Sigillum Diaboli

Tämä päivä tullaan muistamaan siitä, että ajoin ensimmäistä kertaa yksin kuorma-autolla ja vieläpä menestyksekkäästi, sekä ennenkaikkea siitä, että näin Bam Margeran. (Ja okei, myös siitä, että kaadoin kylmät kahvit päälleni kun kävelin parkkikselta kotia kohti, mutta tätä en niinkään välittäisi muistella.) Bam tepasteli tosiaan pitkin katua Andy McCoyn sekä jonkun kolmannen herrasmiehen kanssa, josta toivon, ettei se ollut Ville Valo. En siis kyennyt enää Bamin nähtyäni keskittymään sitä vertaa siihen kolmanteen, että olisin saattanut tunnistaa sitä. Ensinnä kun tajusin, ketä Andy kaulaili, ajattelin tyynesti näkeväni harhoja, sitten meinasin kirkua ikkunasta "I love you Bam!", mutta sitten muistin kuinka inhottavaa se on kun rekkakuskit huutelee kun itse vaan kävelee kadulla, joten tyydyin vain hykertelemään ja soittamaan Mierolaiselle innoissani, koska kukaan muu ei tiettävästi ollut hereillä siihen aikaan.

Lomaraportti Barcelonasta jäänee tällä erää kirjoittamatta. Siellä oli mukavaa ja paljon koiria, mikä oli ihanaa, sillä tulen aina erityisen hyvälle tuulelle, enkä saata olla hymyilemättä ja lässyttämättä niille. Metrossa vartijoilla oli koirat, ja kaduilla niitä kulki vapaana leikkien toistensa kanssa tai tuoden ohikulkijoille palloa heitettäväksi. Mikään koira ei tainnut olla minkään rotuinen, vaan kaikki olivat enemmän tai vähemmän omalaatuisen näköisiä. Mutta muuten taitaa olla liian myöhäistä kirjoittaa siitä, inspiraatio on mennyt.

Mua särkee joka paikkaan leipälaatikoiden kantamisesta ja työntämisestä johtuen; lisäksi jätin tänään sormet hissin oven väliin, ja niiden yli kulkee sinipunainen, tai kuten Bam sanoisi, burgundinvärinen raita. Eilen myös olin lipsauttaa nurin sylissäni olevan pinon, ja tämän korjausliike oli jostain syystä sellainen, että sain vasempaan reiteeni kolmen kämmenen kokoisen mustelman, jonka alta lihas tuntuu ihan knööliseltä, niin kovin se taisi siis osua ja niin paljon verta ehtiä vuotaa sinne. Tässa hommassa on juuri tämä hienous, että tietää tehneensä töitä, ja nämä työt tuntuvat myös varsin merkityksellisiltä. Nuu Armollinen, kaikkien voikkarinnälkäisten sankari.