Uni, tuo yksi ihmisen perustarpeista, ei koskaan ole ollut mulle mitenkään lähelläkään itsestäänselvyyttä. Nuorempana mulla oli vakavia unettomuusjaksoja, muistan, ettei ollut mitenkään epätavallista valvoa säännölisesti yhtä yötä kokonaan, ja pahimmillaan sitä ympäröiviä öitä kokonaan, osittain tai puoliksi myös. Valvominen saa hermot kovin riekaleisiksi melko nopeasti, ja itse ainakin saan ekstrabonuksena kuvottavaa oloa ja koko ruumiin kattavaa horkkatärinää. Tästä syystä, ainakin osittain, alkoi aikanaan myös yksi ihmissuhde, sillä jossain kohtaa mikään ei ollut arvokkaampaa kuin se, että pystyi ensinnä nukahtamaan, ja toiseksi nukkumaan useiden tuntien ajan, ehkä jopa kokemaan eniten levänneisyyttä tuottavan REM-vaiheenkin.
Nykyään tilanne on kuitenkin toinen. Nukun aikalailla helposti 16 tunnin yöunia, saatan nukkua päikkäreitä ja torkahtaa nokkaunia. Vaikka kaikki tämä nukkumistoiminta pahimmillaan kuluttaa leijonan- tai nukkumatinosan vuorokaudesta, osaan sitä kuitenkin suunnattomissa määrin arvostaa. Luulen, että juuri tällaisia perustarpeita osaa kunnolla arvostaa vasta, jos niistä joskus on ollut pulaa tai millä tahansa tapaa on kärsinyt niiden puutetta, jolloin huomaa vasta niiden tärkeyden ja välttämättömyyden ennemmin tai myöhemmin.
Tänä yönä sain nukkua vain kymmenen tuntia, näin myös hiukan painajaisia, ja siksi olen aika väsynyt, joten koin tarvetta oodata unelle. Toivottavasti unijumalat ovat ensi yönä suotuisempia tämän tähden. Loppuun tahtoisin siteerata kappaletta, joka oli kuin tehty unettomiin aikoihini, ja jonka rivejä olen näemmä niinä öinä kirjoittanut yhden lempikirjani tyhjille takasivuille.
"I can't sleep, something's all over me,
Greasy, insomnia please release me,
And let me dream about making mad love on the heath,
Tearing off tights with my teeth.
But there's no relief,
I'm wide awake in my kitchen,
It's dark and I'm lonely,
Oh, if I could only get some sleep,
Creaky noises make my skin creep,
I need to get some sleep,
I can't get no sleep..."
-Faithless : Insomnia
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
äyh, mä olen kanssa elänyt tuommoisen piinallisen valvomisvaiheen, ja aina elämäntilanteen niin heitellessä, satunnaisesti elän sitä yhäti. oikeasti, siinä vaiheessa kun ei nuku, kaikki muu menettää merkityksensä, ihan kaikki.
viime aikoina itse oon vain unohtanut mennä kyllin varhain petiin, mistä on seurannut rumat silmäpussit ja isoja, silmät vetistäviä haukotelmia. ehkä tänään...
Mulla oli pienenä aivan kamalia nukkumisvaikeuksia. Pelkäsin mennä nukkumaan, koska pelkäsin etten saa unenpäästä kiinni. Sitä jatkui vuosia ja äiti ja iskä parka joutuivat sitten valvomaan mun kanssani. Ja jopa tappelemaan tarhan tätien kanssa, jotta mun ei tarvinnut nukkua päiväunia siellä, että nukkuisin sitten yöllä.
Vaan nykyisin on aivan toisin. Unta olisi vaikka muille jakaa ja mikään ei ole ihanampaa kuin päiväunet. Nyt tosin unia on haitannut pieni karvainen pentuotus, jolla on melkein jokaisena yönä asiaa ja hellyyttä kello kahden jälkeen. Taikka jos pikkuyrrykkä nukkuu, isompi kantaa narua suussaan ja naukuu seuraa. Aina kahden jälkeen yöllä.
Asiasta vielä kolmanteen, kun tiedän että olet samassa pisteessä kanssani: OPINNÄYTETYÖT ON TAKAMUKSESTA! Näin se vaan menee.
jep, ei paremmin voisi sanoa, sieltähän ne on ja syvältä.
ja on erinomaisen kummallista, kuinka vinksahtaneita uniasioita suurimmalla osasta ihmisiä onkaan; ja jos ei kerrankin satu olemaan, niin ihastuttavat lemmikit sekoittavat. punkki puolestaan ulvoo lumiauroille, onneksi lunta tuli vasta nyt.
Pisteet sulle taas, sait mut ekan kerran hymyilemään illalla tapahtuneen skolekäynnin jälkeen :)
:)
Lähetä kommentti