perjantai 18. tammikuuta 2008

It is time.

Kiitos ahkerien ja ajantasalla olevien ystävieni, olen menossa nyt heti ensikuun alussa KoRnin keikalle, ja neljännessä kuussa eli (tammi, helmi, maalis sormilla laskien ja ääneen hokien; englanniksi miettiessä joudun laulamaan kuukauden nimet sillä koulussa opitun laulun sävelellä) huhtikuussa myös Danko Jonesin keikalle. Paitsi että on ennen kaikkea mukavaa mennä, huomaa tällaisista myös ajan kulun todella tehokkaasti; muistan kun varailin KoRnin lippuja ja ajattelin, että siihen on ihan hurjan pitkä aika, ja nyt se on vain muutaman viikonlopun päässä. Toivottavasti olen Dankon keikkaan mennessä saanut tehtyä ne asiat, jotka pitäisikin, sillä kohta varmasti huomaan senkin olevan jo ovella.

Juuri tähän nykyiseen ajan turhankin nopeaan kulumiseen muistan suurena kontrastina peruskoulussa oloajan kesälomat, jotka eivät tuntuneet loppuvan koskaan. Ei ollut väliä, mikä viikonpäivä oli, joten useimmiten sitä ei sitten tiennytkään. Yksikin päivä tuntui todella pitkälle, siinä ehti seikkailla kavereiden kanssa pellolla, kiipeillä kallioilla, käydä uimassa ja fillariretkellä ostamassa jätskin, jonka pudottaisi maahan parin nuolaisun jälkeen vain pahoittaakseen lapsenmielensä; mutta taaskin vain pieneksi hetkeksi.

Nyt tuntuu, ettei mikään riitä, aina vain on kiire ja arjesta irrottautuminen verrattain mahdotonta. Yleensä aina pyrin pääsemään jonkinlaiseen positiiviseen loppukaneettiin kirjoituksissani, mutta tällä kertaa se tuntuu kovin vaikealle ja keksimällä keksitylle. Kai lapsista pitäisi tässä kohtaa pyrkiä ottamaan mallia, vaikka se enemmän tiedostavana ja menneisyyden merkkaamana onkin huomattavan vaikeaa.

2 kommenttia:

Kesäminkki kirjoitti...

tuota on liikkeellä, nimittäin sitä, että tuntuu ettei vuorokauden tunnit mitenkään voi riittää kaikkeen siihen, mitä pitäisi saada tehdyksi. se on masentavaa ja aiheuttaa hyödyttömyyden ja turhautumisen tunteita: totta on myöskin, että lapsuudessa kesät kestivät pidempään. se saattoi tosin johtua a) kesien suhteellisesta osuudesta siihenastisessa elämässä, joka oli huomattavasti suurempi silloin kuin nyt, ja b) kyvyttömyydestä hahmottaa ajan kulua ja tulevaisuutta oikein mitenkään. nyt tuntuu, että katsoi minne vain, näkee aina uusia to do -listoja ja uusia vuodenvaihteita. jotkut asiat olis kiva jos ne jäis päälle vain eikä menis pois.

Mierolainen kirjoitti...

Olemme kelailleet samaa asiaa. Tietenkin teillä naisilla aika varmasti tuntuu vielä lyhyemmälle sillä a) heräät aamulla aikaisin että kerkeät meikkaamaan ennen töitä b) olet töissä ka. 8 tuntia c) töiden jälkeen teet ruokaa ennen kuin syöt d) tiskaat ja teet muitakin kotitaloustöitä.

Niin se aika menee kun on "kivaa".

Ja ah, kiitos huolestuneisuudesta. :D