You just got punk'd!

Vein äsken melko suuren summan käteistä pankkiin, jotta pankintäti laittaisi ne tililleni, jotta voisin maksaa laskuja. Varmistin lähipäivinä Panulta, ettei tällaisesta toiminnasta veloiteta mitään, ja Panu vakuutti ettei veloiteta, ja liikaa elokuvia katsoneena lisäsi vielä että diileritkin tekee aina noin. (Mutta, jos ottaa laskun mukaan ja tahtoo maksaa sen käteisellä siinä tiskillä, siitä veloitetaan viisi euroa; olen kerran itse tehnyt näin, koska puhelinlaskuni oli niin kauhean myöhässä, että kännykkä olisi mennyt varmaan samana päivänä vielä kiinni. Tästä jännitystä lisäävästä yksityiskohdasta johtuen en tajunnut pyytää niitä rahoja tilille, josta olisin voinut sen laskun ilmaiseksi maksaa täällä kotikolossani, ja oli vähän ilkeää, ettei se pankintäti tästä sanonut. Toisaalta on mahdollisuus, että se luuli, että jos osaisin käyttää nettiä, olisin niin pyytänyt, eikä täti ollutkaan pelkästään sairas, ahne sika.) Siispä, alkuperäiseen tarinaan palaten, päätin mennä pankkiin suoraan päiväunilta aurinkolasit päässä, ja sievähkö kassaneiti luuli varmasti, että olen diileri; sen ilme oli sekoitus pelokasta vauhkoutta ja halveksuntaa. Ilahduin tästä kovin, on mukavaa, että ihmiset ovat ennalta-arvattavia, ja toisinaan juuri tästä syystä sekä pukeudun että käyttäydyn epäilyttävästi. Toisinaan ihmiset eivät ansaitsisi tällaista tahallista järkytystä, mutta minkäs teet; jos joku luuli, että maailma on reilu paikka on se jämähtänyt aikalailla Pikku Prinssi-tasolle ja kaikenlainen karaistuminen on pelkästään hyväksi. Toisinaan epäilyttävästä käytöksestä on etua myös itselle, kuten esimerkiksi sen kerran, kun poliisit heittivät mut maijalla kotiin, koska olin käyttäytynyt junaa odottaessani niin epäilyttävästi, että joku ohikulkija oli soittanut virkavallan paikalle.

Minun aikani tulisi kulua pelkästään Nando Malmelinin seurassa, Nandolla paitsi on siisti nimi, se myös kirjoittaa parhaita brändikirjoja, tai no edes sellaisia, joissa on joku tolkku ja tavallaan punainen lanka. Kun ollaan Panun kanssa saatu opinnäytetyö joskus valmiiksi, meidän kyllä pitää pyytää Nando bisselle. Kerran Panun kanssa oltiin varmoja, että se oli baarimikkona yhdessä ravintolassa, missä olimme juhlimassa, ja Panu jopa kysyi sitä, mutta ei se ollut. Mulla on kesken myös Kjell Westön Leijat Helsingin yllä, mikä on sääli, sillä koen aina huonoa omaatuntoa, kun luen sitä eikä siinä mainita kertaakaan brändiä. Muuten pidän siitä kovin ja olen hämmästynyt, miksen ole lukenut sitä jo aiemmin. Luultavasti syy on ei mikään.