Musta yksi asia on kamala. Ja se on sellainen, että kirjoittaa puolihuolimattomasti jonkun tekstin liittämättä siihen sen suurempaa mielipidettä puhumattakaan kaikkien näkökulmien mukaanottamisesta, joka ei olekaan enää itselleni elämän ja kuoleman asia, ja tämä lieventyminen on tosiaan tapahtunut aivan äskettäin. Eikä siinä siis ole kamaluutta itsessään, vaan siinä, kun seuraavana päivänä tulee lukemaan kommentteja, jotka ovat nokkelia ja teräviä, oikeastaan juuri sellaisia, joiden sisällön olisi pienellä viitseliäisyydellä saattanut itsekin saada lisätyksi tekstiin, muttei sitä ranteiden louskuessa löysinä kuitenkaan tehnyt. Silloin se ei vaivannut, mutta nyt vaivaa. Vaikka, toisaalta, sehän on hiukan kuin lause, jonka joku aloittaa ja joku toinen lopettaa juurikin niin, kuin aloittaja on ajatellut; siihen eivät kaikki pysty ja se on huomattavan eri asia kuin päällepuhuminen. Luulen, ettei se ole kokonaan paha asia.
Mä olen unohtanut kastella kukkia ja kasveja ehkä kuukauden ajan, mutta aion tehdä sen tänään. En kokenut tunnekuohua katsoessani American Idolia tänään, mistä olin huojentunut ja ylpeä. Muistin eilen Cantina Westissä, että todella pidän mediumeista pihveistä, enkä malttaa odottaa kesää, koska silloin voi grillata, ja toki paljon muitakin ihastuttavia asioita tehdä, mutten puutu niihin nyt.
Taidan antaa seuraavan lemmikkini nimeksi Kirka.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kirka on pehmolemmikin nimi Sziget-piireissä. Samoin Seppo. :D
se EI ole kokonaan paha asia; pahuus määrittyy suoraan sen kommentin sävystä, ja jos se on puhtaan täydentävä, tyyliin "tiedän että ajattelit myös näin ja mä nyt vain satuin panemaan sen tähän julki koska me ollaan niin samanlaiset", on se pelkästään hyvä juttu.
ja kesä, voih... sitä odotellessa voi sitten vaikka rikkoa sateenvarjoja hurrikaanituulissa, kiroilla päälleroiskuvaa kuraa ja uneksia edes lumesta.
Lähetä kommentti