"Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää"

Tänään olen koutsannut, siivonnut kovasti ja tehnyt ruokaakin, mutta olen niin hyvällä tuulella, ettei se tuntunut edes isolta asialta. Silloin kun fiilis on maassa tai jopa kellarikerroksessa, ja vielä karheiden maalajien ympäröimänä, tuntuu, että jo vessassa käymistä varten tarvitsee tsempata. Kaikki tuntuu kovin vaikealle ja työläälle, melkein harkitsee jo kusta housuun, sehän myös lämmittäisi kylmettynyttä sydäntä hetken. Mutta, joka tapauksessa, tänään vain innosta puhkuen keksin uutta hommaa, tanssin Robbie Williamsin tahdissa ja pudistelin peitotkin parvekkeella. Nyt aion kohta lukea Bret Easton Ellisin Lunar Parkia, josta pidän kovasti. Vaikka Glamoraman loppu järkytti hiukan haurasta lapsenmieltäni, minusta Ellisin tyyli kirjoittaa on mahtava; hengästyttävä, loputtomiin rönsyilevä ja siinä on paljon pilkkuja. Pidän myös siitä, kun päähenkilö, joka tässä tapauksessa on Ellis itse, sanoo lauseidensa välissä "ööm". Myös jokaisessa teoksessa läsnä oleva tietty vainoharhaisuus on kiehtovaa, ja se, kun ihmisiä kutsutaan sanalla beibi. Seuraavaksi aion lukea teoksista ehkä kuuluisimman, eli Amerikan Psykon, jos henkilökohtainen lukuneuvojani Panu sen jostain löytää.

Syy tähän tasapainoon saattaa osittain olla siinä, etten ole lainkaan ollut ulkona tänä viikonloppuna. Olen vain kotona nauttinut muutaman oluen iltaisin, ja siksi nukkunut oikein hyvin, vaikka lauantaina jouduinkin heräämään varsin aikaisin. Tämä johtui siitä, että äitini oli lähtenyt hakemaan siskoani Turusta, oli siellä sovittuun aikaan kahdeksalta vain soittaakseen siskolta tarkempia koordinaatteja ja huomatakseen, että sen puhelin oli kiinni. Siispä aloin soitella ihmisille, jotta saisin selville osoitteen asuntoon, jossa sisko oletettavimmin majaili. On aivan erittäin menestyksellistä soittaa hiukan viinaanmeneville henkilöille lauantaiaamuna tosiaan kahdeksalta, sillä eihän kukaan vastaa. Kolmen tunnin kuluttua sain oikeita henkilöitä kiinni, kuten myös selville osoitteen, josta äiti löysi siskon, ja oli avannut kuulemma puheen kysymällä "otatko jotain huumetta vai mitä tämä on", johon sisko vastasi, että oli vain irroittanut puhelimesta akun, koska se oli menettänyt kentät, ja nukahtanut ennenkuin oli kiinnittänyt sen uudestaan. Hauskaa oli myös se, että ihmiset, joita olin yrittänyt tavoittaa ja lopulta tavoittanutkin, soittivat mulle takaisin sanoen "olit soittanut". Niin olin, ja me tosiaan puhuttiinkin jo, ja tästä henkilöt tuntuivat häkeltyvän kovin. Ihanan pihalla.