Sata salamaa iskee tulta

Nyt on sitten yhtäkkiä rautoja tulessa kuin seppä Ilmarisella konsanaan, en taida nukkuakaan vain siksi, että tilanne on näin hektinen. Lisäksi aikataulujen pilaaminen tai perusteellinen sotkeutuminen on noussut selkeästi pinnalle bubbling under -tilastaan, jossa olisin sen kyllä kernaasti suonut pysyvän. Tilanne on myös se, että kaikki kiva ja mieluisa on väistyvä pakollisten tylsyyksien ja pakotteiden tieltä, mikä on omiaan masentamaan.

Jotenkin tässä tilassa myös kaikki puhe tuntuu helposti vittuilulta, jolle olen muutenkin herkkä, ja siksi olen jatkuvasti varpaillani ja epäilevä kaikkien vilpittömyyttä kohtaan. Sen seurauksena huomaan myös itse ihan vain varmistellakseni ja psyykkistä selustaani turvatakseni vastaavani varman päälle; melkein tunnen, kuinka kummallinen ja irrationaalinen pelko tahdosta riippumatta tulee ulos suusta ja läimäyttää mahdollisesti vilpitöntäkin keskustelukumppania kasvoille. Hetkeen en olekaan ollut näin vainoharhainen, mutta nyt ollaan taas tässä.

Viikonlopuksi olisi kaikennäköistä kivaa tekemistä kivojen ihmisten kanssa, mutta joutunen jättämään ne väliin ja saamaan kurjuuteni nousemaan aivan uuteen kertoimeen. Onneksi tämänkin tietää olevan kausittaista, vaikkei se siltikään auta juuri kyseisellä hetkellä. Fyysiseen kipuun se auttaa, edellyttäen luonnollisesti että tietää sen joskus tai vielä mielummin kohta loppuvan, mutta päänsisäinen kipu on mielestäni huomattavasti vaikeampaa hallita järkiperustein.