Voin kertoa, ettei unirytmiään kannata muuttaa kertaheitolla lähes päinvastaiseksi, sillä siinä taantuu mieli samassa suhteessa kun silmäpussit lisääntyvät. Muuten pidän kovasti kuorma-autoilusta, ja seuraavissa lauseissa on perusteita tälle väitteelle. Siinä saa monipuolista fyysistä harjoitetta, nostella, kantaa, vetää, pinota, hypähdellä ja kahlata lumessa, eli siis siinä laihtuu. Kuorma-auton ajo-ominaisuudet ovat oikein hyvät, ja alan oppia peruuttamaan myös ilman panikoitumista. Setäkuskit ovat kohteliaita ja huomaavaisia, sekä saan osakseni vilpitöntä ihailua aina, kun onnistun jossain. Siinä saa, tai siis on pakko pitää funktionaalisia vaatteita, eli ei tarvitse palella joissain typerissä muotivetimissä ja saada noidannuolta. Ruoka on hyvää sellaisissa paikoissa, missä me käydään syömässä. Lisäksi mun pomo on pitkästä aikaa vilpittömästi vähiten vituttava ihminen, en tajua kuinka joku saattaa olla niin mukava rehellisellä tavalla.
Nyt majailen sunnuntaihin asti Ponilaaksossa, mahdollisesti kokoajan ihan Punkin kanssa kahden. Mä haluisin nähdä mun kavereita ja jutella niiden kanssa; mieluiten sellaisia syvällisiä keskusteluja, juoda vähän viiniä ja syödä lammaspaistia, sitten lämmittää saunan ja juoda yhden jääkylmän bissen. Se on kummaa, kuinka tilanteet vaihtelee, toisinaan näkee joka päivä vaikka kuinka monta ihanaa ihmistä ja joskus ei taas tsiljoonaan (tsiljoona on mun lempi lukusana, vaikken tarkalleen tiedä kuinka paljon se on, mutta paljon) vuoteen nää ketään. Jos näkee kovasti vaivaa tapaamisen eteen, ja etenkin jos itse on ollut se kinuava osapuoli, alkaa ainakin itseäni usein huolettaa se, että mitä jos sitten väsähdänkin odottamisesta ja tapaamisen hetkellä vaan vittuilen. Koska sellainen mä joskus olen.
Jaksan aina ilostua melkein kyyneliin siitä, jos joku liikenteessä ajaa oikein erityisen hyvin; ryhmittyy pois tieltä vastaantulijoiden kaistalle, jos kukaan ei tule vastaan, siirtyy jonossa eteenpäin, jos näkee etten mahdu kokonaan sille kaistalle tai ihan vaan vaikka käyttää vilkkua oikein sekä etenee sujuvasti tasaista nopeutta. Näiden ylistämiseen pitäisi olla joku netti- tai mobiilipalvelu, jonne saisi lähettää rekisterinumeron ynnä kiitoksen siitä, kun joku ei kerrankin mennyt päin persettä ja polttanut hihoja, sillä koska se on niin harvinaista, pitäisi se ehdottomasti saattaa ihmisten tietoon.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Tästä jälleen päädymme siihen, että mitä duunarimpi duuni, sitä kivempaa porukkaa.
tuo on totta kyllä! ja mä uskon, että rekkailu on kamalan kivaa hommaa parhaimmillaan, sellaista selkeää ja arkipäiväistä ongelmanratkaisua.
ja mitä piti sanomani, että... niin! että mulla on ihan sama tunne kivojen ihmisten näkemisestä! että nyt pitäis nähdä paljon ja kaikkia ja on jotenkin vailla sitä sellaista myönteistä energiaa, jonka moisesta useimmiten saa.
Mäkin haluaisin nähdä ihmisiä. Mukava kuulla että edes jotkut viihtyvät töissään. Mä oon samaa mieltä tuosta liikennekiitospalvelusta, hyvin harvoin muut antavat tilaa kaistanvaihdolle tms.
Lähetä kommentti