tavallista enemmän. Aina kun mä olen kipeä, mä menen hirmuiseen paniikkiin, vedän hirveän läjän vitamiineja ja auringonhattu-uutetta ja tyrnimehua (yök) ja kaikenmaailman luontaistuotteita, laitan villasukat ja vikisen kuin rotta loukussa. Mä oikeasti inhoan olla kipeä, eikä mun kohdalla ole edes sitä ihanuutta, että saisi lojua hyvällä omallatunnolla kun on flunssainen (mä kun lojun niin paljon muutenkin).

Rahat ovat muuten nyt loppu. Finito, caput, slut, finit. Hitto vie. Mutta koska maailma on ihme paikka, minulle tuli tänään sitten soitto kaverinkaverinkaverilta, joka tarvitsi apua viikonlopuksi ja lupasi maksaa palkankin heti käteen (niin paljon kuin olenkin sitä mieltä, että yhteiskunnassa pitää pelata sen ehdoilla, niin tällä kertaa on vain yksinkertaisesti pakko tukea harmaata taloutta, koska sitä rahaa on saatava eikä tilirahaa ole tulossa yli viikkoon). Erittäin hieno yhteensattuma, etten sanoisi. Nyt täytyy vain toivoa, etten ole viikonloppuna aivan sairaan kipeänä, koska mentävä on vaikka päässä olisi iso reikä.

Mä muuten juuri yksi päivä tajusin ,että vaikka mä olen aina ollut sitä mieltä, ettei mulla ole mottoa, niin kyllä mulla onkin, ja se on, tadaa: "Kaikki järjestyy, ainakin jos vähän järjestää." Hmmph, ei ehkä maailman hienoin tai syvällisin, mutta maailman eniten totta: kaikki jotenkin aina tuntuu järjestyvän, niin isot kuin pienetkin asiat, vaikkei yhtään tuntuisi siltä aluksi (tai vaikkei se järjestyminen ehkä tapahtuisi juuri sillä tavalla, kuin olisi halunnut). Toinen voisi olla "Kyllä sitä rahaa jostain tulee". Viimeksi tämä tuli todistettua, kun viestittelin töissä ollessani frendini kanssa ja olisin halunnut lähteä ulos, muttei ollut yhtään rahaa. Sitten joku asiakas jätti lompakkonsa siihen (ei, senkin törkyiset siat, en varastanut hänen rahojaan!), soitin perään ja asiakas tuli takaisin ja jätti minulle ison tipin (olen töissä paikassa, missä ei ole tippikäytäntöä siis). Eli tytöt pääsi ulos vetämään persheet.

Eilen laskin sitten ammattikoulumatikkaa, mikä oli paitsi turhauttavaa ja vittumaista, myös ratkiriemukasta, sitten kun sen makuun pääsi. Olen tosin melko varma, etten pääsisi yhtään lukion matikankoetta enää läpi. Ei juuri mitään muistikuvia siitä, miten derivoidaan, ei mitään hajua, mihin liittyy öö, integraalilaskenta (ei tosin kyllä paljon kiinnostakaan). Nykyään hieman harmittaa, että päätin kuudennella lakata opiskelemasta matikkaa ja lukiossakin vain "tentin" lyhyen matikan (eli edellisenä iltana luin sen verran, ettei tarvinnut uusia mutta en myöskään oppinut mitään). Inhottava myöntää, mutta ne opettajat, jotka väittivät, että matikkaa tarvitaan oikeastikin vaikka missä, olivat oikeassa.

Tänään olen pienen siivoilun ja aivastelun lisäksi tehnyt lempiruokaani eli sitä mitä kaapista löytyy, koska rahat siis tosiaan ovat loppuneet. Lopputuloksena on ihania sämpylöitä puurohiutaleista ja oliiveista ja porkkanasta sekä peruna-porkkana-linssi-soijarouhe-sipulilaatikkoa.

Nyt nukkumaan, ja huomenna toivoakseni töihin. Sairasloma ei kerrankin kutsu yhtään.