Päätä jo!

Näin siinä sitten kävi, ensimmäinen merkintä uutuuttaan kimaltelevaan, aivan vasta luotuun blogiin. Tapojeni vastaisesti aion jopa käyttää isoja kirjaimia sekä lauseiden alussa, että erisnimien kohdalla suurimman mielipahan välttämiseksi, vaikka vanhasta blogista niitä on edelleen mahdollista tunkea nenään ja vielä sankoin joukoin.

Hassua oli, että kovasti jouduin pohdiskelemaan, oikeasti aivan ylitsepursuavissa mittasuhteissa, josko tänne perustaisin blogin. Pienenä käytin aika liikuttavista verbiä "perustaa" myös mielikuvitusystävistä, mutta ei siitä sen enempää. Yleensä teen päätökset itseasiassa juuri samalla kaavalla kuin tämänkin: ensin mietin itsekseni, sitten kerron pohdintani julki ystävilleni ollessani itse vielä negatiivisella kannalla, ja sen jälkeen sorrun pienimmästä ärsykkeestä tekemään myönteisen päätöksen. Päättämättömyys ja vatvominen ovat sinänsä varsin tuskastuttavia asioita, varsinkin jos ei ole kyse itsestä, ja siksi kai pyrin kuitenkin tekemään päätöksiä. Toki on helpompi päättää, ottaako tavallista kaksiprosenttista vai kokonaan rasvatonta raejuustoa esimerkiksi, kuin että kuka perheestä ja rakkaista tapetaan julmimmin, mutta joka tapauksessa. Muutenkin jo se, että tekee päätöksen, on ylpeyttä herättävä sinänsä ja itsessään, ja tietyissä rajoissa päätöksen todentuminen oikeaksi on vain plussaa tai jopa ekstrabonaria.

Shoppailussa mulla on sama filosofia: useammin harmittaa se, ettei osta jotain, kuin se, että sen ostaa.