perjantai 28. maaliskuuta 2008

Ei sillä, että minulla olisi vaikeuksia nutatoida

Eilen (ja muuten kyllä tänäänkin) kun aurinko paistoi täydeltä terältä saaden lumihangen säkenöimään kristallin lailla ja häikäisten miellyttävästi lämmittäen, laukkasin suklaanvärisellä arabialaisella täysiverihevosella laakealla pellolla enkä saattanut estää pieniä riemunvingahduksia. Nyt aktiiviurani lopettaneena osaan aivan eri tavalla nauttia ratsastamisesta; toki välineistökään ei ole sitä huippuunsa treenattua pumpulissa pidettävää dynamiittia, vaikka en todellakaan voi väittää, etteikö tuostakaan olisi kierroksia puuttunut. Jotenkin vain juuri ratsastaessa ja vieläpä luonnossa tulee erinomaisen vapautunut ja puhdistunut fiilis, vaikka olin koko aamupäivän tuottanut etänä erästä asiaa, niin se pyyhkiytyi pois mielestä juuri sillä hetkellä, kun annoin laukannostoavut. Hevosilla on varsin terapeuttinen vaikutus, ja tämä oli sitä aivan parhaimmillaan.

Eilen aivan suunnattoman spontaanisti sain tänne landelle seurakseni Minkin. Olin hiukan jännittynyt ajaessani noutopuuhiin parinkymmenen kilometrin päässä olevalle juna-asemalle, sillä olin vain hetkeä ennemmin nähnyt ikkunasta hirven, oikean hirven. Sen kintereen työskentely oli erittäin hyvää, kun se harppoi hangessa puiden lomassa. Kaikki kuitenkin meni hienosti, ja pääsimme turvallisesti perille pimeyden keskelle. Kävimme saunassa, jonka olin sytyttänyt kuin esimerkillinen partiolainen tai sitten lahjakas pyromaani, löylyt olivat lempeät ja ledivalot tuikkivat kilpaa ulkotaivaan tähtien kanssa. Joimme hiukan viiniä ja söimme tapaksia, keskustelimme Jumalan karitsasta ja liturgiasta sekä ihmissuhteista ja seksistä, seksisuhteista ja ihmisseksistä. Mitä?

Aamulla olin ylpeä, kun sain kuulla, että nukun suu hyvin kiinni. Yritin myös etsiä itseäni mitatakseni vaikka viivotinta, mutta siitä huolimatta, että pengoin epäilyttävän pontevasti kaikkien kolmen lapsen huoneet, en löytänyt mitään. Paitsi yhden, josta oli lohkaistu numerot pois. Millä nämä lapset käyvät koulua, kysyn vaan, eivät ainakaan viivottimella selvästikään. Toisten tavaroiden penkomisesta tulee aina aika tirkisteleväinen ja jopa rikollinen olo, mutta silti teen niin toisinaan, koska se myös on kiehtovaa ja paljastavaa. Olen siis sairas sika.

9 kommenttia:

Kesäminkki kirjoitti...

et ollenkaan, vaan aivan ihana <3
kiitos viimeisestä, oli nastaa! ja eri hyvin ajoitettua.

Mierolainen kirjoitti...

Sitä on vissiin katsottua Conania.

Kintereen? Mitä? Ääh.

nuunis kirjoitti...

jee, me oltiin varmat ettei kukaan kätsäisi tota otsikkoa, hienoa! :)

Anonyymi kirjoitti...

hevosista ei vaan voi kirjottaa muuta kuin repenä

nuunis kirjoitti...

haa, veikkaan anonyymiksi eversti sandelsia! koska kukaan muu ei osaa nummelan ponitallia yhtä hyvin ja ole perehtynyt hahmojen luonteisiin.

Kesäminkki kirjoitti...

haha, sain! sain! tiedän, kuka on repe ja everstinkin tunnistan! painu siitä sukimaan rositaa!

Kesäminkki kirjoitti...

ai niin ja http://www.youtube.com/watch?v=qH4dPK1FWU4 tossa on se videoklippi, mistä oli puhe sillon yöllä.

panu kirjoitti...

Sandels kommentoimassa!

Anonyymi kirjoitti...

GAAAH :D