Kiitos James otsikonmukaisesta välispiikistä laulussanne "Battery", se auttoi jaksamaan trotterilla siinä kohtaa, kun en todellakaan uskonut enää jaksavani. Tänään siis rimpuilin salilla parhaani mukaan upouutta ohjelmaani ainakin muistuttavasti, ja nyt on lihakset niin kipeät, että portaita pitää mennä sivuttain ja sillä lailla kummallisesti tampaten. En kyllä voi kieltää, etteikö tämä tila olisi luonteelleni tyypillinen; kaikkea tulee olla aina niin paljon kuin vain mahdollista, tehdään täysiä tai ei ollenkaan. Sellainen vain olen sitten, Ben, kuten Minkin ystävä hauskasti oli väärinkuullut neiti Lopezin laulussa.
Aamulla oltiin tosiaan Minkin kanssa katsomassa poneja, ja en saata itsekään olla mainitsematta molempia kiihkoon saattanutta keskustelua nirsoudesta, aikaansaamattomuudesta, laiskuudesta ja kitinästä; sellainen vain tekee hulluksi, alan paasata naama vaahdoten eikä mua kannata keskeyttää, ainakaan valittaakseen taas jostain, koska se tila on hallitsematon. En vain saata sietää, piste, eikä mikään vasta-argumentti ainakaan tähän asti ole saanut kantaani värähtämäänkään. Saatan olla armoton, mutten kohtuuton; joten armottomuuden alaiseksi joutuminen on mahdollista välttää.
Mä en kauheasti pidä puhelimista. Joskus joudun melkein jos nyt en aivan raivon niin ainakin ahdistuksen valtaan; mun on pakko vastata puhelimeen vaikka se vituttaakin mua ihan ajatuksentasolla jo aivan suunnatta. Kauhean monessa työssä tai harrastuksessa olen joutunut olemaan tavoitettavissa käytännössä koko ajan, sijainnistani, vuorokaudenajasta tai fiiliksestä riippumatta, ja siitä on jäänyt kauhea puhelinangsti. Joskus olenkin puhelimessa erinomaisen tyly ihan vain siksi, että tekisi mieli heittää se seinään; epäjohdonmukaista mutta niin totta. Parasta rentoutumista mulle onkin lähteä jonnekin ja jättää puhelin kotiin, vaikka jos tiedän, että siihen saattaa tulla joku tärkeä puhelu, en voikaan sitä tehdä; riippuvuussuhde on kummallinen yhdistelmä positiivista ja negatiivista tässä kohtaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
this is me, ben <3
ja armoton muttei kohtuuton: kas siinäpä jälleen hiuksenhieno raja tasapainoiltavaksi. ja omien esimerkkiesi mukaisesti hienosti ainakin sä siinä onnistut.
kiitti viel, oli nastaa!
Lähetä kommentti