Tänään heräsin jo kymmeneltä. Sitten menin hengailemaan Caron työpaikalle, lukemaan juorulehtiä ja syömään myslipatukoita; puhuimme oikein tyttömäisistä jutuista, hiusten värjäämisestä ja hirsitaloista, vaikkeivät ne sinänsä olekaan kauhean tyttömäisiä. Sitten kävin ruokakaupassa, ja muistin ostaa täsmälleen mitä pitikin, vaikka unohdin kauppalistan kotiin, ja yhden, jonka olin jopa kauppalistaltakin unohtanut. Yleensä nimittäin ostan kauppalistan puutteessa hermostuksissani jäätelökakkuja, hiusväriä sekä 200 kappaletta pinnejä, ja ehkä narsissin, tai jonkun muun kasvin jota en oikeasti tunnista edes.
Sitten olin päiväunilla, jotka keskeytti naapurin mummi, joka olisi välttämättä halunnut tarjota kakkukahvit, koska olin siirtänyt hänen pyykkinsä kuivausrumpuun omieni tieltä. Unipöpperöisenä onnistuin kuitenkin kieltäytymään. Sitten luin meilit, innostuin vähän, olin ratsastamassa, ja annoin itselleni luvan innostua vielä enemmän. Sykleistä ja kausista on ollut puhetta, ja tänään jaksoin tehdä kaikenlaista, joiden tekemistä olin lykännyt viikkoja. Luulen, että itsekin huomasin Minkin ja Reinon tavoin ilmassa olevan kevään lupauksen; tämä kevät tulee olemaan monella tapaa ainutlaatuinen, ja vaikka kesään asti pääseminen tulee vaatimaan henkistä ja fyysistä venymistä, olen valmis. Nyt taas hetken ainakin tuntuu siltä ja vahvasti.
Myös L-koodi alkoi tänään, eräs ystäväni uskalsi värjätä hiuksensa, Samppa jaksoi ravata paljon enemmän kuin ennen; pesin tyynyni ensi kertaa, söin terveellisesti ja join paljon vettä. Sain haastavan työtehtävän, maltoin olla ostamatta hiusväriä, järjestin viikonlopun täyteen, mutta järkevästi. Nauroin paljon, annoin itselleni luvan olla edes esittämättä pitäväni eräästä henkilöstä, jaksoin kuunnella ja pyytää anteeksi. Nyt menen vielä melko ajoissa nukkumaan ja yritän vielä herätäkin samanlaiseen aikaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Oot ollut melkoinen velmu eilen. Tai siis äärimmäisen hyvä ihminen. Pelottavan sellainen.
Mä en oo huomannut kevään tuloa, ei ole näille lakeuksille itsestään ilmoitellut. Höh.
mun mielestä ehdottomasti reippainta tossa kaikessa on, että antaa itselleen luvan olla pitämättä jostakusta. se on tiukkaa jos mikä!
ja millon tuut mun työpaikalle hengaamaan ja juoruamaan? voidaan puhua tyttöjuttujen lisäksi kiipeilystä, pumpista ja heppakauhujutuista :)
mustakin oli yllättävän vaikeaa antaa itselleen lupa olla pitämättä jostakusta, tiukkaa tosiaan. tähän asti olen yrittänyt esittää, mutta sitten mietin, why bother!
toisten työpaikoilla pitäisi hengailla enemmän, koska se on aika kivaa ja aika menee siivillä; sääli että siihen on harvemmin aikaa.
Lähetä kommentti