Some unholy war (strategia tulee kreikan sanasta stratego)

Tänään Nuu lähti Eurooppaan ottamaan turpaan hevoselta. Se on viitannut omaan kuolemaansa ainakin kaksi (ehkä jopa kolme?) kertaa tällä viikolla, joten toivotaan, ettei sillä ole ennustajanlahjoja ja että sillä skitsolla konilla on huono sihti. (Onneksi se on käsittääkseni aika kamoissa. Se hevonen.) Lähestyvän kuolemansa suhteen Nuu tuntuu tosin lähinnä olevan huolissaan siitä, miten opinnäytetyö tehdään, jos se on kuollut. Mä oon yrittänyt vakuutella sille, että jos se kuolee, mulla on oikeasti muutakin ajateltavaa, kuin joku opinnäytetyö (kuten se, kuka saa DVD-soittimen).

Tänään oli tapaaminen eli tukka kiilsi ja oli melkein siististi, korvissa oli pienet korvikset ja naamassa jotain outoa (ystävällinen hymy?). Tapaaminen sai minut jälleen muistamaan, miksi tämä ala aiheuttaa minulle suunnattomia pelkotiloja ja alkoholisoitumista: markkinointi-ihmiset ovat ihan hulluja, eivätkä aina edes hyvällä tavalla. Lisäksi erilaisten kielikuvien käyttö oli taas sillä tasolla, että jokainen esim. taloushallinnon ihminen olisi ottanut semmoisen kahvilusikan ja skalpeerannut sillä itsensä; okei, sammakot ovat kattilassa. Okei, ne sammakon ulkopuolella olevat sammakot näkevät paremmin kattilasammakoiden tilanteen kuin ne sammakkoparat itse, okei, mutta tarpeeksi pitkään kun on käytetty jotain näinkin absurdia metaforaa, sitä alkaa vain miettiä: mitä tämä meidän keskustelumme itse asiassa alun perin koski?, eikä keksi muuta vastausta kuin: sammakoita.

Tapaaminen oli oikeastaan kaikin tavoin intensiivinen, ja olisin varmasti useasti ryöminyt pöydän alle piiloon ja suojannut itseäni kahvikupilla, mikäli en edellisessä työpaikassani olisi säännöllisesti päässyt todistamaan, kuinka erinäiset korkea-arvoiset markkinointihenkilöt paiskovat toisiaan henkisesti kukkamaljakoilla. (Ja jäivät henkiin.)

Onneksi Nuukin on no, tosi paljon lähempänä seitsemän kuin kolmen minuutin munaa mitä tähän asiaan tulee. Me on sukellettu tän alan suhteen suoraan syvään päähän, jos sallinette paskan vertauksen. (Ja hörpätty.)

Markkinointi-ihmiset ovat suppealla kokemuksellani oikeastaan kuvattavissa edellä käytetyllä sanalla: intensiivinen. Kai se johtuu siitä, kun se on niin epäeksaktia hommaa, joka perustuu oikeastaan pelkästään intuitioon ja MUTU-fiilikseen (ja epämääräisten teorioiden epämääräiseen opiskeluun, teoriassa). No, ei nyt pelkästään, mutta no, ihan hitosti. Ei niin, että mä mitään vielä oikeastaan tietäisin, mutta hei, tältä musta nyt tuntuu ja eiköhän tämä riitä!

Mä en aina ole ihan varma, pystynkö mä. Markkinointi tuntuu olevan itsevarmojen ja röyhkeiden ihmisten ala, mutta no jaa, hitostako mä tiedän, mikä muiden fiilis itsestään on sen typerän kalliisti värjätyn tukan alla. Saahan mustakin kuulemma välillä itsevarman ja röyhkeän kuvan. (Mutta eihän töissä voi AINA kännissä olla?)

Heh, kämppis tuli just ovelle ja soitti ovikelloa. Kun kysyin siltä, miten se oli päässyt sisään käytävään ilman avaimia, se näytti hetken miettivältä ja totesi "hyvä kysymys."

Vielä muuten tapaamisesta. Se siis meni hyvin. Lopulta. Uskoisin, että kaikille jäi hyvä fiilis, ja se on minusta usein tärkeintä. Meillä on myös jonkin sortin action plan. Mielessäni alkaa luonnollisesti muotoutua myös plan B.

Sen lisäksi olen taas ollut töissä. Ei mitään hajua, miksi haluan tämänkin kertoa. Huomenna on ihana päivä: nautintoja ja vapaata. Huomenna kirjoitan myös blogin, joka piti kirjoittaa tänään ennen kuin tämä meni tällaiseksi jaaritteluksi. Huomenna katsotaan taidetta, lojutaan ja nähdään Sweeney Todd.

To be continued.