Vaikka väsyttää ihan kamalasti, oli tässä aamussa hyvää Battery Stripped, jota join ja yritin olla kaatamatta nahkahanskat kädessä ratikassa sekä kolumbialainen vaniljakahvi, joka on suunnilleen kilsan päässä automaattilateista paremmuudessa. Lisäksi laitoin pitkästä aikaa Donna Karanin DKNY woman -hajuvettä, ja se tuoksuu niin hyvälle, että välillä vilkuilen ympärilleni etsien hyvän tuoksun lähdettä, vaikka olenkin se itse. Pidän myös kovasti perunapiirakoista, etenkin niistä rukiisista; kerrankin terveellisempi vaihtoehto on paremman makuinen ihan vilpittömästi.
En todellakaan väitä itse olevani mukavuudenhaluton, mutta silti mielestäni mukavuudenhalulla tulee olla joku raja. Toisinaan kun kuuntelen ihmisiä, joista olisi oikeasti ihan normaalia käyttää pelkästään siivojaa ja kokkiakin kaikkien aterioiden valmistamiseen kotona, mietein, että eikö näiden mielestä ole yhtään hienoa saada itse jotain aikaan. Omaan mieleeni kokkaaminen ja siivoaminenkin yleensä on palkitsevaa, pidän siitä, että omilla pikku kätösilläni saan asioita aikaan. Lisäksi esimerkiksi hiustukkojen tonkiminen lavuaarista pitää ihmisen mukavasti maan pinnalla, ja tottuu siihen, ettei kaikki ole aina mahdollisimman puhdasta ja epä-ällöä. Hauskaa muuten oli, kun kerran lounastauolla olin valitsemassa salaatteja vitriinistä, ja tarjoilijatyttö (joka on muuten maailman kaunein ja siksi käyn aina siellä paikassa) pudotti kolikon kanapalojen joukkoon. Vieressäni ollut fiini rouva tokaisi välittömästi "USCH" ja nyrpisti hevosennaamaansa ravistellen ranteitaan ilmeisen vastenmielistyneenä, josta innostuneena valitsin tottakai kanaa, jolloin kaunis tyttö poimi kolikon sormin pois kanojen joukosta ja alkoi mättää. Rouvan naama venähti pahasti, kun taas itse hymyilin kipeäätekevän leveää hymyä ja tuijotin rouvaa räpäyttämättä. Se oli niin järkyttynyt moisesta hygieenittomasta barbaarisuudesta että sain vaivoin tukahdutettua tirskauksen, kun se kompuroi ulos putiikista. Sama juttu on, jos syön jotain jossain, ja Punkki on mukana, ja ihmiset katselevat sitä inhoten. Silloin nostan sen syliin ja syötän sille pieniä ruoankimpaleita omasta haarukastani, josta se nappaa ne hyvin sirosti. Ihmisten puistatellessa inhossa annan sen vielä nuolla naamaani, taas hymyillen ja tuijottaen räpäyttämättä, vähän vammaisella tavalla onnellisen näköisenä. (Ps. eksyin pahasti alunperin aiotusta aiheesta ja siksi lopetan nolona ja menen rangaistukseksi kampaamaan tukkaani).
1 kommentti:
aivan loistokas kosto! noin pitäisi jotenkin aina toimia, jos joku on dorka ja aivan juntti.
ja mitä itsetekemiseen tulee, jännästi ajattelin juuri tänään pienen hetken bloggaavani siitä, miten yhtäkkiä ymmärrän talonrakentajia ja muita itselleen remppaajia: on aivan uskomattoman palkitsevaa, kun tulee valmista! ja ihan oikean näköistä! ja minun itsen tekemänä!
sanavahvistus on ei-romani: nonallar.
Lähetä kommentti