tiistai 1. huhtikuuta 2008

Älä viitti makaa siellä maassa

On tapahtunut sellainen asia, että koko taloni on kääntynyt minua vastaan.

Viikonloppuna paloi olohuoneen, tai no sen ainoan huoneen katosta lamppu, joka naisen logiikalla miehen olisi tullut vaihtaa, ja koska hän ei sitä tehnyt, niin en tee minäkään. Sinänsä tämä on typerää, koska vain ja ainoastaan minä siitä valon puutteesta kärsin, mutta toisinaan yleviä periaatteita ei edes kannata alkaa sen kummemmin avaamaan. Eilen sain sähköiskun kuivausrummusta ja lisäksi nukkasihti ei enää pitele Punkin karvoja vaan levittää ne ympäri sitä nukkasihtitilaa, josta ne on työläs ja typerää poistaa, sekä kaiken näiden lisäksi mahdoton ilman imuria, enkä kyllä ala pesutuvan kuivausrumpua imuroida, kun kyseessä on kuitenkin sen rakenteellinen vika. Eilen myös tuli L-koodista kauden päätösjakso, mitä, juurihan vasta sitä aloin seurata, oliko tuollainen kämäinen jaksokimara muka koko kausi? Okei, tämä ei varsinaisesti liittynyt taloon, mutta se toimi kuitenkin tapahtumapaikkana. Tänään aamuyöllä, kun olin lähdössä töihin, eteisen valo värisi ja surisi siten, että Punkkikin käänteli päätään ja pullisteli korviaan. Tästä seuraava vaihe olikin loogisesti räps, jonka saattelemana lamppu niinikään paloi. Lisäksi liukastuin taas luhtikäytävässä ja olin saada sydärin, pihalla puolestaan kaatuamätkähdin niin rentona etten tuntenut tai tajunnut mitään, joten se ei haitannut niin paljoa. Myös kaiken kukkuraksi telkkarin kaukosäädin on entistäkin hankalampi, ennen se sentään toimi, kun istui tietyssä kohtaa juuri rahin päällä olevalla korkeudella ja osoitti sillä viistosti kohti telkkarin alareunaa painaen numero kakkosta samalla kuin puristi sen vasenta yläkulmaa. Nyt tämäkään ei meinaa auttaa, enkä tosiaan tiedä mitä helvettiä sen kanssa teen. Ja ei, patterit eivät ole loppu, mutta vitun kiva kun jaksoit kysyä.

Nyt illalla sitten päätin luopua periaatteistani ja vaihtaa ne lamput. Ensinnä, eteisen lamppu on kamalan vaikea irroittaa sekä etenkin kiinnittää, niistä ruuveista on jengat ihan piloilla ja miten sattuu, ja huomasinkin jossain kohtaa olevani jumissa kädet eteisen lampussa, pukeutuneena pinkkeihin boksereihin, toppiin ja polvisukkiin. Eikä tässä mitään, ellei se olisi aitiopaikalla niille, jotka kävelevät sitä liukasta ja vaarallista luhtikäytävää mun kämpän ohitse. Sain sen kuitenkin kiinni enkä kuullut takaani pilkkanaurua. Sitten ajattelin vaihtaa sen kattolampun. Tietenkään juuri sellaisia lamppuja ei sitten ollut, mutta koska kerran olin toimeen ryhtynyt niin päätin ottaa jalallisesta valaisimesta yhden sen kolmesta lampusta, koska ne sattuivat olemaan kuin ihmeen kaupalla samanlaisia. Toki tietenkin perinteiseen jogurttitapaan jalkalamppu oli ollut päällä, joten käräytin näppini ja tulin hyvin, hyvin vihaiseksi, jonka jälkeen aloin kirjoittaa tätä ja juoda punkkua suoraan pullosta.

10 kommenttia:

Kesäminkki kirjoitti...

mä olen kanssa kamalan vihainen, että l-koodi loppui. sitä paitsi se viimeinen jakso oli niin tunteisiin vetoava, että mä katsoin sitä kyyneleet valuen murheellisesti pitkin leukaa. ei noin saa tehdä.

Anonyymi kirjoitti...

Argh, mä missasin sen! Mitä siinä kävi??

Koita Noora jaksaa. Erityisesti tiistaita olen itse oppinut kammoamaan: kaikki paska kaatuu niskaan juuri TIISTAINA...

Mierolainen kirjoitti...

Mikä helvetti on perinteinen jogurttitapa? Sun elämä kuulostaa juuri sille mistä armoitettu Martikainen laulaa laulussaan Minä elän vaarallista elämää.

Sun kirjoitus sai mut hyvälle tuulelle, toisen epäonni on siis toisen onni, tässä järjestyksessä?

nuunis kirjoitti...

kiitos minkki et suakin itketti, koska muakin, mutta en viitsinyt tunnustaa, koska mua hävettää jo ihan tarpeeksi se, että itken joka kerta american idolissa.

siinä tapahtui kuule cherppa vaikka mitä! bette teki yhden söpön jutun ja ne sopi jodien kanssa, max ei ookaan varma meneekö se leikkaukseen, jenny on kumiveneessä, ihana shane ja paige ehkä hankkii talon yhdessä ja öö, auttakaa joku?

cherpalla on tossa toinenkin pointti; tiistai tuntuu olevan uusi maanantai, jolloin kannattaisi vain olla sisätiloissa kypärä päässä.

keksin myös ihan päästäni perinteisen jogurttitavan, se ei siis ole mikään, vaikka aika hassu omasta mielestäni. kiva et miero ilostui, en siis turhaan vittuuntunut :)

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä nämä keskiviikotkin näköjään sukkaavat ajoittain olan takaa. Kävin työhaastattelussa, yritys etsi markkinointiassistenttia. Arvatkaa mitä työ olisi ollut? VITTU PUHELINMYYNTIÄ. Saatana että on taas harhaanjohdettu olo. Tämän kunniaksi taidan vetää viinaa.

Anonyymi kirjoitti...

PS. Ilmoituksessa ei siis mainittu mitään puhelinmyynnistä/provisiopalkasta. Eli ehkä mä en vaan olekaan niin tyhmä, vaikka olo onkin sellainen juuri nyt.

nuunis kirjoitti...

huh huh, en voi muuta sanoa jos joku tosiaan kehtaa kutsua puhelinmyyntiä markkinointiassistoinniksi. tossa kohtaa ei kyllä voi syyttää itseään, aika maksimaalista harhaanjohtamista. viinaa voi kyllä silti vetää :)

Mierolainen kirjoitti...

No tuota, tiedän erään yrityksen jonka puhelinmyyjät kulkevat tyylikkäällä tittelillä Myyntineuvottelija. Sitähän se kyllä varmaan tavallaan on.

Mä en enää jaksaisi istua töissä.

Kesäminkki kirjoitti...

tiistait ON suoraan suolistosta, ja tämä kaikki johtuu serotoniineista. jos juo lauantaina viinaa, tiistaina vituttaa varmuudella. tällä ilmiöllä on olemassa nimikin, ja se on tiistaitemmitys.
turha taistella kemiaa vastaan, siskot! tosin en oo kokeillut, että auttaisko jos joiskin viinaa tiistaisin. silloin luultavasti vituttais perjantaina.

nuunis kirjoitti...

jep, mutta myyntiNEUVOTTELIJA on totaalisen eri asia kuin -assistentti. onhan se tosiaan tavallaan neuvottelua, ja tossa mäkin ton juksauksen tunnistan.