Nyt on muutama päivä mennyt niin ihanasti, vaikka myös hiukan kiireisesti, ettei mulla ole oikein mitään sanottavaa, muuta kuin itse asiassa juuri se. Tämä tila taitaa johtua tiedät-kyllä-kenestä, ja ei, se ei ole Voldemort, ja jotenkin yleisestä hyvästä tuulesta, joka puhaltaa tällä hetkellä kaikille elämäni rannikoille.
Siispä maanantaita odotellessa, eiköhän silloin jo realistisesti ajatellen viimeistään samanlainen räntäsade kuin tänään oli lähesty, mutta en mieti sitä nyt. Koska tänäänkään en miettinyt, soitin HIMin Love Metalia mahdottoman kovalla peittääkseni sateen ja renkaista roiskuvan loskan äänet ja hymyilin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti