Tänään olen hyvin pahantuulinen. Ja se johtuu siitä, että olen tapellut ihmis(t)en kanssa, nukkunut huonosti mutta kuitenkin naamallani aamuisesta turvotuksesta päätellen, sekä ajanut aivan päin helvettiä. Mieleni on jotenkin tyhjentynyt opitusta reitistä, eikä kuorma-autolla ole niin helppoa tehdä uukkareita. Lisäksi ihmiset ovat ottaneet asiakseen puhua mulle, mistä en oikein juuri nyt välittäisi, mutta eihän niin oikein voi sanoa. Onneksi olen erittäin hyvä tekohymyilemään, ettei tarvi alkaa rähinöidä, sillä ne ovat toistensa substituutteja.
Kun olen pahantuulinen, mun tekee syklisesti mieli olla syömättä mitään ja syödä koko maailma, tai ainakin monia ihmisiä, silläpä niistäkin päästäisiin. Kun tulin kotiin, söin ruukullisen salaattia, odotan vain syklin toista ääripäätä, jossa puolestani ajan todennäköisesti vaikka Mäkkiin. Useat ihmiset kai syövät suruunsa, mutta mä syön kaikista eniten tyynessä tilassa. Surullisena on parhautta vielä edelleen lisätä kärsimystään miltei messiaallisiin mittasuhteisiin olemalla syömättä, ja sitten kun on pakko syödä, niin syö jotain oikein pahaa, tai no omassa tapauksessani jotain, mistä en niinkään välitä. Toisaalta, jos olen oikein maanisen iloinen, tai ehkä kaikista voimakkaimmin silloin kun olen ihastunut, en oikein ehdi syödä mitään, enkä koe tarvetta siihen, sillä kaikessa muussa on henkistä ravintoa kylliksi jopa korvaamaan sen konkreettisen.
Päässäni soi Millencolinin Biftek Supernova, ja olin katkeroitua hengiltä, kun unohdin ottaa sen mukaan aamulla töihin. Näissä töissä huomaa jotenkin, kuinka paskoja kaikkien radiokanavien aamutiimit nykyään ovatkaan, saan joka aamu hillitä itseni etten soita niiden valituspäälliköille. Meinasin repiä posh-tukan päästäni kun Radio Rockissa haastateltiin jotain pimua, joka halusi harrastaa seksiä vain suurissa ajoneuvoissa ja työmaakoneissa, ja ko. tsubu kertoi myös, ettei antaisi miehelle, jolla on autona Talbot Horizon. Onneksi sitä haastateltiin, sillä tämähän on paitsi kiinnostavaa myös mielenkiintoista. Epäilen kyllä, että tänään en tosin olisi ollut tyytyväinen vaikka Valon Ville olisi mumissut matalalta koko aamun ja tehnyt mulle omistetun laulun; joinain päivinä ei vain pysty lopettamaan hampaiden kiristelyä vaikka kuinka tahtoisi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
*tyyn tyyn* (tyynnytteleviä eleitä)
puro solisee, puro solisee
reipas ja kiltti olit myöskin kun soitit mulle takaisin, vaikka mä olin yksi niistä sun nukkuma-aikaisista häiriköistä, ja meille tulee vielä kiva viikonloppu.
sitä paitsi välillä on ihan okei olla äkäinen, etenkin kun muuten on niin ylettömän hyväkäytöksinen ja optimistinen. säilyy tasapaino maailmassa.
mäkin olisin ampiainen, jos en olisi huumannut itseäni piittaamattomaksi ja turraksi.
Välillä on oikein hyvä kilahtaa mutta muista ettei ne muut voi välttämättä tietää sun olevan aivan maailmanlopun vihainen jos hymyilet. Voit aina sanoa "Anteeksi, mulla on tänään aivan vitullisen hirvittävä päivä. Haluaisin porata järeällä terällä hymysi läpi ja oksentaa syntyneestä aukosta mahaasi asti." Sitten hymyilet ja ojennat leipää. :D
kauhean kivasti sanottu minkki! kiitos<3
mä tosiaan vaan hymyilen, enkä puhu mitään, koska niin on varmana parempi. jos oikein alkaa harmittaa, niin voisin huomenna jättää taas käden oven väliin vaikka. kieltämättä just toi juttujen ja hymyn ristiriita on kiehtova, mua vaan pelottaa ettää mun suusta tulee lieskoja.
Lähetä kommentti