tiistai 2. joulukuuta 2008

Tilanne ei ratkaise vaan se, kuinka siihen suhtaudutaan

Paitsi, että Juhani Tamminen on komea mies, pidän siitä myös siksi, että se toisinaan laukoo hauskoja lauseita. Kerran ainakin se on lausunut myös viisaan lauselman, ja laitoin sen tuohon otsikkoon, koska koin tästä tosi hyvän esimerkin tänään. Kun odotin kaupassa käytyäni bussia, satoi vettä, joka sinänsä ei yllätä ketään. Seisoin pidellen turkasen painavaa kauppakassia, joka oli pakattu liian täyteen ja huonosti siten, että se oli hyvin satunnaisen monikulmion mallinen. Tunsin oloni hyvin, hyvin kurjaksi ja vihasin kauppoja ja busseja ja sadetta ja Suomea, siis olin ihan raivona kun kyyristelin markiiisin alla, joka ei estänyt sadetta vyörymästä päälleni. Noh, sitten pääsin kotiin. Paiskasin kauppakassit nurkkaan ja valjastin Punkin lenkille lähtöä varten. Punkki löysi heti portaiden alta kepin, jota se kantoi suussaan mölisten ja loikkien, ja kohta havahduin siihen, että hypin vakavissa korkkareissani vesilätäköissä Punkin riemuksi ja jahtasin sitä juosten kulmikkaasti kumarassa kädet suoraan eteen ojennettuina. Tässä kohtaa sade oli pelkästään hauskaa ja tunnelmallista, ja hypähtelin hyräillen päässäni looppaavaa Donna e mobilea. Tilanne siis oli sama, mutta suhtautuminen muuttui. Noin niinkuin vertauskuvallisesti ainakin.

Vastasin muuten tänään työpuhelimeen helvetin kuuluvasti huutamalla firman nettiosoitteen. Kun pääsin "pistefi"-kohtaan, punastuin ja kirkaisin, korjaten sen smoothisti sanomalla "EIKÄKÖ! hyvää päivää". Onneksi siellä ei ollut kukaan asiakas vaan joku onneton puhelinmyyjä.

Eilen olimme Panun kanssa katsomassa Verdin säveltämän oopperan nimeltä Rigoletto. Pidin siitä kovasti, itse narri oli sympaattinen ja muistutti suuresti mun ja Panun opinnäytetyön ohjaajaa. Mulla oli mielessä analysoida tätä järkevästi ja tipautella kiinnostavia detaljeja sekä pohtia niiden linkittymistä nykyhetkeen, mutten taidakaan. Panun kanssa kuitenkin spekuloimme Hesehamppareiden ääressä sitä, että miksiköhän Mantovan herttua valehteli Gildalle olevansa lovena, ja tänä aamuna Panu laittoi mulle tekstarin, joka on aivan varmasti totuus. Näin Panu kirjoitti (eikä toivottavasti pahastu tästä plagioinnista): mä en tiedä oonksmä vähän naiivi, mutta tais se Gualtier(?) tms olla oikeesti rakastunut siihen Gildaan, mut se ei uskonu et se rakastais sitä, joten: kännit, "nainen on ailahtelevainen" -biisi ja punatukkanen hutsu. Pelkuruus on etenkin jollain tapaa mahdottomantuntuisen rakkauden pahin vihollinen.

14 kommenttia:

panu kirjoitti...

Mä sain tänään tiistain kunniaksi suhtisot haukut (eli vitusti rakentavaa kritiikkiä) niistä mun mainoksista, joten on todennäköistä, että hetkellä millä hyvänsä mun elämä muuttuu justiinsa yhtä traagiseksi ku toi eilinen ooppera (tai ehkä Katja Kabanova, eikös se syöksynyt joltain kalliolta tms?. No ainakin Anna Karenina syöksyi). Mä oikeasti harkitsen itsemurhaa, tai ainakin hanskojen heittämistä tiskiin.

Eli hienoa ilta, kiitos seurasta, mutta vittu tätä elämää noin muuten.

nuunis kirjoitti...

ÄLÄHQ! huomenna on uusi päivä. älä pelkää, ei hätä ole tämännäköinen eikä apua kannata hermostua! voi pikkunen<3

Kesäminkki kirjoitti...

tämä punatukkainen hutsu kykenee eläytymään mainiosti alkutekstin sadevihaan sekä toisaalta välittömään koiran aikaansaamaan moodswingiin. elämä on tollanen rollerkousteri, tai siis.

sanavahvistus on se kohta kauppalistassa, jota kirjoittaessa säikähti jehovan todistajan reipasta ovikellon rimpautusta niin, että miltei laski alleen: ketsw.

Mierolainen kirjoitti...

Ah, ollapa nuori ja kyvykäs pääsemään oopperaan alennuksella. Mä oon viimeksi ollut katsomassa tuota (joidenkin mielestä jalointa) taidemuotoa pari vuotta sitten ja kova on jo kaipuu kyllä. Haluaisin nähdä Taikahuilun taas vaikka sen oon nähnyt oikeasti toistakymmentä kertaa. Vähintään.

Vallitseva säätila aiheuttaa lähinnä surkuhupaisia irvistyksiä mulle töissä. Kiva on kävellä t-paita päällä rakennuksesta toiseen tuolla ulkona.

nuunis kirjoitti...

jos nyt lesoomaan aletaan, niin itsellänihän on liput myös taikahuiluun ja sain nekin opiskelija-alehintaan.

panu kirjoitti...

Ja mulla napsahtaa postiluukusta loppuviikosta Toscan opiskelija-aleliput:)

Mä googlailin, ja mitä ilmeisimmin sen herttuan olisi tarkoitus olla oikeasti semmoinen sovinistinen paska, joka vaan viettelee sen tyttöparan joka sitten tapattaa itsensä. Mutta mä en edelleenkään tajua, miksi se sitten lauloi sen suuren rakkauslaulelmansa, sehän oli yksin, miksi se olisi yksin esittänyt?

Mä en tajua. Mun mielestä se oli rakastunut siihen ja piste.

Mutta olin oikein tyytyväinen, kun Hesarin sivuilla joku muukin ihmetteli, että mihin sitä Monteronea (?) vietiin ja miksi se oli veressä? (Normaalisti kai ei ole?)

Mierolainen kirjoitti...

OVVAI?!?!? Kenet meinaat viedä mukanasi? *krhm* *KRHM* *KRÖÖHÖÖÖMMMM*

nuunis kirjoitti...

mitä?

panu kirjoitti...

Mierolainen haluu sun mukaan. (tulkkaa)

panu kirjoitti...

Mierolainen haluu sun mukaan. (tulkkaa)

panu kirjoitti...

Ja sama tuplana.

Mierolainen kirjoitti...

Nyt oli kyllä tulkki paikallaan ja oikeassa.

Anonyymi kirjoitti...

aaa! valitettavasti meen pupen ja äitikarhun kanssa, koska lupasin äidille vieväni sen oopperaan kerran kun kinusin siltä rahaa shoppaillakseni. eli siis siellä ei olisi kellään mitenkään hauskaa.

Mierolainen kirjoitti...

Aaa! Mä en kyllä tiedä, että pitääkö oopperassa varsinaisesti olla hauskaa mutta ymmärrän kyllä. Täytyy koettaa hoitaa jostain joku vapari tms. halvennuslippu.

Sanavahvisteena on sisäpuhelin eli ringines