keskiviikko 23. tammikuuta 2008

10 things I love about you

Heath Ledgerin muistolle. Kummallista, kuinka tällainen puun takaa tuleminen lisää järkytyksen määrää; jos se olisi ollut Amy Winehouse tai Whitney Houston, ei varmaan kukaan olisi yllättynyt.

Tänään on hiukan jännittävää töissä, samoin kuin sen jälkeen, koska mulle tehdään kuntosaliohjelma. Se on oikein hyvä asia, koska sitten en ole sidottu ryhmäliikuntatuntien aikatauluihin ja saatan siksi käydä useammin. Muutenkin olen ollut aika tyytyväinen suorituksiini sekä liikunnan että terveellisen ruokavalion osalta, vaikkakin eilen hermostuin ja söin sellaisen ison paketillisen After Eightejä, mutta välillä täytyy liikkua taaksepäin voidakseen taas edetä.

Eilen myös neulepaidastani purkautui hihasauma puoleenväliin käsivartta, mutta unohdin sen, ja puin sen ylleni myös tänään. Onneksi huomasin sen juuri, kun olin lähdössä kotoa, ja näppäränä tyttönä korjasin sen sisäpuolelta jesarilla; siitä tuli melkein kuin uusi. Täytynee kuitenkin ostaa neula ja lankaa, koska tätä viritystä ei oikein voi pestä kyllä.

Toissapäivänä, tai sitä edellisenä, mutta samapa tuo, tapahtui eräs asia. Sytytin olohuoneen nurkassa olevan jalkalampun, jolloin kuului räsähdys ja yksi sen lampuista leimahti hetkeksi; sitten pimeni paitsi se lamppu, myös olkkarin kattolamppu, telkkari ja eteisen valo. Nappasin ensi töikseni pinkin kännykkäni ja mietin, kenelle miehelle soitan ja huudan siitä, että ylipäätään tällaista voi tapahtua, ja sen jälkeen siitä, mitä täytyy tehdä, että voin jatkaa jonkun kuraisen telenovelan katsomista. Kuitenkin ennen kuin ehdin toteuttaa tämän itsessäni tyyppivikana ilmenevän mielettömyyden, juolahti mieleeni ajatus, että saattaisin selvitä tästä itsekin. Siispä suunnistin sulakekaapille, luin hiukan tekstejä, ja käsitin, että jostain syystä oli tapahtunut hetkellinen ylikuumeneminen ja tarvitsi vain vääntää vipu takaisin yläasentoon. Tadaa, ja sehän toimi, valot syttyivät ja digiboksi hurahti takaisin käyntiin. Olin ylpeä itsestäni.

7 kommenttia:

Kesäminkki kirjoitti...

pikasulakkeet <3 muutenkin kaikista sähkö-, rakennus-, remontointi- ja nikkarointihommista tulee aina mukavan miehekäs olo ja sellainen pystyvä, että mihinkäs tässä muita muka tarvitaankaan, mä hoidan homman kuin homman!
saliohjelma on parhautta! koska hyvässä tapauksessa siinä käy niin, että aluksi on innoissaan kun haluaa päästä kokeilemaan sitä, sitten on innoissaan kun pääsee lisäämään painoja ja sitten on innoissaan, koska tulokset alkavat näkyä. puhtaimmillaan narsismia ja oman navan ympärillä pyörimistä siis, aivan ihanaa! :D

Mierolainen kirjoitti...

Vikavirtasuojat ovat parhautta! Niiden kanssa on niin mukava toimia, toisin kuin posliinisten sulakkeiden pyörittely ja ihmettely.

Onnittelut hyvästä suorituksesta, olet autonominen nainen.

nuunis kirjoitti...

kiitos minkki, että SÄ sanoit ton, jotta mun ei tarvinut :D koska noi on aivan täysin ja tismalleen mun motiivit.

pikasulakkeilla on erityinen paikka mun sydämessä tästälähin.

nuunis kirjoitti...

herra m., ennen remppaahan mulla oli ihastuttavat posliinisulakkeet, ja hella kytketty niihin päin persettä; taisin galtsun blogissa tästä avautuakin, koska niitä kului keskimäärin viisi kokkauskertaa kohti.

pienenä sanoin "anatoominen" tarkoittaessani omatoimista, vaikkei se tähän mitenkään liity.

niin ja meinasin soittaa sulle, koska kaikki muut on intissä tai turussa.

Mierolainen kirjoitti...

Olisit soittanut vain, olisin ehkä ollut jopa vastaamassa taikka sitten en. Riippuen että olinko jo tuhoamassa kuuloani kävelemällä töihin musiikin tahdittamana. Keskusta-alueella toimiessa täytyy luukuttaa aivan hulluna että kuulee kun kaikenmaailman rekat haluaa pitää kovaa ääntä.

nuunis kirjoitti...

hah, et tiedä millanen skitso oon kun joku lakkaa toimimasta, kaikkien yhteiseksi hyväksi hillitsin itseni.

tunnistan erinomaisesti ton tarpeen pitää musaa täysillä, mä teen niin kanssa aina. ja sitten huomaan huutavani sen musiikin yli "ANTEEKSI!!!" jos tirvaisen jotakuta vahingossa ja ne pelästyy.

Kesäminkki kirjoitti...

anatoominen :D mä taas jostain syystä luulin äpärän tarkoittavan mitä tahansa lasta ja käytin sitä aika vapautuneesti.
ja m.: ei lohjalla mitään rekkamelua ole, tervetuloa maamme kauniiseen pääkaupunkiin ahdistumaan melusta ja tärinästä! ;)
ja nuu vielä: mä myös just tolleen koetan pahoitella kuulokkeiden vaikutuksenalaisena tönittyäni osoittaakseni hyvää käytöstäni, mutta yleensä en oo paljon hetkeen sitten puhunut, joten äänihuulet on ruosteessa ja tuloksena on korinaa ja satunnaisia sananpalasia. sekin säikyttää ihmisiä, usko pois.