All I have to do is dream

Ostin perjantaina uuden kännykän, siis viikko sitten. Meillä oli firman bileiden iltaosuus Flamingossa, joten hyvissä päiväkänneissä sitten menin frendini kanssa lähimpään mobiililaitteita tarjoavaan liikkeeseen. Tarvitsin ehdottomasti uuden puhelimen, koska vessanpönttöön pudonnut yksilö alkoi näyttää kehitysvammaisuuden merkkejä, vaikka aluksi luulin, että se selvisi pulahduksestaan ihan noin vain. Joka tapauksessa, myyjänä oli karvainen nuorimies, joka oli aivan loistava myyjä; se ei alkanut kertoa mulle mistään teknisistä ominaisuuksista, vaan kuunteli kun sanoin hakevani pinkkiä perusnoksua, joka ei maksa paljoa. Kaupanteko kesti noin kaksi minuuttia. Parasta tässä puhelimessa on värin lisäksi näytönsäästäjä, joka on diskopallon näköinen ja graafinen perushymiö, jonka silmät ovat niin pään reunoilla, että se näyttää separilta.

Jokainen on varmaan lukenut Minkiltä parhauspostauksen, jonka joka sana pitää kutinsa jetsulleen. On jännä lukea ja miettiä tota päivää, koska se oli niin fiini, että joskus mietin, oliko se totta ollenkaan. Se fiilis, kun on aivan tuhannen fiiliksissä jostain (no okei, jokaikisestä jokaisen bändin) biisistä, ja pitää ystävää kädestä, ja katsoo siihen päin, ja se laulaa juuri sen kohdan, minkä sanoja itse ei muista. Kun on maailman kamalimmassa baarissa (joka muuten on Apollo), ja meinaa ihan menettää hermonsa ja lähteä tönien menemään, ja ystävä sanoo, että kato mua vaan, ihankun oltais täällä vaan kahestaan ja kaikki on hyvin.

EDIT: On aivan vitun ärsyttävää, kun painaa vahingossa "tallenna nyt" -painikkeen sijasta "julkaise teksti" -painiketta. Nyt siis jatkan jo kerran julkaistun tekstin kirjoittamista voi saatana.

On muuten jännä homma, miten tutkalla jengi on välillä. Palatakseni vielä viime viikonloppuiseen Ankkarockpäivään, niin siis menin steissille siinä yhden aikaan päivällä. Nousin portaat laiturille, ja päästyäni ne ylös joku ihan rehellisesti kouraisi mua perseestä. Raivostuminen iski kuin salama, käännyin Evgeni Plushenkon nopeudella 180 astetta ja nostin sormen pystyyn. Sanoin nuorelle miehelle hyvin kovaa ja hyvin painokkaasti haistattelusanoja sekä sen, että noin ei vain tehdä, jolloin tämä tulevaisuuden toivo näytti sormea takaisin ja irvisti. Olin jo miettinyt, kummassa kädessä mulla on sormukset eli kummalla avarilla vetäisen koko rahalla, mutta nähdessäni, kuinka kamoissa ja säälittävä se oli, en raaskinutkaan. Jopa tyypin vieressä oleva kaverikin jopa pyöritti etusormeaan korvansa ympäri, joten vain lähdin pois. Sormi oli muutenkin mulla aika höllässä sinä iltana, yhdesti nostin sen refleksinomaisesti kohti yhtä tyyppiä, jota en oikeastaan tunne, mutta se, mitä se on tehnyt yhdelle ystävälleni sai sen tapahtumaan lähestulkoon tiedostamatta.

Myös kamalassa Apollossa joku mieshenkilö oli aivan saatanan tyhmä vessajonossa, ja tein sen selväksi, ja silti se ampui vielä juttusille myöhemmin. En tajua, mikä aivokuolleiden yö se oli miesten osalta lähes kokonaisuudessaan.

Joka tapauksessa, tuosta päivästä asti olen ollut kipeänä, tuomiopäivän flunssassa, enkä tasan olisi tullut tänään töihin, jos olisi mikä muu tahansa päivä kuin perjantai. Nytkin lähinnä rouskuttelen särkylääkkeitä ja roikutan naamaani säälin toivossa pärskytellen. Niin ja bloggaan. Jee, meitsi!

Otsikko

Oikeastaan mulla ei ole mitää blogattavaa, mutta on aivan pakko päästä kertomaan, etten muistanutkaan, kuinka hieno bändi The Goo Goo Dolls on. Ostin duuniin niiden yhden levyn, ja olen ihan koukussa sellaiseen lauluun kuin Become. En pysty nyt linkittämään sitä tähän, koska olen duunissa ja täällä on jotain aivan turhia estoja esim. Youtubeen ja Facebookiin. Tylsää!

Toinen asia, mihin olen koukussa, on intialainen ruoka. Kun oli aivan tuhottoman kuuma, ei voinut ajatellakaan syövänsä mitään muuta kuin meloonia ja salaattia, joten nyt intopiukkana mätän naan-leipää ja tulisia linssimuhennoksia naamaani ja turpoan.

On pakko olla kolmaskin asia, johon olen koukussa, mutta nyt en keksi mitään? Miten se on mahdollista? Eikun nyt keksin, ja se on Models Ownin mintunvihreä lakka, sävyn nimi on Jade Stone. Huh, onneksi keksin.

Lisäksi mulla olisi yksi kysymys, teille aivoisa(t) lukija(t). (Tiedän, että Minkki lukee tätä ainakin). Mistä saa ostaa nuotteja? Ja jos vielä haluatte neuvoa tarkemmin, niin mistä voisin ostaa The Goo Goo Dollsin biisin Iris nuotit? Ajattelin näet tatuoida siitä yhden rivin reiteeni, mutten jaksa selvittää mistä niitä saa, koska sen sai googlettamalla selville, että niitä saa ostaa jostain. Vituttaa tollanen puutteellinen informaatio niinku.

On muuten yksi juttu, mitä pidän hauskana, ja se peloittaa itseäni. Kyseessä on vauvablogi. Onhan se kaikkien mielestä hassua, että nukkuva vauva lavastetaan tilanteisiin? Onhan? Enhän salaa toivo vauvaa? Kyllä mä tahtomattani edelleen nyrpistän nenääni aina vauvan nähdessäni, eli ehkä ei tarvitse vielä olla huolissaan. Näin muuten Pörrin yhden kaverin vauvan eräänä päivänä. Mua pelotti ihan kauheasti kun mentiin sinne, että mitä jos ne kysyy, haluanko mä vaikka pidellä sitä, mitä jos se raivostuu ja hyökkää tai tekee muuta arvaamatonta. Se oli kuitenkin tosi kiltti ja hiljaa, ja koska se oli syntynyt etuajassa, oli myös aivan epätodellisen pieni. Sen sormet eivät yltäneet edes noin 140-senttisen mutsinsa peukalon ympäri, ja sen silmät olivat jotenkin liskomaiset. Keskityin tuijottamaan sitä lähinnä suu auki, ja se teki onneksi ihan samaa, eli meno oli ihan hyvä.

All the pretty horses

Kuten Minkkikin bloggasi, niin loma ja kesä tosiaan ovat omituisia. Joinain hetkinä on ihan kauhean ihanaa. Kun vietettiin Pörrin kanssa vuosipäivää käymällä leffassa, syöden ja pedissä, ei sen täydellisempää päivää olisi voinut olla. Ensimmäinen ilta Bulgariassa matkalla aivan yksin, kun menin rannalle, jossa tuulen ja auringon suhde oli juuri täydellinen ja vieressä kiharatukkaiset pojat soittivat kitaraa, joka kuulosti samalle kuin hiekka tuntui. Samaisella reissulla lounaat, joilla söin vain kadulta ostettuja hedelmiä, joiden kaikkien nimiä en edes tiennyt, ja join pinseteillä avaamastani pullosta paikallista olutta. Lounastauot puistossa Panun kanssa, istuen kynähameessa viltin päällä, kadehtien reilaajia ja hippejä. Pinkin keikka, jonka jälkeen kämmeniä kihelmöi aplodeeraamisesta, kuin niiden ihon alla olisi kuhisemalla muurahaisia tai jotain matoja vaikka, ja kurkku oli karhea kiljumisesta. Landella makoilu vailla mitään tietoisuutta ulkonäöstä, juoden skumppaa ja lukien Mötley Crüe -aiheisia kirjoja, ja sitten sauna, joka tuoksuu koivunlehdille ja puut paukkuvat kiukaan alla. Aamun ensimmäinen mimosa, joka virkistää kuin kahvi työaamuna, paitsi paljon hauskemmalla tavalla.

Toisina hetkinä ei ole niin ihanaa. Joskus tosiaan tuntuu sille, että kaikki ovat jossain muualla, ja vaikkeivät olisikaan, se silti tuntuu jotenkin sille, eikä siksi niille tule soittaneeksi. Syntymäpäivänäni istuin yksin kotona, koska kaikki feidasivat, ja moni vielä samana päivänä, joten tunsin itseni hyvin, hyvin surulliseksi ja yksinäiseksi ja itkeskelin synttäritarjottavien keskellä juoden itseni varsin vankkaan humalaan. Päivät, joina ei vain tapahdu mitään, ja joista kokee huonoa omaatuntoa, koska nyt on lämpimin kesä tsiljoonaan vuoteen ja pitää nauttoa ja tehdä siitä ikimuistoinen, kun vain haluaa nukkua päikkärit. Kun autooni murtauduttiin parin kuukauden sisällä toistuvasti, ja meidän kerrostalopihan puutarhakalusteita oli heitelty yöllä kananmunilla, joka on sitäpaitsi aika sarjakuvamaista mutta vain naurettavalla tavalla.

Jotenkin viime viikot fiilis on tuntunut aika haikealle. En osaa tarkemmin sanoa miksi, enkä oikeasti tiedäkään, eikä sillä kai ole väliäkään. Kaipaisin jotain aivan megamahtavaa tapahtumaa, jossa olisi pitkän aikaa ja kaikilla mahdollisilla tavoilla tosi hauskaa, eikä seuraavana päivänä olisi kamalaa oloa. Ehkä Ankkarockin lauantai on sellainen.