lauantai 12. tammikuuta 2008

Find me Stallone

Lorvin ja juoruilin tänään ollessani koutsaamassa, ja samoin sen jälkeen toisella tallilla. En yleensä tee niin, vaan olen vanhasta tottumuksesta tehokas ja nopea, teen hommat järjestelmällisesti ja useimmiten parhaassa mahdollisessa järjestyksessä. Joku sitten jossain kohtaa kysyi, että onko poikaystäväni kotona vai kiinni, ja kun vastasin tilanteen surukseni olevan jälkimmäinen, sanoi puhekumppani yllättävän loogisesti, "siksi et kai tahdokaan mennä kotiin". Ja luulenkin, että se oli alitajuinen syy. En muutenkaan juurikaan pidä yksinolosta, ja tänään on jotenkin sellainen päivä, kun en oikein millään tohtisi olla yksin. Joskus näinä päivinä saatan myös maanisesti puhua esimerkiksi kelistä kassaneidille niin kauan, että sitä alkaa pelottaa, taikka mennä eläinkauppaan kyselemään asioita esimerkiksi gnuvauvoista ja koiranpedeistä. Vaikka viime aikoina olen yrittänyt sellaista välttää, koska onhan se sellaista kylähullumaista. Lisäksi mulla on kamalan ihania ystäviä mesen toisessa päässä, ja sekin on omiaan säästämään asiakaspalvelijoiden hermoja.

Mua hiukan turhauttaa edelleen se, ettei ihmiset saa ansionsa mukaan. Ja se, etten saata siihen itse vaikuttaa, hah, sainpas tämänkin käännettyä koskemaan itseäni; mutta tosiaan, se, ettei joillekin asioille voi mitään, vaikka niiden kaiken oikeuden ja kohtuuden, tai jonkun muun tv-sarjan mukaan tulisi olla toisin, on epäreilua.

Sovin huomiselle pumppitreffit, joten en voi siitä luistaa, joka on siis hyvä asia. Koskaan ennen en ole ottanut vakavissani projektia päästä kesäkuntoon, mutta nyt ajattelin niin tehdä, kosken itsekään jaksa kohta kuunnella "yhyy olen läski"-tilityksiäni. Vaikka, tuskinpa se muuttaa tuntemuksiani tai mitään, mutta olisipa ainakin tehnyt kaikkensa; koska tässä on mahdollista itse vaikuttaa, niinkuin asioihin mielestäni pitääkin.

2 kommenttia:

Mierolainen kirjoitti...

Find me Stallone<3

Tuollainen kylähulluushan on hauskaa seurattavaa ja kassaneiditkin tottuvat ja osaavat odottaa kun toisintokertoja on tarpeeksi monta.

Mä komppaan tota tokaa osiota. Se on ärsyttävää. Mutta kuka on se joka tietää mitä kukin oikeasti ansaitsee? Ehkäpä jokainen meistä saakin ansionsa mukaan mutta jos asioita tarkastellaan vain lyhyen aikakaaren sisällä, osa kohtaloista voi vaikuttaa kohtuuttomilta?

nuunis kirjoitti...

haha, kukas se juuri lähipäivinä sai mut tuntemaan, etten jaksa ollenkaan toivoa?

tietenkään kukaan ei oikeasti ole päättämään, mitä kukakin ansaitsisi, ja tosiaankin aikakaaressa on useimmiten suurin toivomisen vara.

täytyy kertoa, että tuota innoitti myös sellainen tapaus, että puppe on niin allerginen, että vietettyään kolme yötä mun luona siihen jouduttiin piikittämään kauheet määrät kortisonia, koska se meinasi tukehtua. SE on epäreilua.