sunnuntai 13. tammikuuta 2008
American nightmare
En ehkä enää ikinä katso American Idolia; viime viikollahan liikutuin kyyneliin katsoessani kaikista maailman ohjelmista juuri sitä, ja tällä viikolla sain itseni kiinni miettimästä, että Simon Cowell on aika söpö. Jopa minulle tämä alkaa riittää, American Idol ajaa mut aivan epäilemättä mielenvikaisuuteen. Tosin se olisi varmasti jotenkin mahdollista haastaa oikeuteen, oikein kliseiseen amerikkatyyliin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
hyi. simonilla on törkeän järkyttävän oksettava jenkkisiililaatikkotasatpäätukka, liian lyhyet lahkeet ja liian korkealle nyhdetty farkkujen vyötärö. lisäksi se on sekoittanut silkan epärakentavan vittuilun älykkyyteen. nehän ei ole sama asia, ainakin niin mulle on kerrottu.
sitä paitsi ei ole syytä unohtaa, että simon can't sing.
:D katsos, jutun juoni on nimenomaan se, että olen tota mieltä, ja siksi koen olevani mielenvikainen. sunnuntai + american idol = MISSMATCH!
MATUREEE!!! HHAAHAHAHA!!
Meissä keski-ikäisissä on kyllä se oma charmi jonka vain ikä tuo ja vain miehille. Naisille se tuo riippuvaisia ihoja. Tasan ei käy onnenlahjat.
kiitos vaan pikkukarhu tästä. vanhenen täällä innolla ja alan riippumaan, kun sä joudut kivittämään kukkeita 20-kesäsiä stökiksillä, kun ne parveilee ja itkee parvekkeen alla, ns. käänteinen romeo&julia.
mä tiedän tän perverssin tunteen ja väitän kyllä, ettei nyt ole kyse keski-ikäisen miehen charmistakaan. nimim. itkin katsoessani salkkareita & ismo oli söpö yhden ohikiitävän hetken. tää on hormonaalinen seikka, luulen.
olipas hyvä huomio, hormonit saa tekemään mitä kummallisempia asioita ja tuntemaan kummallisia asioita. salkkariesimerkki rauhoitti mua kovasti, tuhannet kiitokset siitä!
Lähetä kommentti