Mun on kauhean vaikea kestää tekopyhyyttä ja moralisointia. Itse vältän kyseisiä toimia mahdollisimman pitkälle eli viimeiseen asti, sillä minusta toisia arvostellakseen tulisi itse toimia sitten esimerkillisesti, jotta niin olisi varaa tehdä. Kaikkien valinnat ovat tiettyyn pisteeseen asti niiden omia asioita, virheistä on mahdollista oppia ja tehokkainta oppiminen onkin useimmiten kantapään kautta. Myös hyvää tarkoittava valintojen arvostelu saattaa toisinaan ärsyttävyydessään johtaa siihen, ettei se todellakaan saa toista parantamaan tapojaan vaan vittuuntumaan koko aiheeseen niin, ettei viitsi enää sen saralla edes yrittää. Helppona ja kohtalaisen neutraalina esimerkkinä käytän tässä kohtaa niinkin feminiinistä asiaa kuin shoppailu. En käsitä, millä tapaa vaatteiden ostaminen voi olla huonompi asia kuin esimerkiksi kaljan ostaminen baarista, tai miten kampaajalle tuhlatumpi satanen on jollain tapaa huonommin käytetty kuin se, jolla maksettiin pois asuntolainaa. Mielipiteitä saa olla, mutta jos niitä pitää totuuksina, vetää kärry kyllä ihan metsään. Ja niitä ei-niin-neutraaleja esimerkkejä olisi vaikka kuinka, mutta tyytykäämme tutkiskelemaan niitä kukin sydämissämme.
Lopuksi Panun ja minun keksimä poikkeus sääntöön no man is an island; Arto Saari kyllä on. Ehehehe, mutta tämä annettakoon meille anteeksi, sillä on jo melkein maanantai.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Rahan arvo muuttuu tilanteen mukaan. Olisi tuhlausta, jos ostaisin vaikkapa satasella barbeja (niitä ei kai montaa saa sillä summalla). Jos taasen ostaisin satasella levyjä, kirjoja taikka siivousvälineitä, se olisi hyväksytympää. Hassu maailma.
Itsehän ostaisin kyllä satasella varmaankin kaljaa.
mä olen ihan samaa mieltä. mielipide on eri asia kuin totuus, ja se olisi jokaisen syytä muistaa. aina ei myöskään kannata pulauttaa sitä mielipidettään ulos vaan niellä se kiltisti. mun mielestä se on humaania jos jokin.
sanavahvistus on kuin afrikkalainen perinnemuusikko: yqwzazaz
Lähetä kommentti